Kuntotarkastus

Ei juuri mene viikkoakaan, kun puhelin soi ja siellä on firmasta X, joka kysyy onko puhelimessa talon omistaja ja ryhtyy kertomaan, kuinka heidän firmansa edustajat ovat juuri tällä viikolla asuntoaluellanne ja tarjoavat savuhormin, viemärin, ikkunoiden, sähköjärjestelmän, jne kuntotutkimuksia tai -tarkastuksia. Jos sanoo ei, niin äänensävy muuttuu kohteliaasta tuomiota saarnaavaksi. Tällöin saan kuulla kaikki mahdolliset seuraamukset eli vakuutuskorvauksen alennukset, mittavat vahingot, ym. heinäsirkkavitsaukset.

Savuhormien kuntotarkastajat ovat todella ahkeria. Huvikseni teetin muutama vuosi sitten, kun kerran ilmainen oli. Esitys ei vakuuttanut, sillä tyyppi esitteli savupiipun juurta, jossa näkyi harmaa alue ja kertoi sen olevan paljasta puuta. Koska olen itse kattoni päällystänyt, niin tiesin, että harmaa alue oli huopakaton läpivientien tiivistämiseen käytetty massa, joka vanhetessaan harmaantuu pinnalta. Osa on haksahtanut näihin ja teettänyt kalliin hormistovalun, sillä osa on uhkaillut lämmityskiellolla. Tosiasiassa lämmityskiellon voi antaa vain nuohooja, ei mikään kuntotestari.

Putkien kuntotarkastajia riittää joka lähtöön ja erityisesti heitä kiinnostaa putkien ikä. Minun huusholliin tulee vesimittarille asti vanha valurautaputki, vuodelta 1932. Muuten kaikki on eri ikäistä ja pääosin muovia. Yksi pauhaaja selvitti minulle, että ne voidaan vaihtaa pääsulkuhanalta alkaen. Eipä tiennyt edustaja, että kaikki mitä tehdään ennen vesimittaria, kuuluu kunnan vesihuollon hommiin ja vesimittarin sinetin rikkominen johtaa arvioidun vedenkulutuksen ohi mittarin ja se ei halpaa hommaa ole. Päärakennuksen viemäri on rautaa ja ulkorakennuksen betonia. Hyvin ovat vetäneet ja kun omaa vielä sakkakaivot, niin niiden kautta on putkisto helposti huuhdottavissa. Eräs tällaisen kuntokartoituksen uhri ihmetteli, kuinka edustaja kertoi putken olevan hyvin huonossa kunnossa ruosteen ja näytti kuvaa. Uhri otti yhteyttä putkiliikkeeseen ja sieltä käytiin tarkastamassa asia. Siinä todettiin, että muoviputken mutkaan on tarttunut hieman likaa, mutta ei muoviputki ruostu tai ei ainakaan minulle opetettujen fysiikan ja kemian lakien mukaan.

Ikkunahemmot ovatkin jo sitten perin sitkeitä tyyppejä, jotka tunkevat kotiovelle asti. Sain saarnata kuin paraskin pastori pojulle, että minä huollan ikkunani itse ja pidän talon alkuperäisistä ikkunoista. Opettelin myös kittaamaan ikkunat uudelleen ja lasittamaan myös, sillä kauan aikaa sitten hajosi yksi ikkuna ja vein sen lasiliikkeeseen lasitettavaksi. Kysyivät, että kitataanko ja minä vastasin, että kitataan. Kitattu oli, mutta vain ulkopuoli. Onneni oli, että ikkunaa keväällä pestessäni huomasin ikkunan ja puun väliseltä alueelta maalin irtoavan ja siihen, hengittävään väliin oli tungettu sikikooni. Oma apu, paras apu sanoo vanha kansa eli ulkokittaus irti, lasi pois ja silikoonin siivous. Aluskitti ja lasitus ja päällyskitti. Olisin kuulemma muutamassa vuodessa menettänyt karmin, sillä se ei hengittänyt enää. Jos joskus tahdon uudet ikkunat, niin minä olen se, joka ne tilaa.

Sähköjen kuntotarkastajat ovat sitten jo ihan omaa luokkaansa. Kun kerran on tullut käytyä sähköalan perustutkinto niin monet näistä "kuntotarkastajista" ovat niitä, joihin hyvin sopii vanha letkautus: "Oomi kertaa käämi, pimeenä koko lääni". Itsellenikin soitti yksi ja varoitteli vanhojen posliinisulakkeiden palovaarasta. Ai, ihanko totta. Itse olen kyllä ne huomannut varsin palamattomiksi, sillä ostaessani tämän tilan, niin saunassa oli vanha tynnyrikiuas. Pari kertaa lämmitin, mutta hormiliitos vuosi sen verran, että päätin purkaa sen. Saunoessa ei kiukaalla kuulunut poksahduksia vaikka suurin osa "kivistä" oli posliinisia tolpan eristimiä. Näistä on Tukes antanut jo varoituksen, joten älä päästä näitä tarkastajia tonkimaan mittaristoasi.

Kosteus- ja kuntotarkastajat ovat lähinnä samaa luokkaa auton katsastajien ja maailman lopun ennustajien kanssa. Löytyy sieniä enemmän kuin Martta-liiton sienioppaassa ja kaikki ovat tasan varmasti vaarallisia. Kumma juttu, että homeet ja lahovauriot näkyvät näiden tarkastajien turvalliseksi havaitun tutkimuksen jälkeen. Loppupeli käydäänkin sitten oikeudessa. Itse ostin tilani aikanaan siinä kunnossa kuin se oli. Kun kävin ensi kerran katsomassa, niin ulkorakennuksen katolta puuttui huopasuikale piipun vierestä. Perikunta laittoi sen kuntoon. Vesi oli tehnyt hieman tuhoja ja se paljastui kun nelisentoista vuotta asuttuani, päätin remontoida saunatuvan. En tykännyt halteksilaatta katosta ja purin sen pois. Piipun viestä oli yksi lauta lahonnut ja jotain rihmastoa siinä oli, mutta niin kuivaa, että ei edes irronut. Pätkä lautaa piti vaihtaa ja paakkuuntunut puru poistaa ja korvata se. Sitten pääsikin tekemään uutta pintaa. Jokainen voi arvata, että mitäs minä messua nostamaan. Olin ostanut siinä kunnossa kuin tila on myyntihetkellä ja se siitä. Vai olisiko minun pitänyt nostaa syytteet perikuntaa vastaan siveettömästä elämästä, kun ullakon sahanpuruihin oli kätketty kahvipaketillinen kortsuja, joiden eräpäivä oli mennyt umpeen jo kuuskytluvulla ja kaupan yhteydessä saadusta lipastosta morfiinimitta.

Nämä erilaiset kuntotutkimukset näyttävät painivan samassa luokassa kuin autokatsastus. Mitä vanhempi tai erikoisempi, niin hylky tulee. Täten varokaa vaaraa, sillä ne yrittävät saada ostamaan kalliit saneeraukset vaikka siihen ei ole tarvetta. Jos epäilet savuhormisi kuntoa, niin ota yhteyttä nuohoojaan. Sama muiden tarkastusesityksien kohteiden kanssa eli ota yhteyttä oikeaan ammattilaiseen.

Minun ainoa riemu on se, kun nämä kuntotarkastajat soittavat, niin ne soittavat lankapuhelimeen (minulla kun on vielä tuo harvinaisuus), niin voin oikeasti lyödä luurin korvaan. Klonk