Posti osaa kaiken...

... paitsi postin jakelun. Erilaisissa media lähteissä on ollut kirjoituksia kadonneista lähetyksistä, pitkään matkalla olleista lähetyksistä ja muuten vaan hukassa olevia lähetyksiä. Eräs oli Anun paketti, joka päätyi Lietoon peräti 18 kertaa ja määränpää oli Helsinki. Kuukaudessa ei siis ehtinyt paketti perille ja selityksiä Postilla riittää. Tähän episodin oli jälleen käytetty paketti, jossa oli vanha viivakoodi. Oho.

Seilaavia lähetyksiä sitten kansalaiset kertoivat runsain mitoin. Kadonneitakin oli runsaasti ja näiden jäljittäminen onkin sitten haastavampaa, ellei satu tuota Helsingin tapausta, jossa postit olivat siistissä nipussa roskakorissa. Vauriopaketteja on ollut vaikka särkyvän esineen tarrat on liimattu laatikko täyteen. Näin kävi itsellenikin, sillä lähettämässäni laatikossa oli huolellisesti pakattua lasia. Ainoa vaan, että trukin piikki oli liki lävistänyt laatikon.

Itse olen huomannut uuden ilmiön postin jakelussa eli posti päätyy väärään laatikkoon. Meillä on ahkera ja laiska aamun aviisin jakelija, joten ensimmäiseksi katson pihalaatikon. Eilen oli aamun aviisi pihalaatikossa, joten jakaja oli ahkera jakaja. Tänään katsoin ensin pihalaatikon ja totesin ahkeran jakajan olleen taas työssään. Ainoa huono puoli oli se, että aamun aviisin alla oli kaksi kirjekuorta ja se on takuulla varmaa, että laiska Kusti ei sitä ole sinne toimittanut, vaan joku muu. Itse toimin hiljattain postinkantajana ja vein postin saapumisilmoituksen viereiselle kadulle, jonka talon numero oli sama. Taaemmin vein ikävän kirjeen toiselle kadulle ja numero sama. Tästä voimme todeta kaikessa rauhassa, että kirjesalaisuutta ei enää ole.

Tosin tätä menoa en ihmettele, sillä tuon paremman puoliskoni matkassa olen päässyt tutustumaan Helsingin postikeskukseen ja retki oli ikimuistettava. Ensin perävaunuun lastattiin rullakoita ja se meni vielä nätisti. Seuraavana tulikin lavalle asetettuja lähetyksiä. Ensimmäisessä lavassa oli erikoiskahvisäkkejä ja seuraavassa lavassa neljä laatikkoa, jotka olivat lavaa isompia, mutta hyvin kapeita (vain noin pari tuumaa). Kapeassa sivussa oli merkintä "Tämä puoli ylöspäin" eli selkeä tarra ja lisäksi laatikoissa oli useita merkkejä särkyvästä tavarasta. Kuitenkin ne oli pinottu levin puoli ylöspäin. No, trukkikuski ajoi lavan vauhdilla kyytiin. Viereisessä laiturissa lastattiin toista perävaunua ja vauhdilla. Eräästä, hyvin täydestä rullakosta putosi kirjeitä lattialle ja trukkikuski ajoi rauhassa niiden ylitse. Kenellekään ei käynyt mielessä pomia ne, joten kirjeet jauhautuivat pyörien alle.

Seuraavassa postikeskuksessa oli meillä hilpeää ja päätimme, että postin kuljetettavaksi emme anna sohvatyynyä särkyvämpää. Voitte arvata laatikoiden kunnon. Kaikkien neljän laatikon nurkat olivat taipuneet alas, joten tuskin asikas sai ehjää tavaraa. Alin kahvisäkki oli rikki, sillä trukin piikki oli puhkaissut säkin. Kun kuormatila oli tyhjennetty, niin siivosin kahvipapuja sieltä. Tosin ovat vielä paahtamatta, mutta luulen, että niistä makoisaa kahvia tulee.

Tämä vääriin laatikoihin jakaminen saa minut suuttumaan, sillä postisalaisuus on vakavasti ja tahallisesti vaarannettu. Haluatko, että naapurisi tuo postilaatikkoosi kirjeen perintätoimistolta tai voudilta?