Vehkeilyä, valehtelua ja kabinettipäätöksiä

Aamun aviisi avasi silmäni todella tehokkaasti. Timo Soini ja kumppanit paljastivat todelliseet karvansa ja sorkkansa. Perustamalla uuden ryhmän, näin he säilyttivät salkkunsa ja hillotolppansa.

Perussuomalaisten puoluekokoukseen valmistautuessa, ilmoitti Soini vetäytyvänsä puheenjohtajan tehtävästä. Hän tiesi häviävänsä, joten sitä riskiä hän ei halunnut ottaa. Oli siis aika laatia suunnitelma B, jos "toveri" Sampo Terho ei voita. Ja jotta tällainen nopeasti polkaistu tilanne saadaan, on sopimusta sorvattu jo pitkään. Tämän suunnitelman olemassaolo selittää Soinin ylen rauhallisen olemuksen ja vähäiset kommentit.

Moisesta loikkauksesta oli jo puhetta lauantaina ja tähän Soini vastasi plokissaan: "Ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta, on mieletön. Se oli Juudas, en minä, joka meni ja hirtti itsensä, Soini totesi ja kirjoitti "valemedian aikakaudesta"." Mikä sitten on tämä Uusi Vaihtoehto, kuin loikkauksen tulos?

Kaksikymmentä äänetöntä marssi Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kokoukseen ja ääneti jätti eroilmoituksensa. Joukon johtaja Simon Elo ilmoitti, että omatunto on puhdas joukolla. Vaihtamalla leiriä ei tarvitse enää kunnella kentän kommentteja takinkäännöstä ja muista lupauksen pettämisistä. Täten vanha toteamus: "Poissa silmistä, poissa mielestä" puhdistaa kummasti omaatuntoa, kun uudessa joukossa on vain saman henkisiä kavereita.

Uuden vaihtoehdon johtoon laitettiin Simon Elo, jotta kukaan ei vahingossakaan luulisi, että tämä on soinilaisuuden uusi tuleminen.  Ko. häiskä sitten pokkana onnitteli lauantaina Halla-Ahoa valinnasta ja lupasi yhtenäistä jatkoa Perussuomalaisina ja kolmepäivää myöhemmin kääntyi kelkka. Lainataan hieman Simonin sanoja: "monikultturismista uhkaa tulla tuntemamme ja arvostamamme eurooppalaisen kulttuurin tuho". Vaan ei taida tulla enää. Täydellinen takinkääntö.

Soinin ohella on naama muikea myös pääministeri Sipilällä, jonka ei tarvinnut viedä sinistä kuorta presidentille. Jotenkin en usko, että Sipilällä on puhtaita jauhoja pussissa tämän uuden vaihtoehdon tulemisen suhteen. Veikkaan, että kabineteissa on väläytelty erinäisiä vaihtoehtoja, jos ei toivottu henkilö valitaan puolueen johtoon.

Puheenjohtajakampanjan aikana olivat ehdokkaat sitoutuneet noudattamaan demokraattista vaalitulosta. Alunperin puoluekokous piti pitää Espoossa, mutta se siirrettiin Jyväskylään, sillä Espoota pidettiin liian läheisenä paikkana Homma-kerholle. Myös puoluekokouksessa, nyt loikanneet, olivat luvanneet yhtenäistä jatkoa. Halla-Aho totesi itse: "Jos tämä on heidän käsityksensä vaalituloksen kunnioittamisesta, niin minulla on siitä toinen käsitys."

Demokratia eli kansanvalta ja meillä se on edustuksellista muotoa tai siis oli. Perussuomalaisten puheenjohtajavaali oli kuin oppikirjasta. Kaikki halukkaat ilmoittivat ehdokkuudestaan ja esittelivät näkemyksiään puolueen suunnista, heidän tultua valituksi. Tähän oli kaikille varattu riittävästi aikaa. Puoluekokoukseen osallistuvat tulivat paikalle ja suljettu lippuäänestys suoritettiin. Valitut ääntenlaskijat laskivat ja tulos julistettiin. Vain kolme päivää myöhemmin lauma soinilaisia käyttäytyvät kuin kyseessä olisivat olleet Pohjois-Korealaiset vaalit. Tämänlainen käyttäytyminen on saanut minut puistamaan päätäni hyvin epäuskoisena. Tämäkö on sitä edustuksellista demokratiaa?

Nähtäväksi jää, mitä tuleman pitää. Suora lainaus: "Tämä päätös todennäköisesti tuhoaa poliittiset uramme. Päätös, jonka seurauksena meidät tuomitaan pettureiksi ja henkeämme uhataan. Teemme sen silti selkein mielin ja oikeista syistä. Tänään emme ole poliitikkoja vaan isänmaan asialla. Omatuntomme on puhdas. Tämä on äärettömän kova, mutta loppujen lopuksi yllättävän helppo päätös, sillä tänään päätimme yhdessä, keitä me olemme. Minulla on kaksivuotias poika. Haluan katsoa häntä silmiin myös jatkossa, Uusi vaihtoehto -ryhmän puheenjohtaja Elo lausui medialle avaussanat." Tämä punnitaan vajaan kahden vuoden kuluttua.

Tiina Elovaara pääsi loikkareiden varapuheenjohtajaksi ja kehuu nyt, kuinka paljon on tullut kyselyjä uudesta puolueesta. Perussuomalaisiin hän tuli 2007, koska mielsi: "tavallisten ihmisten puolueena ja vaihtoehtona vanhoille valtapuolueille". Missä kulkee raja tavallisen ihmisen puolueena ja epätavallisen ihmisen puolueena? Mielipiteissäkö? Kun minä vastustan tätä taksialan alasajoa ja suunniteltua apteekkien vapautusta, niin minä sitten olen varmaan se epätavallinen.

Minulle Soini on osoittautunut usein huonona häviäjänä ja tämä niitti varmisti sen. Vaikka mitä väitettäisiin, niin Soini itse on tämän liikkeen tekijä, sillä Soini ei tanssi muiden pillin mukaan. Mustalta kynnykseltä taisi päästä valkoiselle marmorille.

Kiusaajan vai kiusatun siirto

Perussuomalaisten edustaja Tiina Elovaara on tehnyt aloitteen siitä, että kiusaaja pakotettaisiin koulun vaihtoon. Nythän tilanne on toisin päin eli kiusattu vaihtaa kouluaan. Kumpi on parempi?

Kiusausta on montaa lajia, mutta ne kaikki haavoittavat monin tavoin. On myös tavallista, että kiusauksen kohdetta vainotaan koulussa, kotimatkalla, harrasteissa ja kotiin tultuakaan se ei lopu ja siitä pitää someviestit huolen. Kun kiusattu siirtyy toiseen kouluun, niin kuvitellaan runneltu ihminen aloittaa puhtaalta pöydältä. Tämä ei nykyisen somemaailman vuoksi enää ole itsestään selvää. Lisäksi siirretyn oppilaan oma kaveripiiri häviää ja uudessa paikassa ei välttämättä ole helppoa tutustua uusiin oppilaisiin.

Tosin en tiedä, onko maailma muuttunut niin paljon, että perusläpän heitto on kiusaamista. Minulle heitettiin kommentti: "Kato ruosteletti". Tämä johtui siitä, että hiukseni tietyssä valossa näytti aivan kuparin punaisena. En pitänyt sitä pahana, sillä pidin itse siitä ja monesti olin saanut kehuja hienosta väristä. No, nyt ne punaiset suortuvat ovat jo vitivalkoisia. 

Lainataan Elovaaran pelkoja: "Kouluampujat ovat monesti pahasti koulukiusattuja. Pahin pelkoni on, että Suomessa ennemmin tai myöhemmin tapahtuu jälleen kouluampuminen, jonka taustalla on koulukiusaaminen". Nyönnetään, tempausten tekijät ovat kiusattuja, mutta epäilen, että kiusaajasta voi tulla uusi tekijäryhmä, joka kantaa kaunaa entistä kouluaan kohtaan, joka erotti kiusaajan omasta ystäväpiiristä ja romutti kiusaajan itsetuntoa koulun myöntäessä kiusaajan "rikollisluonteisen" käyttäytymisen.

Kiusaaminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön ja tätä moni nuori ei tule huomioineeksi. Alaikäinen ei toki saa putkaa, linnaa tai vankeutta, mutta korvausvelvollinen hän on. Myös kiusaajan yllyttäjä ja/tai avunantaja ovat vastuussa teoistaa ja syytetermistö tuntee tilan avunannosta rikokseen. Tönimisen tai tuuppaamisen tms. seurauksena kaatuneelle voi syntyä vaikea, pysyvä päänalueen vamma ja vakuutan, että sen hintalappu on melkoinen ja päälle tulevat myös viivästyskorot.

Opettajien ammattijärjestö OAJ taasen suhtautuu perin nuivasti Elovaaran esitykseen ja mutisee: "Kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun on jo nyt mahdollista, mutta keinoa ei ole käytetty, koska se on hallinnollisesti raskas". Tämä vaatisi hieman perustelua eli mikä tekee kiusaajan siirtämisestä raskasta ja kiusatun siirto taas on ilmeisesti läpihuutojuttu. Olisi vaan kiva tietää.

Sitten he esittävät oman esityksen eli suora lainaus: "Peruskoulun rehtorit saisivat oikeuden erottaa oppilaan määräajaksi. Sinä aikana oppilas saisi opetusta toisessa koulussa". Nyt hieman pomppasi. He ovat tyypillinen esimerkki ihmisistä, jotka eivät tunne oman alansa lainsäädäntöä, kuten harva tielläliikkujakaan tietään. Täten suosittelen lämpöisesti tutustumaan Perusopetuslain 36§ ja 36a§. Herää kysymys, että miksi tätä ei ole käytetty?

Koulu ei ole ainoa paikka, missä kiusataan. Työpaikkakiusaamisessa esitetään usein esimiehen vastuuta puuttua asiaan, mutta luvattoman usein kiusaaja on se esimies. Minun entisessä työpaikassa oli uusi päällikkö juuri tällainen. Tyypillinen tilanne oli se, että jos toivoit tiettyä iltaa vapaaksi harrastusten vuoksi, niin tasan varmasti olit iltavuorossa ja puolison kanssa ei yhteisiä lomapäiviä ollut. Työterveyshuolto tiesi, mutta konkreettiset toimet puuttuivat. Taannoin uutisoitiin TAYS:n lastenpsykiatrisen toimipisteen kiusaamisesta ja siellä oli ilmeisesti esimies käynyt fyysisesti alaiseen käsiksi ja jatkaa työssään. Myös työpaikoilla pitää olla lyömätön linja, mutta kunnallisella puolella sen raja taitaa mennä lapiossa, sillä kotikuntani teknisen puolen esimies sai passituksen muualle, kun lopulta löi alaistaan lapiolla.

Minun nuoruudessa pahimmat kollot siirrettiin apukouluun mielisairaanhoitajien valvontaan ja myöhemmin tarkkikselle. Mottaaminen oli sallittua ja siihen ei puututtu, ellei se mennyt täysin överiksi. Nykynuoren oikeudet lienevät toista luokkaa, kun asiaa käsitellään vähän joka tuutissa.

Tuota, mieleeni tuli eräs ajatus. Kiusaaja pitäisi saada psykiatrin pakeille. Kiusaajalla kun on selkeästi vääristynyt käsitys ihmissuhteiden hoitamisesta, niin eikö se ole psykiatrisen terapian edellytys.