Kultainen tunkio

Yritän nyt saada tekstin aikaiseksi koneella, jota ei voi todellakaan syyttää nopeudesta, sillä vietän nyt aikaa kuntoutuksessa, jonka ilmeinen tarkoitus on saada vanha akka toimimaan kuin 40 vuotta sitten eli perin utopistinen ajatus ja aikataulutus tiukempi kuin armeijassa, mutta asiaan.

Täällä olen lueskellut useita, erilaisia, paperisia valemedioita, jotka kertoivat Timo Soinille pedatusta pankkiirin virasta, joka on perin hyvin palkattu ja varustettuna veroprosentilla, josta tavallinen duunari voi vain unelmoida.

Ihmettelen suuresti, miksi päättäjille ja korkeille virkamihille aina räätälöidään kultainen tunkio, joka on hyvä palkkainen ja sisältää erilaisia etuuksia? Herää täten kysymys, että ovatko he kykenemättömiä täyttämään itse työhakemusta vai ovatko peräti työhaluttomia? Mikä tekee heistä niin eriomaisia, että työpaikkaräätäli räätälöi paikan.

Soini itse on politiikan takinkääntäjien killan suurmestari, joten työpaikkaräätärillä on ollut edessään vain tilkkuja ja niistä pitäisi sitten saada palttoo aikaiseksi. Soini itse myhäilee uuvattien "ylpeänä rivimiehenä", joka ei puutu tulevan Smurffi puoleen johtoon. Toimitus pyytää anteeksi kaikilta Smurffeilta, sillä he ovat vakavasti otettavia, mutta kun teletapessa ei ollut kuin violetti, niin väri vain käytin, muutoin puolue on lähempänä teletappeja.

Arvoista on jauhettu jo niin paljon, että ne ovat jauhautuneet jo pölyksi ja lentäneet taivaan tuuliin. Politiikassa kun kaikki tuntuvat toimiensa perustuvat kotoisiin arvoihin, mutta eipä niitä toimissa kyllä ole näkynyt. Liekö syynä erilaiset etuudet, joita näillä erilaisilla suojatyöpaikoilla on runsaasti.

Mistähän löytyisi työpaikkaräätäli pottunokkaisille työttömille, jotka ovat täyttäneet satoja työpaikkahakemuksia, saamatta edes vastausta. Media kun on pullollaan työnhaussa onnistuneita maahantunkeutujia, jotka ovat onnensa huipulla, kun näin hyvin kävi.

Totinen mies ja uskon tunnustuksia

Olen nyt muutaman päivän pähkäillyt lauantain aamun aviisissa ollutta Timo Soinin avautumista ja luettuani kolme sivuisen esityksen, niin mieleen nousi kolme sanaa katkeruus, viha ja pettymys. Ehkä täytyy vielä lisätä kuoleman synneistä ensimmäinen eli ylpeys, sillä kova oli kehu siitä, mitä nykyinen hallitus on aikaan saanut. Tosin ne saavutukset ovat olleet kovin vaatimattomia matalapalkkaisen duunarin osalta, jonka tilipussissa kehuttu kiky-sopimus näkyy hyvinkin miinusmerkkisenä.

Eräs lause jäi vaivaamaan ko. haastattelussa minua ja pahasti eli "Minä en ole syyllistynyt yhtään mihinkään. Minä en valehtele koskaan, minä jätän kertomatta." Ensimmäisenä tuli mieleen Jumala, joka kuulee sanamme, myös ne lausumattomat ja näkee kaikki aivoituksemme, niin hyvät kuin pahat. Koska en omaa jumalallisia kykyjä, vaan olen tavallinen telluksen tallaaja, niin herää kysymys eli mitä minulta on päätöksien teoissa pimitetty? Jos tuiki tärkeästä asiasta, joka vaikuttaa toisen elämään ei kerrota halaistua sanaa, niin eikö silloin ole kyse valehtelusta tai ainakin asioiden tahallisesta piilottelusta. Onko Timon äänestäjät langenneet sanomattomuuden verkkoon, jota sopivasti sutkautuksilla peitetään. Ja kansa nauraa.

Timo Soini muistuttaa, että hän itse ei enää asettunut ehdolle ja luopui täten puheenjohtajuudesta. Suora lainaus: "Ei minulta siis valtaa kaapattu, vaan puolue kaapattiin." Miten se kaappaus tapahtui? Käsittääkseni jokainen puoluekokoukseen osallistunut puolueen jäsen sai vapaasti äänestää ehdolle asettuneita. Katselin sitä kokousta ja en nähnyt yhtään rynkkyä, joka olisi ohjannut äänestystä. Jotenkin itselle tulee nyt mieleen, että Soini on huono häviäjä (sanoihan hän ettei ole hävinnyt yhtään äänestystä) ja ei uskaltautunut lähteä kisaamaan nuorten kanssa, sillä keski-ikäinen mies, jonka ajatus maailmassa näkyy yhä kasarivuosissa elävä parikymppinen, on jo auttamattomasti nykymaailmassa toinen jalka haudassa (ainakin, mitä on uskominen keski-ikäisten työttömien kohtaloita).

Potkut vai loikkaus, tästä kiistellään urakalla. Soini on itse sitä mieltä, että hänet erotettiin. Eikös koko poppoon aluksi ilmoitettu jättäneen ääneti eroilmoitukset eduskuntaryhmän kokouksessa. Jäikö taas jotain sanomatta? Tämä menee nyt hieman kimurantiksi, sillä alunperin 20 uuvattia väitettiin tehneen tuon ja noihin kahteenkymmeneen kuului myös Timo itse. Tämä kohta haiskahtaa pahasti elisillan avattuun olut tölkkiin, joka jäi puoliksi juomatta.

Sitten Timo lähtee puhumaan arvoista ja teologisista teemoista. Arvokeskustelu käy nyt yleensäkin niin kuumana, että aihe on jo palanut pohjaan. Teologinen keskustelu onkin sitten jo omaa luokkaa ja jokainen lukijani on nähnyt tuon punapää pastorin ja Helsingin piispan edesottamukset. Timo vetää keskusteluun eutanasian, jota hän vastustaa. Itse olen jo edesauttanut asiaa eli minua ei saa elvyttää misään tapauksessa, sillä en halua elää himmeillä lampuilla. Aborttia Timo vastustaa, mutta kautta maailman olisi mielestäni nainen oikeutettu aborttiin raiskauksen satuttua. Avioeroakin Timo vastustaa, mutta onko hänestä rouvan paikka yhä edelleen hellan ja nyrkin välissä. Jos pari suhde on tällainen, niin siitä on oikeus ja velvollisuus kävellä ulos, ilman puupalttoota.

Haastattelun lopuksi hän syyllistyy ajattelemattomuuttaan (?) ylpeyden ja himon syntiin, joten lainataan haastattelun viimeinen lause: "Paavi suorastaa, kardinaali vähintäänkin". Mitenkäs se Lutherin juttu menikään: "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen livahtaa."

Politiikka ja uskonto tunnetaan asioina, joista ei pidä alkaa keskustella, jos haluaa välttää riitaa. Soini veti haastattelussa molemmat ja tekstin muotoa lukiessa tuli mieleen, että toimittelija nieli kaiken. Tosin on uskontoja, jotka tarvitsevat palstatilaa valtavasti ja niitä joiden Jumala kuulee herkemmällä korvalla, ilman suunnatonta mekastamista ja banderolliarmeijaa.

Vehkeilyä, valehtelua ja kabinettipäätöksiä

Aamun aviisi avasi silmäni todella tehokkaasti. Timo Soini ja kumppanit paljastivat todelliseet karvansa ja sorkkansa. Perustamalla uuden ryhmän, näin he säilyttivät salkkunsa ja hillotolppansa.

Perussuomalaisten puoluekokoukseen valmistautuessa, ilmoitti Soini vetäytyvänsä puheenjohtajan tehtävästä. Hän tiesi häviävänsä, joten sitä riskiä hän ei halunnut ottaa. Oli siis aika laatia suunnitelma B, jos "toveri" Sampo Terho ei voita. Ja jotta tällainen nopeasti polkaistu tilanne saadaan, on sopimusta sorvattu jo pitkään. Tämän suunnitelman olemassaolo selittää Soinin ylen rauhallisen olemuksen ja vähäiset kommentit.

Moisesta loikkauksesta oli jo puhetta lauantaina ja tähän Soini vastasi plokissaan: "Ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta, on mieletön. Se oli Juudas, en minä, joka meni ja hirtti itsensä, Soini totesi ja kirjoitti "valemedian aikakaudesta"." Mikä sitten on tämä Uusi Vaihtoehto, kuin loikkauksen tulos?

Kaksikymmentä äänetöntä marssi Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kokoukseen ja ääneti jätti eroilmoituksensa. Joukon johtaja Simon Elo ilmoitti, että omatunto on puhdas joukolla. Vaihtamalla leiriä ei tarvitse enää kunnella kentän kommentteja takinkäännöstä ja muista lupauksen pettämisistä. Täten vanha toteamus: "Poissa silmistä, poissa mielestä" puhdistaa kummasti omaatuntoa, kun uudessa joukossa on vain saman henkisiä kavereita.

Uuden vaihtoehdon johtoon laitettiin Simon Elo, jotta kukaan ei vahingossakaan luulisi, että tämä on soinilaisuuden uusi tuleminen.  Ko. häiskä sitten pokkana onnitteli lauantaina Halla-Ahoa valinnasta ja lupasi yhtenäistä jatkoa Perussuomalaisina ja kolmepäivää myöhemmin kääntyi kelkka. Lainataan hieman Simonin sanoja: "monikultturismista uhkaa tulla tuntemamme ja arvostamamme eurooppalaisen kulttuurin tuho". Vaan ei taida tulla enää. Täydellinen takinkääntö.

Soinin ohella on naama muikea myös pääministeri Sipilällä, jonka ei tarvinnut viedä sinistä kuorta presidentille. Jotenkin en usko, että Sipilällä on puhtaita jauhoja pussissa tämän uuden vaihtoehdon tulemisen suhteen. Veikkaan, että kabineteissa on väläytelty erinäisiä vaihtoehtoja, jos ei toivottu henkilö valitaan puolueen johtoon.

Puheenjohtajakampanjan aikana olivat ehdokkaat sitoutuneet noudattamaan demokraattista vaalitulosta. Alunperin puoluekokous piti pitää Espoossa, mutta se siirrettiin Jyväskylään, sillä Espoota pidettiin liian läheisenä paikkana Homma-kerholle. Myös puoluekokouksessa, nyt loikanneet, olivat luvanneet yhtenäistä jatkoa. Halla-Aho totesi itse: "Jos tämä on heidän käsityksensä vaalituloksen kunnioittamisesta, niin minulla on siitä toinen käsitys."

Demokratia eli kansanvalta ja meillä se on edustuksellista muotoa tai siis oli. Perussuomalaisten puheenjohtajavaali oli kuin oppikirjasta. Kaikki halukkaat ilmoittivat ehdokkuudestaan ja esittelivät näkemyksiään puolueen suunnista, heidän tultua valituksi. Tähän oli kaikille varattu riittävästi aikaa. Puoluekokoukseen osallistuvat tulivat paikalle ja suljettu lippuäänestys suoritettiin. Valitut ääntenlaskijat laskivat ja tulos julistettiin. Vain kolme päivää myöhemmin lauma soinilaisia käyttäytyvät kuin kyseessä olisivat olleet Pohjois-Korealaiset vaalit. Tämänlainen käyttäytyminen on saanut minut puistamaan päätäni hyvin epäuskoisena. Tämäkö on sitä edustuksellista demokratiaa?

Nähtäväksi jää, mitä tuleman pitää. Suora lainaus: "Tämä päätös todennäköisesti tuhoaa poliittiset uramme. Päätös, jonka seurauksena meidät tuomitaan pettureiksi ja henkeämme uhataan. Teemme sen silti selkein mielin ja oikeista syistä. Tänään emme ole poliitikkoja vaan isänmaan asialla. Omatuntomme on puhdas. Tämä on äärettömän kova, mutta loppujen lopuksi yllättävän helppo päätös, sillä tänään päätimme yhdessä, keitä me olemme. Minulla on kaksivuotias poika. Haluan katsoa häntä silmiin myös jatkossa, Uusi vaihtoehto -ryhmän puheenjohtaja Elo lausui medialle avaussanat." Tämä punnitaan vajaan kahden vuoden kuluttua.

Tiina Elovaara pääsi loikkareiden varapuheenjohtajaksi ja kehuu nyt, kuinka paljon on tullut kyselyjä uudesta puolueesta. Perussuomalaisiin hän tuli 2007, koska mielsi: "tavallisten ihmisten puolueena ja vaihtoehtona vanhoille valtapuolueille". Missä kulkee raja tavallisen ihmisen puolueena ja epätavallisen ihmisen puolueena? Mielipiteissäkö? Kun minä vastustan tätä taksialan alasajoa ja suunniteltua apteekkien vapautusta, niin minä sitten olen varmaan se epätavallinen.

Minulle Soini on osoittautunut usein huonona häviäjänä ja tämä niitti varmisti sen. Vaikka mitä väitettäisiin, niin Soini itse on tämän liikkeen tekijä, sillä Soini ei tanssi muiden pillin mukaan. Mustalta kynnykseltä taisi päästä valkoiselle marmorille.