Nyt on ollut paljon kirjoituksia tämän erään tarinana
vuoksi. Ottamatta siihen enempää kantaa, niin kirjoitan sanaseni tarusta ja
todellisuudesta. Kirjallisuudessa on paljon kirjoja, jotka pohjaavat
todellisuuteen, mutta sen ympärille on ympätty tarina. Näitä kirjoja voisin
mainita vaikka loputtomiin, mutta mainitakseni muutaman; Angelica sarja,
Kuningas kutsuu tanssiin, Avalonin usvat, Valon kivi (sarja), Um Pah Pah, jne.
Näissä on aina osa ihmisistä ollut oikeasti olemassa, kuten kirjoitetut
tapahtumat eli historiankirjoitus.
Vanhan kansan sanonnan mukaan, valheella on lyhyet jäljet.
Kun kirjoitetaan toteen pohjautuvaa tarua, niin siitä olisi syytä kertoa. Aina
on näitä herkkäuskoisia ihmisiä, jotka uskovat kaikkeen, mikä kirjoitettu on.
Tiedämmehän, että historian kirjoittavat ns. voittajat ja häviäjien tarut
jäävät eloon. Legendat elävät ja muistamme tuon Ötzi:n, jonka uskottiin kuollee
kylmyyteen, tauteihin, sun muihin ja myöhemmin paljastui murhatuksi, teoriassa.
Todellisia tapahtumiahan emme tunne. Paha on mennä sanomaan, mitä tapahtui
arviolta 5000 vuotta sitten. Minä en ainakaan ollut näkemässä sitä.
Kauhut ja katastrofit saavat ihmisten mielikuvituksen
liikkeelle. Monen unelmissa on hän itse esiintynyt suurena sankarina. Sankaritarut
ruokkivat ihmisen mieltä ja halu olla supersankari, vaikka vain arjen sankari.
Sankaruudessa tehdään ihmetekoja, joissa pelastuu valtakunta. Tähänhän
pohjautuu muun muassa sadut, joista jo aikaisemmin mainitsin nuo Grimmin sadut
ja joku saa puoli valtakuntaa.
Itse historiaa tuntevana voisin kirjoittaa useita tarinoita,
joissa ns. todelliset tapahtumat sijoitetaan henkilöihin, joita ei oikeasti
ollut (todennäköisesti) olemassakaan. Internetin ihmeellisessä maailmassa
leviää nopeasti kaikki esitetty ja sen toden peräisyyttä on vaikea todistaa.
Historiassa kirjoituksetkin vaihtelee eli kuka oli todellinen tekijä. Toki
kirjoituksissa tulee tahattomia virheitä ja nykyisinkin niitä on vaikea muuttaa
oikeaksi, sillä hakukoneet tuntuvat säilövän kaiken iän ikuisesti, mitä sinne
on lykätty.
Näitä säälittäviä tarinoita ilmaantuu säännöllisin
väliajoin. Voisivatko nämä kirjoittajiksi/kirjailijoiksi itseään tituleeraavat
kertoa oikean tarinan ja sen nimeksi voisi tulla vaikka: "En enää
aja". Viimeaikoina olen mediaa seuranneena huomannut yhden uutisen liian
usein eli luvattoman usein elämänsä epätoivon suossa kulkeva kansalainen ajaa
rahtivaunun eteen ja uutisointi kertoo, että tuntemattomasta syystä suoralla
tieosuudella ajautui vastaantulevien kaistalle ja törmäsi rekkaan (virhe
ilmaisu medialta edelleen), henkilöauton kuljettaja kuoli välittömästi, rekan
kuljettaja ei loukkaantunut. Voisitte kertoa, kuinka ei loukkaantuneelta
rekankuljettajalta lähti työ ja tulot, kuinka kuljetusyhteydet menivät auton
pajalla seistessä, monelta myös ammatti, sillä he eivät pystyneet enää
nousemaan hyttiin. Samahan on junakuljettajilla, mutta takana iso organisaatio.
Rahtivaunun kuljettajat ovat usein yksityisyrittäjiä. Miltähän sinusta
tuntuisi, jos joku ventovieras tulisi työpaikallesi tekemään itsemurhan
työvälineelläsi.
Jätän tämän raskaan aiheen pohdintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti