Sääntöviidakkoa

Oli hienoa lukea aamun aviisin raha osastoa, jossa oli Yhdysvaltain suurlähettilään Bruce Oreck:n haastattelu. Siinä hän totesi, että Suomi tukahduttaa yrittäjyyden ja talouskasvun sääntöjen viidakolla ja tarpeettomalla byrokratialla.

Muutama päivä sitten luin ikäväkseni Sääntö-Suomen viimeisimmän innovaation eli yrittäjä sai sakkoa 300 €, kun ei tulostanut kuittia asiakkaalle, joka sitä ei edes halunnut. Kuitinantopakkohan tuli viime vuonna ja tällä haluttiin suitsea harmaata taloutta ja veronkiertoa.

Kun pistän puntarin päälle ja matkan lopuksi suoritetaan maksu, niin itse kysyn asiakkaalta, että haluaako tämä kuitin ja tulostan sen, jos asiakas sitä toivoo. Täten olen superrikollinen. Moni ei sitä halua ja jos sen automaattisesti tulostaa, niin jalkatilat on täynnä rutattua paperia ja seurauksena vittuilua epäsiivosta ajoneuvosta.

Nettikirjoittelussa minua jäi vaivaamaan kommentti: "Se (kuitti) pitäisi kyselemättä lyödä asiakkaan käteen ja asiakas saa sitten päättää, mitä sillä tekee." Kuitenkin puhutaan koko ajan roskaamisesta ja paikkojen roskaisuudesta. Kun käyn koti kyläni kaupoissa, niin lattialla on aina rypistettyjä kuitteja. Linja-autoa käytän harvoin, mutta joka kerralla on lattialla rytätty kuitti. Jopa pankkiautomaattien ympäristössä lojuu rypistettyjä kuitteja, tilisaldoineen.

Taloudellinen ahdinko vaivaa yrityksiä ja nuo kuittirullatkin maksaa. Tällä kuitinantopakolla yrittäjä menettää rahaa ja ihan turhanpäiten.

Kotipihalla puun kaataminen on luvan varaista ja usein myös maksullista. Jälleen kerran oli superrikollinen. Minua ärsytti omenapuun oksa, joka hinkkasi seinää ja päätin sen sahata, mutta sahan tahdissa huojui koko haara ja kun kevyesti vedin sitä sormin, niin koko haara irtosi. Puun sisus oli täysin jauhoa ja hain konesahan ja katkaisin sen toisenkin haaran. En aikonut jäädä odottamaan, että tulossa oleva myrsky kaataa haaran sähkölankojen päälle.

Ja meidän maihin ei reikiä porata. Tuo iso naapurikaupunki päätti, että tämäkin on luvallinen ja maksullinen. Grillikatoksen rakentamiseen vaaditaan rakennuslupa ja naapurien kuuleminen sekä euroja X paikkakunnasta riippuen. Itse ammoin jouduin hakemaan toimenpideluvan, sillä punainen huopakatto, kolmiorivoin muuttui mustaksi huopalaatta katteeksi. Eikö ole yksi hailee, minkä värinen se pahuksen katto on ja kun suurimmalla osalla kulmakunnastani on musta katto. Ymmärtäisin kitinät ja vaatimukset, jos oranssin tai limenvihreän aikoisin, mutta kun  sentään pysyttiin perusväreissä.

Elintarvikkeista on lukemattomia sääntöjä ja tuossa isossa naapurikaupungissa syntyi maitosota, sillä terveysviranomaiset ryhtyivät motkottamaan tilamaidon myynnistä. Yllättäen tuon ison kaupungin keskustan tuntumassa on oikea maatila ja siltä moni laktoosiallergikko on hakenut pastoroimatonta tilamaitoa. Tilaviiniä voi valmistaa, mutta myynti ja markkinointi onkin sitten jo toinen juttu. Monen tuottajan oma myynti on kaatunut terveysviranomaisiin, sillä tilat eivät heidän mittoihinsa sovi. Kaiketi parhaimmillaan myynti on kaatunut vesipisteen väärään sijoitteluun.

Viljelijä ei voi omalla traktorilla ja pelkällä traktorikortilla viedä puita kuin itselleen. Polttopuun myynti on monelle tilalliselle tulon lähde, sillä maatilan tuottajahinnat ovat kutistuneet kuin pyy maailman lopun edellä.

Uudelta hallitukselta toivon hartaasti sääntöviidakon purkua.