Tiukasti poteroissa

Hallitus ja AY-liike ovat nyt tiukasti poteroissaan eikä anna periksi työelämän muutoksiin. Hallitus ajaa ohjelmansa mukaisesti työelämään muutoksia. Siinä mm. rajataan poliittisia lakkoja vuorokauteen, palkankorotuksia rajataan, paikallista sopimista laajennetaan, myös järjestäytymättömiin työnantajien työpaikkoihin. AY-liike pitää niitä työelämän heikennyksinä. AY-liike, etupäässä SAK, on pitkin syksyä ja kevättä järjestänyt lakkoja.

Nyt SAK ja ATK pysäyttävät viennin ja tuonnin kahdeksi viikoksi. Tämä on jo sen sortin haitta, että maineemme ulkomailla kärsii. Lisäksi tästäkin lakosta kärsivät tavalliset kuluttajat. On esitetty mm. polttoaineen loppumista huoltoasemilta ja etenkin hedelmien ja vihannesten puutetta kaupoissa.

Etenkin SAK on on juuttunut lakkokenraalinsa, Jarkko Eloranta, johdolla syvälle poteroon. Hallituksen esittämä palkkamallineuvottelu ei riitä, vaan neuvotteluun pitää saada muutkin muutoskohdat. Hallitus taas on sitä mieltä, että yksi asia kerrallaan. AY-liike on myös erimielinen ja osa liitoista haluaisi jatkaa neuvotteluita asia kerralaan. Esimerkiksi OAJ, Tehy ja Super haluavat palkoista neuvotella, sillä he pelkäävät jäävänsä palkkakuoppaan, mikäli hallituksen malli vientivetoisesta palkkamallista toteutuu.

Yrityksille lakot tulevat kalliiksi. Työnantajaliitot ovat jopa varoitelleet työpaikkojen vähenemisestä. Metsäteollisuustyönantaja UPM jo aloitti muutosneuvottelut lomautuksista.

AY-liike tuntuu nyt taistelevan olemassa olostaan. Järjestäytymisaste on ollut laskussa vuosia. Järjestöt eivät enää vuosiin ole ajaneet työntekijän etuja. Ainoa, mikä on pysynyt ennallaan on AY-pomojen kovat palkat. Liitot eivät myöskään ole verovelvollisia, mikä mielestäni pitäisi pikaisesti muuttaa.

Pelkään, ettei lakot jää tähän, vaan niitä järjestetään lisää. Syksyllä on myös edessä tuponeuvottelut ja varmasti myös silloin AY-liike käyttää lakkoasetta. Lakkoilemalla Suomen talous ei kasva ja hallitus joutuu yhä enenmmän leikkaamaan, mutta sitä eivät lakkokenraalit ajattele. Työnantajaliitot ovat jo kertoneet, kuinka paljon tappioita tämä kahden viikon lakko aiheuttaa. Se on satoja miljoonia. 

Ainoa, joka tilanteesta saa hupia on Moskova ja Kreml. Tätä ei AY-liike ota huomioon sen paremmin kuin mainehaittaa ulkomaille.

Poliittista lakkoilua

Nyt on SAK, Akava, Pam ja kumppanit ryhtyneet järjestämään kuun alkuun poliittisia lakkoja. He vastustavat hallituksen toimia työelämän muutoksia ja sosiaaliturvan leikkauksia. Nyt poliittisiin lakkoihin on osallistumassa kymmeniä tuhansia työntekijöitä. He siis vastustavat demokraattisesti valittua hallitusta vastaan.

Hallituksen suunnittelemat työelämän muutokset koskevat poliittisia lakkoja, jotka rajataan yhdeksi päiväksi. Laittomiksi todettujen lakkojen sakkomaksua korotetaan ja ulotetaan myöhemmin myös koskemaan lakkoilijaa itseään. Palkkasopimista uudistetaan teollisuusvetoiseksi. Ensimmäinen sairauspäivä muutetaan palkattomaksi. Ne jotka ovat kelan sairaspäivärahan piirissä on rahattomia päiviä muistaakseni viisi, joten miten yksi päivä vaikuttaa.

Sosiaaliturvamenot ovat maassamme suuret, joten niistä sietääkin leikata. Kunpa vielä ajettaisiin maahanmuuttoteollisuus alas, niin saataisiin miljardisäästöt. Mamut lomailee kotimaissaan, passin saatuaan, ja samanaikaisesti nostavat tukia. He lomailevat maissa, joista ovat lähteneet pakoon sotaa, vainoa ja kidutusta. Elintapatyöttömät ovat yhteiskunnalle hyödyttömiä elättejä. Tätä elämäntapaa on mainostettu erilaisissa medioissa.

Työttömyysturvaa myös leikataan. Siihen en vielä olisi valmis, sillä työttömissä on liikaa vajaakuntoisia ja työkyvyttömiä, jotka ovat saaneet hylsyn työkyvyttömyyseläkkeestä. Nämä pitäisi ensiksi siivota pois työttömien tilastoista.

Lakko osuu pahaan päivään eli 1.2., jolloin maksetaan eläkkeet ja osa palkoista. Monen eläke ja palkka on niin pieni, että loppukuu on yhtä pihtailua. Nyt kun rahaa tilillä olisi hakea lääkkeitä ja ruokaa, niin paikat on kiinni. Seuraavana päivänä ei kulje bussit ja junat eli kansalaiset eivät pääse töihin tai asioimaan. Helsingin seudulla pistetään päiväkoditkin kiinni, joten vanhemmat on poissa töistä. Tällä lakolla vaan kiusataan tavallisia kansalaisia.

Työntekijäliitot eivät halunneet jatkaa kolmikantaneuvotteluja. Ne on olleet pysähdyksissä joulukuun puolesta välistä alkaen. Työntekijäliitot vastustaa kaikkia hallituksen esityksiä eikä pyri minkäänlaiseen kompromissiin. Ei turhaan niitä ole sanottu AY-mafiaksi. Kyllä työntekijäliittojen on luovuttava vaateistaan muutosten poistamiseksi. Työntekijäliitot ovat jo vuosia olleet päällepäsmäreitä neuvotteluissa.

Tällaiset erilaiset lakot saavat työnantajat miettimään töiden pysymistä Suomessa. Paperimöllit aiheutti jatkuvilla lakoillaan sen, että useampi paperitehdas sulki ovensa ja pystytti tehtaat ulkomaille. Tänäkin vuonna on suljettu tehtaita. Jatkuvalla lakkoilulla saattaa menettää seuraavissa YT-neuvotteluissa työpaikkansa.

Paikallista sopimista myös vastustetaan, sillä siinä AY-liikkeen rooli on pieni. He vaativat, että neuvotteluissa pitää olla pääluottamusmies paikalla. Ei monissa pienissä yrityksissä sellaisia ole ja Suomen yrityksista suurin osa on itsensä työllistäviä tai työllistävät enintään kymmenen henkeä. Työntekijäliitot haluavat yhä keskitettyä tupoa. Sanovat, että pitää olla perälauta, jonka alle ei palkkoja pystytä sopimaan. Työnantaja maksaa sen verran, kun tulosta syntyy. Kyllä mielestäni palkkoja pitäisi voida alentaa, jos firmalla menee heikosti. Suuryritykset on luku sinänsä, mutta niitä ei ole kuin muutama.

Tällainen lakkoilu on suoraan kansalaisten kiusaamista.

P.s. en pysty vieläkään kommentoimaan, sillä blogger ei vieläkään toimi oikein.

Kiusaajan vai kiusatun siirto

Perussuomalaisten edustaja Tiina Elovaara on tehnyt aloitteen siitä, että kiusaaja pakotettaisiin koulun vaihtoon. Nythän tilanne on toisin päin eli kiusattu vaihtaa kouluaan. Kumpi on parempi?

Kiusausta on montaa lajia, mutta ne kaikki haavoittavat monin tavoin. On myös tavallista, että kiusauksen kohdetta vainotaan koulussa, kotimatkalla, harrasteissa ja kotiin tultuakaan se ei lopu ja siitä pitää someviestit huolen. Kun kiusattu siirtyy toiseen kouluun, niin kuvitellaan runneltu ihminen aloittaa puhtaalta pöydältä. Tämä ei nykyisen somemaailman vuoksi enää ole itsestään selvää. Lisäksi siirretyn oppilaan oma kaveripiiri häviää ja uudessa paikassa ei välttämättä ole helppoa tutustua uusiin oppilaisiin.

Tosin en tiedä, onko maailma muuttunut niin paljon, että perusläpän heitto on kiusaamista. Minulle heitettiin kommentti: "Kato ruosteletti". Tämä johtui siitä, että hiukseni tietyssä valossa näytti aivan kuparin punaisena. En pitänyt sitä pahana, sillä pidin itse siitä ja monesti olin saanut kehuja hienosta väristä. No, nyt ne punaiset suortuvat ovat jo vitivalkoisia. 

Lainataan Elovaaran pelkoja: "Kouluampujat ovat monesti pahasti koulukiusattuja. Pahin pelkoni on, että Suomessa ennemmin tai myöhemmin tapahtuu jälleen kouluampuminen, jonka taustalla on koulukiusaaminen". Nyönnetään, tempausten tekijät ovat kiusattuja, mutta epäilen, että kiusaajasta voi tulla uusi tekijäryhmä, joka kantaa kaunaa entistä kouluaan kohtaan, joka erotti kiusaajan omasta ystäväpiiristä ja romutti kiusaajan itsetuntoa koulun myöntäessä kiusaajan "rikollisluonteisen" käyttäytymisen.

Kiusaaminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön ja tätä moni nuori ei tule huomioineeksi. Alaikäinen ei toki saa putkaa, linnaa tai vankeutta, mutta korvausvelvollinen hän on. Myös kiusaajan yllyttäjä ja/tai avunantaja ovat vastuussa teoistaa ja syytetermistö tuntee tilan avunannosta rikokseen. Tönimisen tai tuuppaamisen tms. seurauksena kaatuneelle voi syntyä vaikea, pysyvä päänalueen vamma ja vakuutan, että sen hintalappu on melkoinen ja päälle tulevat myös viivästyskorot.

Opettajien ammattijärjestö OAJ taasen suhtautuu perin nuivasti Elovaaran esitykseen ja mutisee: "Kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun on jo nyt mahdollista, mutta keinoa ei ole käytetty, koska se on hallinnollisesti raskas". Tämä vaatisi hieman perustelua eli mikä tekee kiusaajan siirtämisestä raskasta ja kiusatun siirto taas on ilmeisesti läpihuutojuttu. Olisi vaan kiva tietää.

Sitten he esittävät oman esityksen eli suora lainaus: "Peruskoulun rehtorit saisivat oikeuden erottaa oppilaan määräajaksi. Sinä aikana oppilas saisi opetusta toisessa koulussa". Nyt hieman pomppasi. He ovat tyypillinen esimerkki ihmisistä, jotka eivät tunne oman alansa lainsäädäntöä, kuten harva tielläliikkujakaan tietään. Täten suosittelen lämpöisesti tutustumaan Perusopetuslain 36§ ja 36a§. Herää kysymys, että miksi tätä ei ole käytetty?

Koulu ei ole ainoa paikka, missä kiusataan. Työpaikkakiusaamisessa esitetään usein esimiehen vastuuta puuttua asiaan, mutta luvattoman usein kiusaaja on se esimies. Minun entisessä työpaikassa oli uusi päällikkö juuri tällainen. Tyypillinen tilanne oli se, että jos toivoit tiettyä iltaa vapaaksi harrastusten vuoksi, niin tasan varmasti olit iltavuorossa ja puolison kanssa ei yhteisiä lomapäiviä ollut. Työterveyshuolto tiesi, mutta konkreettiset toimet puuttuivat. Taannoin uutisoitiin TAYS:n lastenpsykiatrisen toimipisteen kiusaamisesta ja siellä oli ilmeisesti esimies käynyt fyysisesti alaiseen käsiksi ja jatkaa työssään. Myös työpaikoilla pitää olla lyömätön linja, mutta kunnallisella puolella sen raja taitaa mennä lapiossa, sillä kotikuntani teknisen puolen esimies sai passituksen muualle, kun lopulta löi alaistaan lapiolla.

Minun nuoruudessa pahimmat kollot siirrettiin apukouluun mielisairaanhoitajien valvontaan ja myöhemmin tarkkikselle. Mottaaminen oli sallittua ja siihen ei puututtu, ellei se mennyt täysin överiksi. Nykynuoren oikeudet lienevät toista luokkaa, kun asiaa käsitellään vähän joka tuutissa.

Tuota, mieleeni tuli eräs ajatus. Kiusaaja pitäisi saada psykiatrin pakeille. Kiusaajalla kun on selkeästi vääristynyt käsitys ihmissuhteiden hoitamisesta, niin eikö se ole psykiatrisen terapian edellytys.