Suojatie

Viime aikoina on ollut lehtien palstoilla usein suojatieonnettomuus ja kirjoituksia autoilijoiden piittaamattomuudesta suojatietä ylittäviä kohtaan. Suojatie on tarkoitettu jalankulkijoiden turvaksi ylittää tie turvallisesti. Miksi suojasta on tullut vaara?

Suomen tieliikennelaki (Luku 1; 44§) edellyttää jalankulkijan käyttämään tien ylitykseen suojatietä, jos sellainen on. Ihmisen tuntien, hän menee tien ylitse juuri siltä kohtaa kuin hänelle on tilanteeseen sopivinta, etenkin nauttineessa tilassa. Lisäksi jalankulkijan on lain mukaan ylitettävä tie viivyttelemättä, mutta tavanomaisimmin jalankulkija laahustaa suojatien ylitse kuin tervaan juuttunut etana, paitsi silloin kun ylitys tapahtuu suojateiden ulkopuolella, silloin juostaan, kuin kyseessä olisi sadan metrin aidat. Suojatien valo-opastin on nykyisin turhan päiväinen kapine, sillä oli siinä ukon kuva vihreä tai punainen, niin etanavauhdilla edetään. Ja autoilijan sitten pitää aina väistää (TLL Luku 1; 32§). Eräs kollega koki tämän ja raskaasti sanktioituna eli ajoneuvoille oli vihreät valot ja punaiset jalankulkijoille, jotka marssivat laumana suojatien ylitse. Jalankulkijalauman mentyä alkoi autoilijoiden valot vaihtua ja hän lähti liikkeelle. Sattuipa perässä olemaan siviilimallin poliisiauto, joka näki koko tapahtuman. Autonkuljettajalle 340 euron sakko, mutta ensimmäistäkään jalankulkijaa ei sanktioitu. Herää kysymys, että milloin on auton vuoro kulkea? Juu ja sitten toi heijastin (TLL Luku 1; 42§), harvalla se vilahtaa, vaikka halpa henkivakuutus onkin.

Sama homma toimii pyöräilijöiden, mopoilijoiden, ym. suhteen. Autoilijan on heidät huomioitava (TLL Luku 1; 30§). Herra pyhä isä sentään. Koskeeko tämä myös viritettyjä mopoja ja mopoautoja?

Samoin toimivat nuo pyöräilijät eli jalkakäytävä on paras paikka ja suojatie paras tien ylittämiseen tai kilpapyöräilijöille ajorata ja mahdollisimman keskellä ajorataa. Polkupyörällä saa jalkakäytävällä alle 12-vuotias lapsi, kovasti nuo lapset nykyisin kasvavat, kun jalkakäytävällä pyöräilevän pituus lähentelee kahta metriä ja partaakin on urospuolisilla melko runsaasti. Kaksipyöräisten valojen kanssa on vähän niin ja näin vaikka (TLL Luku 1; 36§, mom. 2) niitä pitäisi olla, mutta yhtä harvinaisia ne ovat kuin jalankulkijan heijastimet. Itse sain konepellille pyöräilijän pari vuotta sitten. Ei valoa, ei heijastinta ja ajoi jalkakäytävää iltapimeällä . Osumakohta 1,6 m auton nokasta ja kantattu pelti taipui puoli senttiä eli vauhti oli hirmuinen ja tulipa hän vielä puskien takaa. Minä oli syyllinen sanoi virkavalta ja sain suullisen huomautuksen, sillä tulin varomattomasti pihaksi luettavalta alueelta julkiselle tielle, ynnä maksoin pyöräilijän ambulanssi- ja lääkekulut ynnä kivusta ja särystä.

Autoilijat eivät kunnioita suojatietä. Onko syynä, että kunnioitus kaikin puolin on mennyttä? Nuoruudessani edellytettiin tieliikenteessä, olit sitten liikkeellä miten tahansa, oli kuljettava erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta noudattaen. Minun mielestäni (etenkin viikonloppuisin) alkoholi ei ole selitys, puolustus tai lieventävä asianhaara. Jos jalankulkija loikkii miten sattuu, niin onko siihen todellakin suhtauduttava kuin hirvieläimeen, järjettömään luontokappaleeseen. Jos joku tollo kävelee suojatietä punaisten palaessa, niin saan kai ajan eteenpäin hänestä piittaamatta, koska minun valot ovat vihreät. Onko ihme, jos tunnolliset autoilijat eivät enää pysähdy suojatien eteen. Minun nuoruudessa opetettiin, että suojatien viereen mennään vain tietä ylittääkseen. Nyt suojatien edessä puhutaan kännykkään, tekstaillaan, naamakirjaillaan, tms. ja autot pysähtyvät. Fiksummat tosin viittaavat jatkamaan matkaa. Toki on niitä, jotka eivät pysähdy, mutta itse ajan työkseni ja niitä olen nähnyt yllättävän vähän. Yleisin ilmiö on jalankulkija tai pyöräilijä, joka säännöistä piittaamatta kulkee kuten parhaaksi näkee. Lisäksi ovat nämä huvikseen jalankulkijan suojatien vihreän nappulan painajat. Moniko ns. suojatieonnettomuus on tapahtunut näköetäisyydellä suojatiehen ja tulkittu siten suojatieonnettomuudeksi?

Meistä ammattikuljettajistakin osa (valitettavasti) syyllistyy liikennerikkomuksiin ja poliisin toimesta sanktiot ovat kovemmat kuin siviiliautoilijoille. Miksi laki ei ole kaikille sama? Ei voida syyttää poliisin resurssien pienuutta liikenteen valvontaan, jos toisia rangaistaan ja toiset pääsevät kuin koira veräjästä. Yllä kuvatut yksittäiset tapaukset, joita on monta, on saanut aikaan sen, että ammattikuljettajista osa on pikkuhiljaa päättänyt ettei enää auta poliisia. Rattijuoppo saa vapaasti ajaa ja siitä emme ilmoita, ellei hän todella aiheuta vaaraa liikenteelle (siis lähinnä itselle tai kollegoille) ja kun esitätte katoamisilmoituksen, niin tiirailemme ainoastaan päiväkoti-ikäisiä ja sammunut saa maata puiston penkillä ihan rauhassa ja asteista viis.

Herrat poliisit, edellä luvattujen tilanteiden takia, älkää odottako, että palvelemme teitä. Tein itse ilmaista työtä noin seitsemän tuntia, kertoakseni kaiken rikoksesta. En tee sitä enää. Viimeinen niitti oli poliisi, joka esitti korttinsa ja vaati minua ottamaan ajoneuvoon enemmän matkustajia kuin rekisteriote sanoo. Poliisikortin esittänyt henkilö kertoi myös, että hän vastaa kuljetuksesta ja kumoaa mahdollisen sakkorangaistuksen. Vaati jopa minua vielä perustelemaan, että mihin lakipykälään moinen perustuu. Olin taas vittumainen, kun en ymmärtänyt ja kieltäydyin ottamasta ylikuormaa. Eikö poliisilta edellytetä hyvää ja nuhteetonta käyttäytymistä myös siviiliaikana? Tällaisiinko lain vartijoihin meidän pitäisi luottaa?