Kyllä median tarjonta on mielenkiintoista. TV:ssä esitettiin dokumentti lääketeollisuuden mahdista ja sitä vielä kommentoi lehden kolumnisti. TV-ohjelmassa kerrottiin lääketehtaiden keksivän sairauksia ja niihin pillereitä, jotta ihmiskunta pelastuisi. Kolumnisti taasen koki lääkkeiden pelastaneen ihmiskunnan ja ottipa jopa esimerkin: "HIV potilaat elävät yhtä pitkään kuin flunssapotilaat". Hän myös kertoi tekstissään: "Vaan entä penisilliini? Millaisessa maailmassa eläisimme, jos sitä ei olisi kehitetty ja jos se ei olisi massatuotannon ansiosta halpa".
Lehtien kolumnistit voisivat tutkia asiaa hieman, ennen kuin kirjoittavat. Aloitetaan antibiooteista, joista hän otti esimerkiksi penisilliinin. Sen vaikutukset huomattiin jo 1800 lopulla, mutta vasta 1940 luvulla löydettiin sen vaikutus grampositiivisten bakteerien soluseinämien rakenteen horjuttamiseksi ja täten sen aiheuttaman tulehduksen hoitoon. Kun penisilliini tuli markkinoille, sitä määrättiin vaivaan ja vapinaan. Myöhemmin tuli laajakirjoisempia antibiootteja, joita määrättiin joka räkätautiin. Nyt meillä on MRSA eli metillisiini resistantti stphylococcus aureus (aiemmin puhuttiin multiresistenssisestä eli useimmille antibiooteille vastustuskykyisestä bakteerista). Jo 1970-luvulla tunnettiin supertippuri, joka oli vastustuskykyinen useimmille antibiooteille, nyt on myös lääkkeille vastustuskykyinen tuberkuloosi. Antibioottien hallitsemattomalla käytöllä on saatu aikaan bakteerien aiheuttamia tauteja, joita niillä ei enää voida hoitaa. Myönnän, että tämä on julmaa, mutta miksi HIV potilaan pitää elää ja tartuttaa, eikö täten voisi myös pitää elossa Ebola, SARS, ym. potilaat, jotka jatkavat tartuntaa. Näinhän saataisiin luonnollinen immuniteetti syntymään kansassa ja toisaalta hillittyä liikakansoitusta.
Nyt pelotellaan taudeilla, erityisesti on esillä uusi pandemia. Espanjantauti surmasi Suomessa paljon kansaa, sillä ei ollut antibioottia hoitamaan bakteerin aiheuttamaa lisäsairautta. Oletko katsonut elokuvan Pikku naisia tai lukenut sen kirjana. Siinä Beth tyttönen sairastuu tulirokkoon ja sen seurauksena hän jää voipuneeksi. Penisilliinillä olisi voitu hoitaa hänet, sillä todennäköisesti hän sai tulirokon seurauksena sydänpussin tulehduksen, joka sydäntä vaurioitti. Lintuinfluenssa ei aktivoitunut laajaksi, joten lääketehtaat eivät saaneet voittoa lääkkeestä.
Nyt tuli sikainfluessa ja siihen lääketeollisuus keksi lääkkeen, jonka apuaineet aiheutti lapsille narkolepsiaa ja kassakone kilisi. Se olikin mielenkiintoinen tauti sairastaa. Mummoni näet sairasti Espanjantaudin ja minä tuon sikalenssun. Näillä oli yllättävän paljon yhteistä. Meillä molemmilla ei sisällä pysynyt ruoka tai juoma kolmeen viikkoon. Oli hyvin harvoja ruoka- tai juomalajeja jotka pysyivät sisällä ja niiden piti ehdottomasti olla kylmiä. Jos nautti jotain lämmintä oli seurauksena kumarrus porsliinille. Kovat jalkakivut, joiden vuoksi kävely oli jokaisella askeleella piinaa ja jostain oli kiinni pidettävä, sillä ne meinasivat usein pettää. Vaikeus hengittää, oli kuin henkitorven päälle olisi laitettu kansi, joka salli vain hieman ilmaa keuhkoihin mennä ja sen jälkeen kansi kiinni. Toipuminen kesti meillä molemmilla liki puoli vuotta ja havaitsimme, että pitkien hiustemme vahvuudesta oli puolet pois ja se ei palautunut. Minä olen jo vanha, mutta mummoni sairasti tuon taudin 17-vuotiaana ja letti ei koskaan enää paksuuntunut. Seuraavaa influenssaa odotan mielenkiinnolla.
Media kertoo myös, että suomalaiset syö psyykelääkkeitä paljon. Epäilen hieman mediaa ja etenkin tilastotiedettä. Psykiatristen potilaiden laitoshoidon sijaan on tullut avohoito, joten tilastoissa näkyy heidän runsas lääkitys, etenkin kun tiedot otetaan Kelalta. Lääkäri kirjoittaa myös helposti mielialalääkkeitä, kun ihminen ei osaa enää suhtautua tavallisiin mielialan vaihteluihin. Kun vanhoihin havaittiin tulevan riippuvuutta, niin lääketehtaat kehitteli uusia ja mieluummin ei huumetestissä näkyviä. Etenkin tuki- ja liikuntaelinten sairauksista kärsiville kirjoitetaan jotain psyykelääkettä, kun kipulääkkeiden tie on loppuun käytetty ja operatiivista hoitoa ole tarjolla tai ei haluta tehdä. Toisin sanoen, vituttaa vähemmän kun särkee.
Kun nainen vanhenee ja sukuelimistä alkaa olla vaivaa, erityisen usein se on kohtu, runsaine vuotoineen, on ensisijaisena hoitomuotona sen poisto. Auta armias, jos vanhenevalle miehelle tulee vaivoja. Eturauhasta höylätään, virtsaputkea laajennetaan, lääkityksellä pyritään liikakasvua rauhoittamaan ja sitten vielä kehitettiin markkinoille pilleri. Ota sininen voima vehkeeseen ja hanki aivohalvaus pukilla.
Miksi siis suhtaudun aiheeseen niin voimakkaan kriittisesti? Minä tein yli kaksikymmentä vuotta töitä terveydenhuollon parissa ja olin kolmannen polven alan ammattilainen. Me kolme polvea olemme nähneet terveydenhuollon kehityksen, joka valitettavasti on viime vuosina kääntynyt vahvasti alamäkeen. Pilleriä ja pulveria on tullut markkinoille runsaasti, mutta monin osin operatiivinen hoito on jäänyt paikoilleen. Insuliini on antanut monelle elämän, mutta nivelproteesin käyttöikä on edelleen 15 vuotta. Vanhuksen anemiaa selvitetään aktiivisesti, mutta nuoren ei. On tullut pilleriä ADHD:lle, mutta selkänikaman välilevyjen hoitoon ei juuri muuta ole kuin omaehtoinen kuntoutus. Levyn sijaan asennetta tyyny on jäänyt kehityksen ideaksi.
Miksi kehitys on pysähtynyt? Miksi ei ole enää Arvo Ylppöjä, Fritz Arthur Jusélius:ta ja heidän kaltaisiaan, jotka haluavat kehittää? Nyt on vain troppeja vaivaan ja vapinaan ja se usein on ainoa hoito jota saamme.
Mitä ainutkertaista on ihmisessä, aivotko? Elämme aina virusten ja bakteerien keskellä ja sairastuttuaan toiset toipuvat, toiset kuolevat. Entä sitten? Olemmeko erkautuneet luonnosta jo niin kauas, ettemme ymmärrä, että jokainen elollinen loppuu jonain päivänä. Toisille se koittaa aiemmin kuin toisille. En kuollut tuhkarokkoon, en vesirokkoon, en hongkongillaiseen ja sikalenssustakin selvisin hengissä. Mitä erityistä minussa on, että selvisin hengissä, sillä kaikki eivät. Kuolleista suurin osa on nuorempia kuin minä ja mummoni.
Mummoni sanoin: "Sijan tiiän mis synnyin, paikas kui eloni elin, mutt en sitä sijjaa joss kuolo miut kallistaa.".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti