Minulle, perheelle ja kaverille kanssa

Valtiolaivamme ruorissa on nyt poliittinen aatelisto, joka kansasta viis veisaa, paitsi elättäjinään. Erilaiset uutiset ovat tämän hyvin tuoneet esille, tosin nykymedia vaatii hyvää lukutaitoa, sillä se tuntuu esittävän kaiken hieman pastellisävyisten lasien läpi.

Tuntuu melko erikoiselle se, että tänä päivänä ministeri saa sössiä asiansa kuinka pahasti tahansa, niin puolueelta tulee täysi tuki, ministereitä myöten. Viimeinen irtisanoutunut ministeri taisi olla Anneli Jäätteenmäki, jolle puskista tuli täysin yllättäen pari faksia.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on lähes huvittava olento, jota ei uskoisi palkituksi liikenaiseksi, sillä Finavian johdannaissotku oli jo sen sortin esitys, ettei siitä puuttunut enään kuin naurava yleisö (ellei siitä olisi tullut 37 milliä tappiota). Suomen kansalaisuus kelpasi vasta, kun ministerin jakkara vapautui ja koko liikennekaari on ollut pelkkä farssi, joka muistuttaa lähinnä letkajenkkaa eli yksi eteen ja kaksi taakse ja samalla potkitaan sivuille. Siitä kaaresta ei ole toteutunut kuin taksin alas ajo ja polttoaineen hinnannousu.

Pääministeri Juha Sipilä onkin todellinen myyntimies, sillä hän on ehtinyt sopia useita taloudellisia etuuksia lapsien ja sukulaisten firmoille. Terrafamen uutta yhteistyökuppania hehekutettiin urakalla, mutta taustalta paljastui hyvin ikäviä ympäristö- ja talousrikoksia. Viimeisin Juhan veto meni kaverille eli Hjallis Harkimosta hän leipoi Veikkauksen hallitukseen. Hilpeän tästä teki se, että Veikkaus on jääkiekkoseura Jokerin pääsponsori ja Hjallis taas omistaa pääosan seuran osakkeista. Sitten vielä kehdataan sanoa, että Suomi on vähinten korruptoitunut maa.

Ulkoministeri Timo Soinin ansiot tuntuvat jäävän vain muutamaan rukousaamiaiseen. Nyt kuitenkin hän ilmoitti, ettei ryhdy puheenjohtajakisaan. Ensin luulin sitä aprillipilaksi, mutta tarkistettuani kalenterin, niin siihen on vielä lähes kuukausi aikaan. Sitten syntyi ahaa oivallus eli mitä lupauksia perussuomalaiset ovat pitäneet. Istuin hetken hiljaa ja huomasin, että saldo on nolla. Täten heräsi ajatus, että Timo on huomannut puolueen tehneen jo tehtävänsä ja kaikessa hiljaisuudessa hankkinut itselleen kiva ja rahakkaan eläkepestin.

Expääministeri Alexander Stubb on kunnostautunut uudella aluevaltauksella eli lintsaus. Läsnäolo kokouksissa rajottautuu näyttäytymiseen ja sitten kiireen vilkkaa rahakkaalle puhujamatkalle. Lienee ymmärrettävää, kun ruhtinaasta tulee vain parooni, niin palkkakuoppa on jollain täytettävä.

Sitten on kuntavaalit aloitettu, sillä mediaan asteli myös Jutta Urpiainen, jota huolestuttaa kiristynyt ilmapiiri. On rasismia (etenkin nyt kun adoptiolapsi on kolumbialainen), Trump on suuri sarvipää, ilmastokin huolettaa. Sitten lainaus Jutan ajatuksista: "Afrikassa on mieletön määrä alle 30-vuotiaita työttömiä ja toivottomia ihmisiä. Kysymys on siitä, miten hallita maahanmuuttoa niin, että todella hädänalaisia pystytään auttamaan, mutta samaan aikaan voidaan parantaa elinolosuhteita Afrikassa niin, etteivät kaikki lähde omista maistaan kohti Euroopaa." Ei enää mitenkään, sillä sinne syydetyt avut ovat menneet sikäläisen virka-aateliston taskuun. Toiseksi tuo lausahdus on huvittava, työttömiä ja toivottomia ihmisiä paljon ja miten maahanmuutto liittyy hädänalaisten auttamiseen. No Jutta voisi aloittaa tutustumisen ihan kotimaasta, sillä meilläkin on runsaasti työttömiä ja toivottomia sekä Kela sotkun jäljiltä hyvin hädänalaisia suomalaisia.

En nyt kuollaksenikaan muista, kuka muinoinen kreikkalainen lausui: "Demokratian tarkoitus on suojella valtiota yksilön mielivallalta ja yksilöä valtion mielivallalta." Tämän filosofian saa nykyistä eduskuntaa ja hallitusta katsoessa unohtaa täysin, sillä valtio käyttää täydellistä mielivaltaa yksilöä kohtaan, joka on suomalainen. Jalustalle on nyt nostettu maahanmuuttajat, jotka muuttavat maamme (päättäjien mielestä) täydelliseksi. Tosin se nyt on lähinnä näyttäynyt rikostilastoissa, mutta sellaista päättäjää ei ole kuka sen uskaltaisi tunnustaa.

Kun muistelee historiaa, niin olemme likipitäen samassa jamassa kuin Saksa 1920-luvulla. Työttömyys hipoo jo ennätyksiä, vienti alamaissa ja valtion kassa pahasti miinuksen puolella. Valtiomme on yli velkaantunut jo pitkään. Ei pojat hyvältä näytä.

Mitäs tähän enää muuta kuin livautus latinaa Fur est dominus.

Selvitys- ja virkamiehiä

Nyt mediaa viimeaikoina seuranneena, niin hämmästelen syvästi, mistä näitä virka- ja selvitysmiehiä sikiää. Yhdelläkään kun ei tunnu olevan harmainta hajua aiheesta, jota he edustavat.

Heidän toilauksiinsako tai toilaustensa vuoksi Suomi velkaantuu velkaantumistaan.

Aloitetaan jo tuosta tutuksi tulleesta liikenneministeri Kyllösestä, joka on laborantti ammatiltaan. Hänellä tuskin lienee edes mopokorttia, sillä ovat esitykset sen tasoisia, että liikenteestä ei tunne kuin seepraraidat, jota jokaisen nelipyöräisen on kunnioittaman ja tietä antaman valojen väristä riippumatta. Soratiet tulevat takaisin, kun rahaa päällystettyihin teihin ei enää ole.

Valtionvarainministerimme Jutta Urpilainen on ammatiltaan kasvatustieteiden maisteri ja luokanopettaja. En yhtään ihmettele, että valtiontaloutemme on sekaisin ja luottoja myönnetään holtittomasti käyttäytyville valtioille. Kaipa hän siunasi myös kollegansa ulosheiton, sillä koululuokissa kuuluu meno olevan vertaansa vailla verratonta menoa.

Puolustusministeri Carl Haglund on vastavuoroisesti kauppatieteiden maisteri ja median tietojen mukaan vapautettu varusmiespalveluksesta sairauden vuoksi. Se siis tietämyksestä.

Ministerilistaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta hiljan törmäsin selvitysmies Juhani Paajaseen, jonka tehtäväksi on annettu selvittää julkisin varoin toteutettavien eri hallinnonalojen henkilökuljetusten yhdistämistä. Selvityksen tilaajana on tuon Kyllösen hallinnoima puulaaki eli liikenne- ja viestintäministeriö. Mikä lie yhteys, mutta herra Paajasen ammattikoulutus on rakennusinsinööri. Hän on ollut myös Vantaan kaupunginjohtaja ja siitä toimesta nyt jo eläkkeellä. Ehkä muutama vuosi kaupunginjohtajana opettaa raksainsinöörin ymmärtämään kuntataloutta.

Miksi tänä päivänä vaaditaan ammattipätevyys alaan, jos selvitys- ja virkamiehiksi pääsee todistuksella kuin todistuksella?  Tuon Paajasen takaa löytyy myös selvitys Vantaan ja Namibian kaupungin kehityshankkeesta. Paljonko siihen paloi rahaa?

Kun katselee menoa tällaista, niin herää kokoelma vakavia kysymyksiä?

- Tarvitaanko ajokorttia, joka perusmuotoisena maksaa nykyisin maltaita ja hunajaa lisäkirjaimilla?

- Ammattikoulutus, tarvitaanko sitä, jos ministerinä tai selvitysmiehenä pystyt tekemään kaikki    

 ammatit?

- Luvanvaraiset ammatit, saanko lentää vaikka lupakirjaa minulla ei ole? Saako naapurini hoitaa minun lisenssillä minunkin hoitajan, elektroniikka-/sähköasentajan työt ja mittarin siinä sivussa?

- Minulla ei ole hygieniapassia, joten edellä kuvatun mukaan voin suvereenisti hoitaa sisareni ja pääosin myös veljeni työt, jos he eivät siihen kykene.

Ammattialaani on nyt uhkaamassa ainakin selvitystila, ellei peräti konkurssi. Jos tuon Juhanin ideoima ajatusmalli toteutuu, niin meillä tulee olemaan pimeät linja-autot ja taksit. Saataisiinko myös pimeät rahtivaunut? Ei kiekkoja, ei piirtureita, ei ADR-lupia (No toki nämä ovat jo EU:n hyväksyä osittain EU-maiksi luettavissa valtioissa.

Hei haloo, mihin tarvitaan lääkärin lupakirja?

Euroopan pankkikriisi

Viimepäivien lehtiotsikoissa on ollut runsaasti kirjoituksia eurooppalaisten pankkien kriiseistä. Irlanti, Islanti ja Kreikka kaatuivat ensin ja nyt seuraa Espanja. Suomen EU:ta ja euroa pokkuroivat herrat avaavat taas rahahanat auki, veronmaksajien riemuksi. Seuraavaksi avataan rahahanat Italialle.

Kuka päättäjistä muistaa Suomen pankkikriisin 1980-1990 -lukujen taitteessa ja 90-luvun alun laman. Tuskin kukaan, sillä he eivät siitä kärsineet vaan tavalliset veronmaksajat. Kasinotalouden pankkien hallitsematon luotonanto johti pankkikriisiin, jonka laajuus paljastui pikkuhiljaa ja lähes päivittäin pankit kertoivat luottotappioistaan. Lopulta valtio antoi pankeille pääomalainaa yhteensä 7,9 miljardia markkaa ja tuon summan takia joutui tavallinen veronmaksaja suurelle säästökuurille. Tavalliselle veronmaksajalle tuo pankkikriisi tuli maksamaan noin 50 miljardia markkaa.

Muistan tuon ajan hyvin. Silloisella työmaallani jouduttiin säästämään kaikesta ja lopulta tuli äitienpäivän aattona talouspäälliköltä ilmoitus, että ellei säästökohteita löydy, niin toimipisteemme lopetetaan ja henkilökunta irtisanotaan. Silloinen päällikköni kysyi minulta, että keksitkö mitään säästöjä, jotta tämä pelastuisi. Hän oli ollut toimipisteen päällikkö vuodesta 1964. No, minä kasvatin otsaani kymmenmetriset sarvet ja naputin kirjoituskoneella säästöjä ja ne koskivat pääsääntöisesti johtoporrasta. Esimerkiksi talouspäällikön vakanssia, josta muistin aiemmin toimineen talouspäällikön, joka sanoi talon olevan niin pieni, että sen taloushallinnon hoitaa vasemmalla kädellä, joten esitin, että joku kaupungintalon talouspäälliköistä hoitaa homman. Arvatkaa ilahtuiko tuo talouspäällikkö säästöesityksistäni. Ei hän katsoi säästötuotoksen olleen päällikköni tekoja ja lakkasi jopa tervehtimästä päällikköäni. No, toimipisteeni jäi eloon, mutta sen budjettia leikattiin 40 %. Kuten isoisäni sanoi: "Kun keinot loppuu, niin otetaan kostit avuksi". Siinä tilanteessa keksimme uskomattomia konsteja selvitäksemme niillä eväillä, joita oli.

Eivät loppuneet minun maksuni pankeille ja valtiolle. Lomarahat vaihdettiin vapaiksi useana vuonna ja arvaa vaan saiko tuon vapaan yhtenä pätkänä. No ei vaan ne ripoteltiin pitkin vuotta ja kun jokaiselle tuli tuo vapaa, niin toimipisteessä tehtiin koko ajan vajaalla miehistöllä. Yllättäen nousi myös liikevaihtovero (nykyisin arvonlisävero) 12 %:sta 16%:n ja lopulta 18%:n. Lisäksi tuli väliaikainen autovero, perusteluina, että tiet saadaan pidettyä kunnossa. Siitähän herrat keksivät uuden rahasammon ja nyt meillä on käyttövoimamaksu, kun EU kielsi autoveron. Polttoaineen hinta nousi ja hinnannousun syynä olivat verot. Veroja verojen perään eli tuli kiinteistövero, jonka perusteltiin sillä, että asuntoihin johtavat tiet ja vesi- ja viemärijohdot pidettyä kunnossa. Kyllä saatiin, tiet ovat kuin kyntöpeltoa, vesi- ja viemärijohdot sisältävät paikka paikan vieressä eli nekin rahat katosivat valtion pohjattomaan kirstuun. Lisäksi tulivat terveyskeskusten väliaikaiset vuosimaksut ja päivystysmaksut, jotka ovat edelleen voimassa eli se väliaikaisuudesta. Sitten tulivat pankkien palvelumaksut ja niiden laajuus on kuin Venäjän maa. Kumma kyllä talletuskorkoja pankit maksavat, mutta ne ovatkin sitten verollista tuloa. Minulla on muinoinen säästötili ja sen korko viimevuodelta oli 0,04 euroa. Paljonko verottaja hyötyy tuosta?

Tuon laman ja pankkikriisin vuoksi moni päätyi hautaan tai mielisairaalaan. Vouti vei tulot, kodin, yrityksen, jne. Koululaiset eivät saaneet uusia kirjoja vaan niitä kierrätettiin ja kierrätetään yhä.  Tuntuu järkyttävältä, sillä omana kouluaikana ainoa kierrätyskirja oli virsikirja. Kynät, pyyhekumit, vihkot ja muut tarvikkeet joutuivat vanhemmat hankkimaan yhä pienenevin tuloin ja kustantavat ne yhä.

Olemme taas tuon edessä. Silloin ei kukaan maa meitä auttanut ja nyt me syydämme rahaa noille ketku pankeille. Ei taida tuo 50 miljardia edes euroina riittää.

Suora siteeraus lehdestä: "Jos Suomi jättäytyisi lainapäätöksen ulkopuolelle, seuraisi tästä syvä poliittinen kriisi euroalueella ja koko EU:ssakin. Suomen mahdollisuudet jatkaa euroalueen täysivaltaisena jäsenenä olisivat tällaisen päätöksen jälkeen kyseenalaiset, Urpilainen sanoi."

Hei Urpiainen, eikö olisi ollut viisaampaa jättäytyä euroalueen ulkopuolelle, kuten Tanska, Ruotsi ja Norja, joiden talous on vaan parantunut. Kreikkahan kaunisteli talouslukujaan roimasti, että pääsi euroon. Nyt meidän verottaja pitää kampanjaa yllä, jossa varoitetaan harmaasta taloudesta, jotta verottaja ja siten valtio ja täten sinä saat osuutesi. Edustaja Urpiainen, voisitko kertoa minulle, miksi kaksi vuotta sitten yhden lääkkeeni hinta oli hieman yli kolme euroa ja nyt liki kaksitoista. Älä edes yritä selittää inflaatiota tai vastaavaa.

Nyt on europankkeja tuettu suurin summin ja veronmaksajan taakka taitaa olla parinkymmenen tuhannen euron verran.  Niitä rahoja ei koskaan saada takaisin, vaan ne lankeavat tavallisille veronmaksajille. Sitä paitsi Urpiainen, miksi meidän pitäisi olla euroalueen täysivaltainen jäsen. Eurosta ei ole ollut kuin yksi hyöty eli matkatessa useaan maahan ei tarvitse vaihtaa valuuttaa, muutoin siitä on ollut vain harmia. Euro on ollut käytössä kymmenen vuotta ja kun euro tuli, niin yksi euro oli 5,94573 markkaa. Nykyisin kun hintojen kehitystä on katsellut 1 € = 1 FIM.

Urpiainen ja kumppanit pelkäävät poliittista kriisiä, jos Suomi jättäytyy lainanäytelmän ulkopuolelle. Hyvä Urpiainen, siitä ei tule poliittista kriisiä (vähän sanomista korkeintaan), mutta nöyristelystänne tulee kriisi tieliikenteeseen. Sallitte noiden eteläisten EU-maiden hyväksyä rengasdirektiivi, vastoin esityksiä. Maksaako valtio minulle kaikki vahingot, jotka aiheutuu pilipalirenkailla ajavan EU:n jäsenvaltioon rekisteröidyllä ajoneuvolla, jossa on direktiivin mukaiset renkaat, mutta täysin soveltumattomat pohjoisiin olosuhteisiin.

Urpiainen ja kumppanit, Ruotsi säilytti kruunun maksuvälineenä ja valodirektiiville he totesivat, että meillä on pitkät, pimeät talvet, joten valoja tarvitaan ja ajoneuvoissa sallitaan valot. Te menitte ja hyväksyitte tuon valodirektiivin ja meikäläiset joutui peittämään valoja. Niin meillähän ei ole pitkää, pimeää talvea.

Ottakaa nyt viimeinkin järki käteen ja myöntäkää, että koko homma on fiasko. Vaikka vaatisitte mitä vakuuksia tahansa, niin ikinä ei niitä rahoja takaisin saada. Sen laskun maksavat tavalliset suomalaiset kohonneina veroina, ym. maksuina. Suosittaisin nyt lämpöisesti irtaantumaan koko EU ja eurohommelista. Mitäpä, jos kysyisitte apua Tanskan kuningatar Margareta II. Hänen arkistoistaan saattaa löytyä kollegansa I sopimusluonnokset Kalmarin unionista, joka toimi vuosina 1397–1523. Ja, jos historian tunteja muistan, niin unioni oli vapaakauppa-aluetta ja muistaakseni siihen pohjautuen sai jo ammoin Pohjoismaissa kulkea henkilöllisyystodistuksella. Unohtakaa jo tuo EU ja euro. Ikinä meillä ei ole yhteistä kieltä ja jokainen katselee omien arvojensa pohjalta asioita ja saamme yhä järjettömämpiä direktiivejä.