Euroopan pankkikriisi

Viimepäivien lehtiotsikoissa on ollut runsaasti kirjoituksia eurooppalaisten pankkien kriiseistä. Irlanti, Islanti ja Kreikka kaatuivat ensin ja nyt seuraa Espanja. Suomen EU:ta ja euroa pokkuroivat herrat avaavat taas rahahanat auki, veronmaksajien riemuksi. Seuraavaksi avataan rahahanat Italialle.

Kuka päättäjistä muistaa Suomen pankkikriisin 1980-1990 -lukujen taitteessa ja 90-luvun alun laman. Tuskin kukaan, sillä he eivät siitä kärsineet vaan tavalliset veronmaksajat. Kasinotalouden pankkien hallitsematon luotonanto johti pankkikriisiin, jonka laajuus paljastui pikkuhiljaa ja lähes päivittäin pankit kertoivat luottotappioistaan. Lopulta valtio antoi pankeille pääomalainaa yhteensä 7,9 miljardia markkaa ja tuon summan takia joutui tavallinen veronmaksaja suurelle säästökuurille. Tavalliselle veronmaksajalle tuo pankkikriisi tuli maksamaan noin 50 miljardia markkaa.

Muistan tuon ajan hyvin. Silloisella työmaallani jouduttiin säästämään kaikesta ja lopulta tuli äitienpäivän aattona talouspäälliköltä ilmoitus, että ellei säästökohteita löydy, niin toimipisteemme lopetetaan ja henkilökunta irtisanotaan. Silloinen päällikköni kysyi minulta, että keksitkö mitään säästöjä, jotta tämä pelastuisi. Hän oli ollut toimipisteen päällikkö vuodesta 1964. No, minä kasvatin otsaani kymmenmetriset sarvet ja naputin kirjoituskoneella säästöjä ja ne koskivat pääsääntöisesti johtoporrasta. Esimerkiksi talouspäällikön vakanssia, josta muistin aiemmin toimineen talouspäällikön, joka sanoi talon olevan niin pieni, että sen taloushallinnon hoitaa vasemmalla kädellä, joten esitin, että joku kaupungintalon talouspäälliköistä hoitaa homman. Arvatkaa ilahtuiko tuo talouspäällikkö säästöesityksistäni. Ei hän katsoi säästötuotoksen olleen päällikköni tekoja ja lakkasi jopa tervehtimästä päällikköäni. No, toimipisteeni jäi eloon, mutta sen budjettia leikattiin 40 %. Kuten isoisäni sanoi: "Kun keinot loppuu, niin otetaan kostit avuksi". Siinä tilanteessa keksimme uskomattomia konsteja selvitäksemme niillä eväillä, joita oli.

Eivät loppuneet minun maksuni pankeille ja valtiolle. Lomarahat vaihdettiin vapaiksi useana vuonna ja arvaa vaan saiko tuon vapaan yhtenä pätkänä. No ei vaan ne ripoteltiin pitkin vuotta ja kun jokaiselle tuli tuo vapaa, niin toimipisteessä tehtiin koko ajan vajaalla miehistöllä. Yllättäen nousi myös liikevaihtovero (nykyisin arvonlisävero) 12 %:sta 16%:n ja lopulta 18%:n. Lisäksi tuli väliaikainen autovero, perusteluina, että tiet saadaan pidettyä kunnossa. Siitähän herrat keksivät uuden rahasammon ja nyt meillä on käyttövoimamaksu, kun EU kielsi autoveron. Polttoaineen hinta nousi ja hinnannousun syynä olivat verot. Veroja verojen perään eli tuli kiinteistövero, jonka perusteltiin sillä, että asuntoihin johtavat tiet ja vesi- ja viemärijohdot pidettyä kunnossa. Kyllä saatiin, tiet ovat kuin kyntöpeltoa, vesi- ja viemärijohdot sisältävät paikka paikan vieressä eli nekin rahat katosivat valtion pohjattomaan kirstuun. Lisäksi tulivat terveyskeskusten väliaikaiset vuosimaksut ja päivystysmaksut, jotka ovat edelleen voimassa eli se väliaikaisuudesta. Sitten tulivat pankkien palvelumaksut ja niiden laajuus on kuin Venäjän maa. Kumma kyllä talletuskorkoja pankit maksavat, mutta ne ovatkin sitten verollista tuloa. Minulla on muinoinen säästötili ja sen korko viimevuodelta oli 0,04 euroa. Paljonko verottaja hyötyy tuosta?

Tuon laman ja pankkikriisin vuoksi moni päätyi hautaan tai mielisairaalaan. Vouti vei tulot, kodin, yrityksen, jne. Koululaiset eivät saaneet uusia kirjoja vaan niitä kierrätettiin ja kierrätetään yhä.  Tuntuu järkyttävältä, sillä omana kouluaikana ainoa kierrätyskirja oli virsikirja. Kynät, pyyhekumit, vihkot ja muut tarvikkeet joutuivat vanhemmat hankkimaan yhä pienenevin tuloin ja kustantavat ne yhä.

Olemme taas tuon edessä. Silloin ei kukaan maa meitä auttanut ja nyt me syydämme rahaa noille ketku pankeille. Ei taida tuo 50 miljardia edes euroina riittää.

Suora siteeraus lehdestä: "Jos Suomi jättäytyisi lainapäätöksen ulkopuolelle, seuraisi tästä syvä poliittinen kriisi euroalueella ja koko EU:ssakin. Suomen mahdollisuudet jatkaa euroalueen täysivaltaisena jäsenenä olisivat tällaisen päätöksen jälkeen kyseenalaiset, Urpilainen sanoi."

Hei Urpiainen, eikö olisi ollut viisaampaa jättäytyä euroalueen ulkopuolelle, kuten Tanska, Ruotsi ja Norja, joiden talous on vaan parantunut. Kreikkahan kaunisteli talouslukujaan roimasti, että pääsi euroon. Nyt meidän verottaja pitää kampanjaa yllä, jossa varoitetaan harmaasta taloudesta, jotta verottaja ja siten valtio ja täten sinä saat osuutesi. Edustaja Urpiainen, voisitko kertoa minulle, miksi kaksi vuotta sitten yhden lääkkeeni hinta oli hieman yli kolme euroa ja nyt liki kaksitoista. Älä edes yritä selittää inflaatiota tai vastaavaa.

Nyt on europankkeja tuettu suurin summin ja veronmaksajan taakka taitaa olla parinkymmenen tuhannen euron verran.  Niitä rahoja ei koskaan saada takaisin, vaan ne lankeavat tavallisille veronmaksajille. Sitä paitsi Urpiainen, miksi meidän pitäisi olla euroalueen täysivaltainen jäsen. Eurosta ei ole ollut kuin yksi hyöty eli matkatessa useaan maahan ei tarvitse vaihtaa valuuttaa, muutoin siitä on ollut vain harmia. Euro on ollut käytössä kymmenen vuotta ja kun euro tuli, niin yksi euro oli 5,94573 markkaa. Nykyisin kun hintojen kehitystä on katsellut 1 € = 1 FIM.

Urpiainen ja kumppanit pelkäävät poliittista kriisiä, jos Suomi jättäytyy lainanäytelmän ulkopuolelle. Hyvä Urpiainen, siitä ei tule poliittista kriisiä (vähän sanomista korkeintaan), mutta nöyristelystänne tulee kriisi tieliikenteeseen. Sallitte noiden eteläisten EU-maiden hyväksyä rengasdirektiivi, vastoin esityksiä. Maksaako valtio minulle kaikki vahingot, jotka aiheutuu pilipalirenkailla ajavan EU:n jäsenvaltioon rekisteröidyllä ajoneuvolla, jossa on direktiivin mukaiset renkaat, mutta täysin soveltumattomat pohjoisiin olosuhteisiin.

Urpiainen ja kumppanit, Ruotsi säilytti kruunun maksuvälineenä ja valodirektiiville he totesivat, että meillä on pitkät, pimeät talvet, joten valoja tarvitaan ja ajoneuvoissa sallitaan valot. Te menitte ja hyväksyitte tuon valodirektiivin ja meikäläiset joutui peittämään valoja. Niin meillähän ei ole pitkää, pimeää talvea.

Ottakaa nyt viimeinkin järki käteen ja myöntäkää, että koko homma on fiasko. Vaikka vaatisitte mitä vakuuksia tahansa, niin ikinä ei niitä rahoja takaisin saada. Sen laskun maksavat tavalliset suomalaiset kohonneina veroina, ym. maksuina. Suosittaisin nyt lämpöisesti irtaantumaan koko EU ja eurohommelista. Mitäpä, jos kysyisitte apua Tanskan kuningatar Margareta II. Hänen arkistoistaan saattaa löytyä kollegansa I sopimusluonnokset Kalmarin unionista, joka toimi vuosina 1397–1523. Ja, jos historian tunteja muistan, niin unioni oli vapaakauppa-aluetta ja muistaakseni siihen pohjautuen sai jo ammoin Pohjoismaissa kulkea henkilöllisyystodistuksella. Unohtakaa jo tuo EU ja euro. Ikinä meillä ei ole yhteistä kieltä ja jokainen katselee omien arvojensa pohjalta asioita ja saamme yhä järjettömämpiä direktiivejä.