Hoidon priorisointi

Luin eilen emeritusprofessori Martti Kekomäen kirjasta Etiikasta ekonomiaan - ja takaisin. Siinä esitettiin hyvinvointiveroa, joka olisi korvamerkittyä veroa terveydenhuoltoon. Nykyisin terveydenhuolto ei toimi, sillä hoidettaviin nähden on resursseja liian vähän ja tämän on huomannut jokainen kunnalliselle puolelle lääkäriin pyrkivä eli ajan saattaa saada vasta kuukauden päähän. Yksityiselle puolelle pääsee nopeasti, mutta tämä palvelu ei ole kaikkien ulottuvilla, sillä monen talous on muutenkin tiukoilla. Täten tasa-arvo ei toteudu.

Kirjassa otettiin myös kantaa hoidon priorisointiin, joka mielestäni on melkoinen eettinen kysymys. Kirjassa otettiin esimerkiksi vanhukset ja alkoholistit, joiden kohdalla ei useinkaan saada tervehtymistä aikaiseksi. Jos priorisoidaan, niin se tulisi ulottamaan kaikkia elämäntapasairauksia. Vanhus voi yhtä hyvin hyötyä hoidosta, kuin nuorikin ja monesti se parantaa elämänlaatua, kuten tekonivelleikkaus.

Kirjassa ei kuitenkaan haluta mennä ikäpriorisointiin, vaan haluttiin tarkastella hoidon hyötyjä ja sellainen voi olla missä iässä tahansa. Kuitenkin esimerkit olivat sellaisia, että tietyn ikäisiä ei kannata hoitaa ja tietty sairausryhmä ei hoidosta hyödy. Toivon kuitenkin, ettei priorisointia tapahtuisi missään kohden, sillä se on eettisesti erittäin arveluttavaa ja valinta on lääkärin käsissä. Moniko tahtoo sellaisen omalle tunnolle? Eikö sitten myös eutanasia-asiaa pitäisi edistää, ettei ihminen turhaan kärsi, jos priorisointi toteutuu.