Pakolaiskiintiöstä

Nyt on yhdenvertaisuusvaltutettu Kristina Stenman puuttunut pakolaiskiintiön valintoihin. Hän syyttää sisäministeriötä avoimen islamofobiseksi. Sisäministeriö oli suunnitellut painottavansa pakolaiskiintiössä kristittyjä ja naisia. Tämä on mielestäni ihan oikein. Vuodesta 2015 alkaen tulijat ovat olleet pääsääntöisesti miehiä ja islamin uskoa tunnustavia. Tosin 1990-luvun alussakin tulleet somalit olivat miehiä ja muslimeja.

Nyt on Stenmanin tyttösellä paha muslimikiima päällä, kun niitä halutaan vain aina lisää eläteiksi. Islamin uskoisista ei ole ollut kuin haittaa Suomelle. Muslimit ovat raiskanneet, tappaneet, ryöstäneet, nöyryyttäneet ja jengiytyneet. Niillä on myös enemmistö huumekaupassa ja tätä Kristina tyttönen ei ole huomioinut lainkaan.

Islamistit eivät myöskään kotiudu Suomeen. Ne pitävät kiinni kotimaansa kulttuurista, perinteestä, tavoista ja laeista kiinni. Tasaisin väliajoin on vaadittu Suomeen ja Euroopaan sharialakia käytäntöön. Islamistit eivät kunnioita maamme tapoja, kulttuuria ja lakeja. Ne myös avoimesti halveksuvat suomalaisia.

Islamistit kertovat mielellään satuja sodasta, vainosta ja kidutuksesta vääräuskoisille Migrin tädeille ja tyttösille. Ne lomailevat entisillä kotiseuduilla ja nostavat samaan aikaan Kelatukia. Lomailu voi kestää kauan. Oman lakinsa mukaan niillä on monta vaimoa, jotka ovat kaikki yksinhuoltajia. Lapsia syntyy kuitenkin yksinäiselle naiselle säännöllisesti.

Islamilaisissa maissa kristiyt ovat todella vainottu kansanryhmä. Juuri hiljattain Afrikan Kongossa tapettiin seitsemisen kymmentä kristittyä kristillisessä kirkossa. Tästä mediat eivät kertoneet mitään. Tekijät olivat islamisteja.

Jos ja kun ylipäätäänsä pakolaisia otetaan, niin pitäisi katsoa todellinen uhka. Nyt hiljan tulleen uutisen mukaan vihreät ja vasemmistoliitto ovat vaatineet sisäministerille epäluottamusäänestystä. Niiden mukaan rasisminvastaisuus on vain tyhjiä sanoja hallitukselta ja syyttävät myös pääministeriä puuttumisen puutteesta. Niiden mukaan rikotaan perustuslakia ja kansainvälisiä sopimuksia. Kansainväliset sopimukset ovat jo pahasti vanhentuneet eivätkä vastaa tämän päivän tilannetta.

Tämä kirjoitus ei ole islamofobiaa vaan arkirealismia niiden kohtaamisesta kolmen vuosikymmenen ajan, kun olen joutunut käymään suurissa kaupungeissa. Ensimmäinen kohtaaminen oli Helsingissä ja voin vakuuttaa, että vaikutti turvallisuuden tunteeseen.