Perussuomalaisten edustaja Tiina Elovaara on tehnyt aloitteen siitä, että kiusaaja pakotettaisiin koulun vaihtoon. Nythän tilanne on toisin päin eli kiusattu vaihtaa kouluaan. Kumpi on parempi?
Kiusausta on montaa lajia, mutta ne kaikki haavoittavat monin tavoin. On myös tavallista, että kiusauksen kohdetta vainotaan koulussa, kotimatkalla, harrasteissa ja kotiin tultuakaan se ei lopu ja siitä pitää someviestit huolen. Kun kiusattu siirtyy toiseen kouluun, niin kuvitellaan runneltu ihminen aloittaa puhtaalta pöydältä. Tämä ei nykyisen somemaailman vuoksi enää ole itsestään selvää. Lisäksi siirretyn oppilaan oma kaveripiiri häviää ja uudessa paikassa ei välttämättä ole helppoa tutustua uusiin oppilaisiin.
Tosin en tiedä, onko maailma muuttunut niin paljon, että perusläpän heitto on kiusaamista. Minulle heitettiin kommentti: "Kato ruosteletti". Tämä johtui siitä, että hiukseni tietyssä valossa näytti aivan kuparin punaisena. En pitänyt sitä pahana, sillä pidin itse siitä ja monesti olin saanut kehuja hienosta väristä. No, nyt ne punaiset suortuvat ovat jo vitivalkoisia.
Lainataan Elovaaran pelkoja: "Kouluampujat ovat monesti pahasti koulukiusattuja. Pahin pelkoni on,
että Suomessa ennemmin tai myöhemmin tapahtuu jälleen kouluampuminen,
jonka taustalla on koulukiusaaminen". Nyönnetään, tempausten tekijät ovat kiusattuja, mutta epäilen, että kiusaajasta voi tulla uusi tekijäryhmä, joka kantaa kaunaa entistä kouluaan kohtaan, joka erotti kiusaajan omasta ystäväpiiristä ja romutti kiusaajan itsetuntoa koulun myöntäessä kiusaajan "rikollisluonteisen" käyttäytymisen.
Kiusaaminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön ja tätä moni nuori ei tule huomioineeksi. Alaikäinen ei toki saa putkaa, linnaa tai vankeutta, mutta korvausvelvollinen hän on. Myös kiusaajan yllyttäjä ja/tai avunantaja ovat vastuussa teoistaa ja syytetermistö tuntee tilan avunannosta rikokseen. Tönimisen tai tuuppaamisen tms. seurauksena kaatuneelle voi syntyä vaikea, pysyvä päänalueen vamma ja vakuutan, että sen hintalappu on melkoinen ja päälle tulevat myös viivästyskorot.
Opettajien ammattijärjestö OAJ taasen suhtautuu perin nuivasti Elovaaran esitykseen ja mutisee: "Kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun on jo nyt mahdollista, mutta keinoa ei ole käytetty, koska se on hallinnollisesti raskas". Tämä vaatisi hieman perustelua eli mikä tekee kiusaajan siirtämisestä raskasta ja kiusatun siirto taas on ilmeisesti läpihuutojuttu. Olisi vaan kiva tietää.
Sitten he esittävät oman esityksen eli suora lainaus: "Peruskoulun rehtorit saisivat oikeuden erottaa oppilaan määräajaksi. Sinä aikana oppilas saisi opetusta toisessa koulussa". Nyt hieman pomppasi. He ovat tyypillinen esimerkki ihmisistä, jotka eivät tunne oman alansa lainsäädäntöä, kuten harva tielläliikkujakaan tietään. Täten suosittelen lämpöisesti tutustumaan Perusopetuslain 36§ ja 36a§. Herää kysymys, että miksi tätä ei ole käytetty?
Koulu ei ole ainoa paikka, missä kiusataan. Työpaikkakiusaamisessa esitetään usein esimiehen vastuuta puuttua asiaan, mutta luvattoman usein kiusaaja on se esimies. Minun entisessä työpaikassa oli uusi päällikkö juuri tällainen. Tyypillinen tilanne oli se, että jos toivoit tiettyä iltaa vapaaksi harrastusten vuoksi, niin tasan varmasti olit iltavuorossa ja puolison kanssa ei yhteisiä lomapäiviä ollut. Työterveyshuolto tiesi, mutta konkreettiset toimet puuttuivat. Taannoin uutisoitiin TAYS:n lastenpsykiatrisen toimipisteen kiusaamisesta ja siellä oli ilmeisesti esimies käynyt fyysisesti alaiseen käsiksi ja jatkaa työssään. Myös työpaikoilla pitää olla lyömätön linja, mutta kunnallisella puolella sen raja taitaa mennä lapiossa, sillä kotikuntani teknisen puolen esimies sai passituksen muualle, kun lopulta löi alaistaan lapiolla.
Minun nuoruudessa pahimmat kollot siirrettiin apukouluun mielisairaanhoitajien valvontaan ja myöhemmin tarkkikselle. Mottaaminen oli sallittua ja siihen ei puututtu, ellei se mennyt täysin överiksi. Nykynuoren oikeudet lienevät toista luokkaa, kun asiaa käsitellään vähän joka tuutissa.
Tuota, mieleeni tuli eräs ajatus. Kiusaaja pitäisi saada psykiatrin pakeille. Kiusaajalla kun on selkeästi vääristynyt käsitys ihmissuhteiden hoitamisesta, niin eikö se ole psykiatrisen terapian edellytys.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
Minun on hieman vaikea ajatella toiseen kouluun siirrettävästä koulukiusaajasta tulevan kouluampujaa: kouluampujat ovat tyypillisesti ihmisiä, jotka kokevat elämänsä tuhotuksi eivätkä koe voivansa vaikuttaa siihen enää mitenkään. Niinpä he päättävät tappaa itsensä mutta sitä ennen toteuttavat kollektiivisen koston sille kouluyhteisölle, joka osallistui heidän elämänsä tuhoamiseen pakottamalla heidät kouluun väkivallantekijöiden joukkoon ja sallimalla näiden terrorisoida heitä joko haluttomuuttaan tai kyvyttömyyttään puuttua asiaan.
VastaaPoistaSiiretty koulukiusaaja voi varmasti tuntea entistä kouluyhteisöään kohtaan melkoista vihaa ja katkeruutta, mutta hänenlaisillaan on fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia voimavaroja aloittaa alusta terrorisoimalla uusia uhreja joko uudessa koulussa tai tekemällä visiittejä entiseen. Kaikkein vähiten hän haluaa joutua vankilaan joukkomurhasta saati tappaa itseään; heidänlaisensa kokemukseni mukaan nauttivat elämästään niin maan perkeleesti ja suuri osa heidän nautinnoistaan muodostuu juuri siitä heikompien terrorisoinnista, jota vähätellään "kiusaamiseksi".
Pitäisikö kiusaaja, eli terrorisoija siis saattaa psykiatrin puheille? Miksei, vaikka ei siitä todennäköisesti mitään terapiasuhdetta muodostune: eiväthän heidänlaisensa koe olevansa syyllisiä mihinkään tuomittavaan. Ymmärtääkseni psykiatrit myöskään eivät ole kovin innoissaan mielenterveysdiagnoosien tekemisestä alaikäisille, vaikka osa kouluterrorisoijista varmasti oireilee vakavia persoonallisuushäiriöitä niin selvästi, ettei mielestäni olisi yhteiskunnalle haitaksi että heidät diagnosoitaisiin ainakin seurattaviksi tapauksiksi.
Koska kiusaamiseksi vähätelty kouluterrori usein pitää sisällään aineksia, jotka missä tahansa muualla kuin koulunpihalla poikisivat nipun rikossyytteitä, olisi ehkä parasta laskea rikosoikeudellisen vastuun ikäraja 12 vuoteen. Nykyinen 15 v rajahan on vuodelta 1889, jolloin 14-vuotias ehkä saattoikin olla ymmärtämätön jonkin asian rikollisesta luonteesta. Jos tämän päivän 12-vuotias ei rikosta tehdessään ymmärrä tekevänsä rikosta, on hän älyllisesti kehitysvammainen ja kuuluu sen alan huollon piriin.
Mutta 12-vuotiaat kouluterrorisoijat kuuluvat mielestäni nuorisotuomioistuimen eteen vastaamaan rikoksistaan, mitä ovat koulun pihalla ikätoverilleen tehneet. Kuten sanottu, he eivät koe tekevänsä mitään tuomittavaa, eikä se sitä nykyisellään olekaan.
Mielestäni sen pitäisi olla ja sellaista siitä olisi tehtävä.
Olen varsin pitkälti samaa mieltä Qroquius Kadin kanssa. Muistuttaisin, että olen itse työssä lastensuojelussa ja meille sijoitetaan aika ajoin nuoria siksi, että he ovat koulukiusattuja eikä koulu ole pystynyt tekemään asialle mitään. Siis toistan, kiusatut sijoitetaan laitokseen, kiusaajia ei. Se kuvaa kyllä tilanteen sairautta.
VastaaPoistaTervehdys Qroquius Kad ja Ykä!
VastaaPoistaKiitos hienoista kirjoituksista, joissa oli paljon asiaa. Kirjoitukseni tarkoitus oli se, että kiusaajia pitää rangaista ei kiusattua. Siksi yhdyn täysin Qroquius Kadin ajatukseen rikosoikeudellisen vastuun ikärajan alentamisesta, jota on sovellettu jo Britanniassa.
Sairashan tämä nykyinen tilanne on totta tosiaan.