Tiukasti poteroissa

Hallitus ja AY-liike ovat nyt tiukasti poteroissaan eikä anna periksi työelämän muutoksiin. Hallitus ajaa ohjelmansa mukaisesti työelämään muutoksia. Siinä mm. rajataan poliittisia lakkoja vuorokauteen, palkankorotuksia rajataan, paikallista sopimista laajennetaan, myös järjestäytymättömiin työnantajien työpaikkoihin. AY-liike pitää niitä työelämän heikennyksinä. AY-liike, etupäässä SAK, on pitkin syksyä ja kevättä järjestänyt lakkoja.

Nyt SAK ja ATK pysäyttävät viennin ja tuonnin kahdeksi viikoksi. Tämä on jo sen sortin haitta, että maineemme ulkomailla kärsii. Lisäksi tästäkin lakosta kärsivät tavalliset kuluttajat. On esitetty mm. polttoaineen loppumista huoltoasemilta ja etenkin hedelmien ja vihannesten puutetta kaupoissa.

Etenkin SAK on on juuttunut lakkokenraalinsa, Jarkko Eloranta, johdolla syvälle poteroon. Hallituksen esittämä palkkamallineuvottelu ei riitä, vaan neuvotteluun pitää saada muutkin muutoskohdat. Hallitus taas on sitä mieltä, että yksi asia kerrallaan. AY-liike on myös erimielinen ja osa liitoista haluaisi jatkaa neuvotteluita asia kerralaan. Esimerkiksi OAJ, Tehy ja Super haluavat palkoista neuvotella, sillä he pelkäävät jäävänsä palkkakuoppaan, mikäli hallituksen malli vientivetoisesta palkkamallista toteutuu.

Yrityksille lakot tulevat kalliiksi. Työnantajaliitot ovat jopa varoitelleet työpaikkojen vähenemisestä. Metsäteollisuustyönantaja UPM jo aloitti muutosneuvottelut lomautuksista.

AY-liike tuntuu nyt taistelevan olemassa olostaan. Järjestäytymisaste on ollut laskussa vuosia. Järjestöt eivät enää vuosiin ole ajaneet työntekijän etuja. Ainoa, mikä on pysynyt ennallaan on AY-pomojen kovat palkat. Liitot eivät myöskään ole verovelvollisia, mikä mielestäni pitäisi pikaisesti muuttaa.

Pelkään, ettei lakot jää tähän, vaan niitä järjestetään lisää. Syksyllä on myös edessä tuponeuvottelut ja varmasti myös silloin AY-liike käyttää lakkoasetta. Lakkoilemalla Suomen talous ei kasva ja hallitus joutuu yhä enenmmän leikkaamaan, mutta sitä eivät lakkokenraalit ajattele. Työnantajaliitot ovat jo kertoneet, kuinka paljon tappioita tämä kahden viikon lakko aiheuttaa. Se on satoja miljoonia. 

Ainoa, joka tilanteesta saa hupia on Moskova ja Kreml. Tätä ei AY-liike ota huomioon sen paremmin kuin mainehaittaa ulkomaille.

Lakko-oikeus hoitajille

Tänä aamuna alkoi hoitajien lakko, joka on oikeutettu. Olemme jo pitkään kuulleet hoitajien huolta jatkuvasta henkilöstöpulasta, kiireestä, stessistä, heikosta johtamisesta, jne. Myös mediassa on kerrottu hoitajien palkoista, mutta ne ovat harhaan johtavia, sillä niissä näkyvät myös vuorolisät. Poliklinikalla työskentelevät näitä ei saa vaikka tekevät yhtä vaativaa työtä.

Nyt lakkopakkakuntien johtavat lääkärit ovat keskiviikkona tulleet ulos ja kertoneet, ettei suojelutyötä ole osoitettu riittävästi ja tämä johtaa vakavaan potilastuvallisuuden vaarantamiseen. Tähän en usko vaan kyseessä on hoitajien syyllistäminen. Sosiaali- ja terveysministeriö on myös lähtenyt lakko-oikeuden typistämisen linjalle. STM on alkanut valmistelemaan potilastuvallisuuslakia, jonka nojalla hoitajat voidaan velvoittaa töihin myös lakon aikana. Tätähän suunnitelttiin jo muutama vuosi sitten Sari Sairaanhoitaja kampanjan aikana, jossa hoitajat uhkasivat joukkoirtisanomisella. Uhkaus ei toteutunut, kun sopuun päästiin ja laki haudattiin. Nyt se on taas kaivettu naftaliinista.

Henkilökuntavaje on suuri ja koskettaa koko Suomea. Tämä näkyy hoitajille pidempina työvuoroina ja vuoronvaihtoina. Nyt kun lakon alla moinen pistettiin jumiin, niin tehtiin vajalla miehistöllä töitä, sillä väkeä osastoilla ja poliklinikoilla on liian vähän. Avoimiin paikkoihin ei ole hakijoita. Myös koronarokotukset ja testaukset ovat vieneet hoitajia kiireettömästä hoidosta, joten monella alueella ei ole pystytty vastaamaan asiakkaisen puheluun. Olikos se nyt Espoossa, kun soittopyyntöjonosta poistettiin puheluita, kun ei ehditty soittamaan takaisin.

Heikko johtaminen on ollut hoitoalalla vitsaus jo vuosikymmeniä. Itse työskentelin apuhoitajana kaksikymmentä yksi vuotta. Viimeiset vuodet olivat tuskaa lähiesimiehen vuoksi. Hän oli hoitotieteilijä, joka mm. kirjasi myiden työt ominaan ja hoisi vain vähän apua tarvisevat eli helpot potilaat. Hän myös erotteli koulutuksen mukaan eli olin apuhoitajana alemmalla tasolla kuin sairaanhoitajat. Täten työn kehittämisen ideani torpattiin välittömästi esimiehen toimesta. Myös esimiehillä ja yleensäkin sairaalan johtajilla on valtaa henkilöstön määriin. Tästä tuli telkkarissa MOT:n ohjelma uudesta lastensairaalasta, jossa henkilökunta kertoi väen vähyydestä, välinpitämättömyydestä ja potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Haastateltu sairaalan johto ei muka tiennyt tällaisesta mitään ja vähätteli vaaroja.

Hoitajien palkka ei todellakaan vastaa työn vaativuutta. Esimerkiksi lakkoilijat ovat ottaneet insinöörin palkan. Kummankin koulutuspituus on sama. Jos insinööri mokaa, niin siinä jumiutuu järjestelmä tai hajoaa kone. Jos hoitaja mokaa, niin siinä lähtee henki. Palkkoihin viimeksi saatiin kunnon korotus 2007 eli viisitoista vuotta sitten. Myöhemmin kiky-sopimus vei lomaltapaluurahat ja toi ilmaiset lisätunnit. Mielestäni hoitajat ovat ansainneet kunnon korotuksen.

Työolojen parantaminen ja kunnon palkkaus ja riittävä henkilöstö ovat tärkeitä asioita myös tuleville hoitajille. Ei alalle saada uutta väkeä, kun tiedetään mitä hoitajan työ todellisuudessa on. Ei tuolla parin tonnin palkalla kukaan tule itseään loppuun polttamaan vaikka työstä pitäisi kuinka paljon. Ei kutsumus elätä. 

Hoitajien palkkauksesta on tullut työnantajilta kovaa kritiikkia ja jälleen klassinen lause: "Ei ole rahaa, ei ole varaa nostaa palkkona". Nyt toivon, että hallitus ja eduskunta tulevat talkoisiin. Istuuhan moni kansanedustaja aluevaltuustoissakin ja nostavat monesta hommasta palkkaa ja palkkiota. Myös aluevalttuustojen johtajille luvattiin kättelyssä 17 000 euron kuukausipalkka. Nyt on teidän tehtävä viimeinkin hoitajien eteen päätös rahoituksesta. Vähennetään kehtiysapua, niin saadaan kulutu peitettyä.