Kolmannen luokan kansalaiset

Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat luonnollisesti valtaeliitti ja muuten vaan suuria tuloja saavat. Toisessa luokassa ovat muut työtätekevät ja kolmas luokka on luonnollisesti työttömät, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet YT-kirveen alle. Hallituksemme on esittänyt lukuisia toimia työttömyyden kääntämiseksi laskuun ja näissä esityksissä on jo huumoria kerrakseen. Tässä kirjoituksessa en tule käsittelemään maahantunkeutujia, sillä ne eivät työllisty.

On hyvin harvinaista avata aamun aviisi, jonka sivuilla ei ole yhtään YT-neuvottelusta kertovaa uutista. Tavallisesti niitä on useita ja määrät vaihtelevat kymmenistä satoihin. Nämä tavalliset duunarit eivät saa kultaisia kädenpuristuksia vaan edessä on ilmottautuminen TE-toimistoon. Siellä ei kiirettä pidetä, vaan ihminen voi joutua odottamaan viikkoja sitä kuuluisaa työvoimapoliittista lausuntoa, joka on taika-avain työttömyyskorvaukseen, jonka saantiaikaa lyhennettiin ja on kaiketi minimillään 300 päivää.

Kolmessa sadassa päivässä pitäisi löytää uusi työ. Luonnollisesti tämä osoittautuu erittäin haasteelliseksi, jos mittarissa viisikymppiä lähenee ja jokseenkin toivotonta, jos moinen ikäpyykki on ohitettu. Täysin epätoivoista niille, joilla sattuu selkä remppaamaan tai on jokin muu vamma tai sairaus, joka rajoittaa työnhakua, sillä monissa ammateissa on nykyisin terveysehto. Tänäpäivänä kun ei enää riitä todistus, jossa keuhkokuvassa ei ole tuberkuloosin merkkejä.

Kun ammattiliiton työttömyyskorvausaika tulee täyteen, niin henkilö putoaa TE-toimiston ja Kelan syliin. Kelan maksama työttömyyspäivärahalla ei tule toimeen ja jos ei huomaa muuttaa veroprosenttia, niin se on automaattisesti kaksikymmentä viisi pinnaa. Jokatapuksessa käteen jää hieman reilut viisisataa. Tässä kohtaa on jo vitsit vähissä. Tämä on aika mielenkiintoinen kuvio eli verorahoista maksetaan työttömyyskorvaus, jonka käsittelee verorahoilla palkattu työntekijä ja siitä peritään verot, joilla maksetaan työttömyyskorvaus ja käsittelijän palkka.

Seuraavaksi saat TE-toimistolta kirjeitä. On kutsua haastatteluun, sun muuta. Eräs yleisönosaston kirjoittaja sai kirjeen, jossa oli sovittu keskusteluaika. Se olisi kahden viikon päästä. Kirjeen jatko olikin sitten uhkailua erilaisista toimista, jos ei tuohon osallistu. Kirjoittaja poloinen jännitti kaksi pitkää viikkoa tapahtumaa. Hän meni määräpäivänä ja sovittuun kellon aikaan. Siellä virkailija totesi, ettei tällaista aikaa ole sovittu ja kirjeitä lähetetään niin tiuhaan tahtiin, ettei niitä pystytä atk-järjestelmään syöttämään. Kaksi piinaviikkoa ja tällainen tulos.

Kuntouttava työtoiminta, johon työttömän on velvollisuus osallistua, on jo todella nöyryyttävää, sillä monet ovat kertoneet toiminnasta, joka sopisi lähinnä päiväkodin leppäkertturyhmälle. Miltä sinusta tuntuisi leikkiä laululeikkeja tai liimailla makarooneja taululle. Entäpä, jos sina pyydetään halaamaan vierustoveria, joka on sinulle täysin outo ja mahdollisesti olet vielä ujo. Valitettavasti tämä on myös tiedossa Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksessa sekä kunnilla, jotka niitä järjestää, mutta kukapa oikeasti olisi kiinnostunut kolmannen luokan kansalaisista.

Monet ammatit vaativat nykyisin erilaisia direktiivikortteja, on työtyrvallisuutta, tulityötä, trukkia, hygieeniapassia, taloudellista ajoa, jne. Ainoa näistä sekalaisista korteista on pysyvä tuo hygieenipassi, kaikki muut joudut uusimaan viiden vuoden välein euroa X kappaleelta. Ilmeisesti vanhan hygienialääkärin luennon lopputoteamus on yhä pätevä. Kahdeksan tunnin luennon lopuksi lekuri kertoi, että oikeastaan tämän kaiken pystyisi sanomaan kolmella lauseella: "Älä syö paskaa. Älä tarjoa kenellekään paskaa. Älä syötä kenellekään paskaa." No, joka tapauksessa harvalla työttömällä on varaa näitä hankkia ja näitä ei saa työttömyyskoulutuksena. Aiemmin oli taksinkuljettajan ammatti työvoimakoulutuksena, mutta siitä luovuttiin, kun havaittiin, että koulutus kyllä käytiin, mutta töihin ei menty.

Yleensä YT-leikkuri iskee vanhimpaan päähän. Osa heistä on onnekkaita ja pääsevat eläkeputkeen. Jos ajattelen omaa ikäluokkaani, niin suurin osa aloitti työnteon kuusitoista vuotiaana eli duunia on tehty nelisenkymmentä vuotta. Eräs upea lausunto, jonka kuulin kaupan hyllyjen välistä, kuului: "Ne sano, että mulla on pitkä työhistoria useista ammateista ja voin niitä hakea, mutta kun niitä ei enää ole." Kun tuota lausetta ajattelin, niin putkahti päähäni oma työhistoria. Jes, olen ollut arkistonhoitaja ja konekirjoittaja sairaalassa. No, tietotekniikka vei nuo työt historian hämäriin. Olen ollut puhelinkeskuksen hoitaja, mutta kännykkä aikana tarpeeton duuni. Vastaanottoavustajia vielä on, mutta katoavaa kansanperinnettä. Enää emme kirjoita käsin uusittavia reseptejä ja pyydä arkistonhoitajalta sairauskertomuksia, jotka lähetti sitten toimittaa oikealle vastaanotolle, josta lääkärin uusittua reseptin, vie kyseisen pisteen vastaanottoavustaja sen sanelukasetin kanssa konekirjoitukseen, jossa konekirjoittaja kirjaa teksin, että uusittu on ja konekirjoittaja palauttaa sairauskertomuksen arkistoon ja reseptin vastaanottoon, josta sen asiakas saa noutaa kolmen päivän sisällä. Nyt uusimme reseptit Omakanta ohjelman kautta, mutta kappas vaan, nyt on ilmoitus, että uusinta voi viedä kahdeksan vuorokautta. Tietotekniikka siten helpottaa, nopeuttaa ja parantaa palvelua. Ja paskan marjat sanon minä.

Nyt monet, jotka ovat työelämässä ovat helisemässä uusien vaatimusten kanssa. Olet tehnyt duunia pari, kolmekymmentä vuotta ja työnantaja painostaa uudellen koulutukseen, sillä koulutuksesi on armottoman vanhan aikaista. Työtön työnhakija on tässä kohtaa avaruudellisessa kusessa.

Koska en voi laittaa peliin kuin itseni (saattaa sisältää informatiivistä myös muualta, mutta yhtä kaikki eli omakohtainen stoori). Jäin pois hoitajan töistä nivelrikon takia. Pystyn tekemään hoitajan töitä, jos se ei sisällä fyysistä rasitusta, näin arvioi työterveyslääkäri. Jokainen voi arvata, että sellaista hoitajan työtä ei ole. No, minulle suositeltiin pysäköinninvalvojan hommia. Jep, nivelrikko, joka ei siedä lainkaan kylmää ja tietää kävelyä, no way. Kouluavustajaakin minusta haluttiin. Selvitin ja minun avustettavaksi olisi tullut vaikeavammainen lapsukainen eli se siitä fyysisesta rasittamattomuudesta. Selvitin sitten koulutusmahdollisuuksia. Vanha apuhoitajan koulutus takasi opinnot ammattikorkeassa lähihoitajan linjalla. Yli kahdenkymmenen vuoden kokemus ei painanut, vaan olisin joutunut pänttäämään lapsukaisen kanssa Hissin kimpun salat, Lagerhanssin saarekkeiden salat, jne. eli koko paletin.

Ammattikorkeaan olisin päässyt muille linjoille, mutta se tyssäsi yhteen yksinkertaiseen todistukseen eli päästötodistukseni oli kansa- ja kansalaiskoulun oppimäärän mukainen. Sen selvitin, että tällä todistuksella en pääse aikuislukioon, jonka todistus olisi ollut pääsy ammattikorkeaan. Minun olisi pitänyt suorittaa peruskoulun oppimäärä ennen sitä. No, meitä petkutettiin, sillä oppikirjat olivat samat kuin peruskoululaisilla. Kansa- ja kansalaiskoulun oppimäärään ei kuulunut Ruotsin kieli, joten sen olisin joutunut opettelemaan aakkosista. Monet oppiaineet ovat muuttaneet muotoaan, joten osan olisin voinut tenttimällä suorittaa ja osa olisi oikeasti opiskeltava, halusi tai ei.

Aikuislukio olisi ehkä kestänyt kolmisen vuotta. Sitten ammattikorkeaan, jossa toiset kolme tai neljä vuotta. Olisin ollut liki eläkeiässä ennekuin kuin saisin minkään todistuksen ja kuka sitten enää palkkaa. Eräs vanha osastonhoitaja lohdutti opiskelijoita, jotka pohtivat työllisyyttä. Hän loihi lausuman: "Älkää olko huolissanne, sillä vanhukset ja hullut eivät lopu koskaan."

Sitten on ammattialat, joissa on työvoimapulaa. Valitettavasti puhelinkusetuksessa on jatkuva tarve työntekijöille ja minun moraalilla ja etiikalla ei sinne ole asiaa ja etenkin kun ottaa huomion palkkaukseen, joka on proviisioluontoinen, niin olisin samalla linjalla kauppojen 0-sopimusten kanssa eli ei penniäkään.

Hienoisena kurisioteettinä tulee tämä Jari Lindströmin avustajan Leena Riekkolan uusi pesti, sillä salkkuja jaettiin uudelleen, joten Leena poloinen jäi ilman tointa. Lindströmin toinen avustaja päätti lähteä takaisin virkaansa käräjäoikeuteen, mutta Leena paralla ei ollut virkaa missään, johon palata, niin tietysti kaveri auttoi ja pääsi kolmaneksi avustajaksi. Ei ihme, että budjetti kusee ja pahan kerran. Tosin se on ollut miinuksella jo vuosia, joten se siitä.

Työttömäksi jääneelle lienee vain kolme vaihtoehtoa eli samat kuin konkurssin tehneelle yrittäjälle eli mielisairaala tai hauta tai lottovoittoon rinnastettava työpaikka. Yhdeksankymmenluvun alun lama antoi painosuhteen 2, 2, 1.