Kyllä tämä Suomi on kummallinen maa. Täällä on aktiivinen punavihervasemmisto ja kommunistit jotka loukkaantuvat kaikesta. Nyt on loukkaannuut lasten musiikkiyhtye Fröbelin palikoiden vanhoista lauluista. Kommunistit aikovat mellakoida Lahdessa, kun Keskisarja pitää luentoaan väestönvaihdosta ja sen historiasta. Jopa AY-pomot ovat solvenneet naishiihtäjää b-luokan toimijaksi, kun kehtasi sanoa heidän vaikutusaluetta Mogadishuksi. Historiaa ne sorvaavat uusiksi ja kieltävät kaiken menneen elämän.
Kristilliset arvot on jo pistetty romukoppaan. Ei saa toivottaa hyvää joulua, mutta punavihervasemmisto muistaa toivottaa hyvää silloin, kun on muslimien paastokauden loppujuhla. Kevätjuhlissa pöyristytään, jos lauletaan suvivirsi, joka on ylistys puhkeavalle luonnon kauneudelle. On pöyristytty silmien venyttelystä, vanhoista elokuvista ja tv-sarjoista. Kyllä puolesta loukkaantujat vielä julistava Tuulen viemää elokuvan rasistisen konialistiseksi.
Punavihervasemmistossa ei ole mitään hyvää eikä järjellistä. Juuri luin nettiuutisia ja yksi vasemmiston rapalanaama esitti tekoälyveroa. Koko pääkaupunkiseutu ja suuret kaupungit on menetetty näille rapalanaamaisille, sini-, puna-, vihertukkaisille ja muilla tavoilla möykkääville tuhansille erilaisille sukupuolille.
Minusta tämä on jo mennyt liian pitkälle. Nyt suomalaisten tulisi korottaa äänensä näitä vastaan realiteeteillä. Uskon niiden yhä olevan niin dei- kuin woke kuplassa, ettei mitkään faktat pure ja media komppaa.
Vihavasemmistolla oli YYA-Kekkoslovakiassa tavoitteena tehdä Suomesta yksi Suuren ja Mahtavan neuvostotasavalloista.
VastaaPoistaKun niiltä vietiin pois niiden rakas Neuvostoliitto, ne siirtyivät taistolaisuudesta näennäiseen vihreyteen ja ottivat työn alle uuden projektin:
tehdään Eeuusta Euroopan Neuvostoliitto eli Globalististen Eurostotasavaltojen Liitto ja tuhotaan Suomi sen globlastiksi.
Ja hei, sehän etenee tosi hyvin!
Puolestaloukkaantumisella on patologiansa.
VastaaPoistaKun yhteisöt kriisiytyvät, yksilöiden identiteetit jäävät kehittymättä, ja yhteisömoraali taantuu ulkoaohjaavaksi normimoraaliksi. Kukaan ei kasva ja kehity autonomiseksi sikuiseksi, vaan elämä määräytyy eräänlaisena "sijaiselämänä". Se on "olemassaolon sietämätöntä keveyttä", kuten Milan Kundera sen osuvasti määritteli, ja yhden kirjansa nimeksi hän laittoi "Elämä on toisaalla".
Lapsenasteelle taantuminen tarkoittaa paluuta vahvaisimman kehitysvaiheemme symbioottisiin tuntoihin, joissa rajat minän ja maailman -- minän ja toisten -- väliltä sulavat. Kaikki me olemme varhaisimmassa lapsuudessamme vaikutusten ja vaikutelmien vastaanottajia, hoivan ja huolenpidon, huomion kohteita, ja tämän sosiaalisesti sitovan psyykenrakenteen tuotetta on sitten juuri tuo ulkoaohjautuva sijaiselämä ja -- ja tämä on kai se kehittymättömyyden kavalin seuraus -- myös "objektina olemisen" roolin täydellistymän, uhrirooliin samaistumisen sankaruus.
Narsistinen loukkaantumisen tunnoissa piehtaroimin ja uhrirooliin samaistuminen eivät ule ilmi vain tekopyhien moralistien "tasa-arvovaatimuksina" -- siinähän de facto toiset ovat aina tasa-arvoisempia kuin toiset -- eivätkä myöskään vain kärsimyksissä riutuvan tuskaisen "taiteen" tuotoksissa, vaan myös omankädenoikeutena, raakoina terroritekoina. Ne saavat syväpsyykkisen oikeutuksensa juuri siitä, että alitajunnassa kaikki uhrit ovat "viattomia" -- ja lopulta jopa terroriteot koetaan "oikeuden puolustamisena" ja "jonkin suuremman asialla olemisena".