Aiheittain

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Rakentamisen vaikeutta


Viimeinkin tämä oli lehdessä eli Kuluttajariitalautakunta on saanut valituksia uusissa asunnoissa olevista vioista, sillä uusissa asunnoissa on kosteusvaurioita ja työn jälki mitä sattuu. Toki rakennusteollisuus pitää vaurioita ja puutteita liioiteltuna. Sanoisin, ettei yllätä yhtään.

Olen työssäni ajanut usean rakennuskohteen ohi. Ei ole mitenkään tavallista, että nykyisin eristelevyt seinässä, muovit tuuleen lentäneenä, ovat taivasalla yli puolivuotta. Ennen muinoin pistettiin katto ja ulkoseinät ensin ja sitten fyllit, jotta kuivana pysyisivät. Nyt fyllit ovat tuulessa ja sateessa pitkään ja sen päälle rakennetaan ulkovuori. Takuulla ovat fyllit jo imeneet kosteutta enemmän kuin pesusieni.

Liitokset vuotavat, koska niitä ei ole edes tehty tai sitten on joku ruuvi jäänyt löysälle. Vesi valuu norona taloon. Erään kaupungin kirjastossahan tuo tapahtui konkreettisesti. Uusi rakennus ja katon sulamisvedet valuivat kirjojen päälle.

Muistammehan presidentin kesäasunnon eli Kultarannan. Sen korjauksiin tarvittiin paljon rahaa, sillä sinne (vanhaan rakennukseen) oli ammoin lykätty muovia ja rakennuksen henki oli salpautunut. Näitä vanhojen rakennusten vikoihin Kuluttajariitalautakunta on törmännyt tasaiseen tahtiin. Tästä voin kertoa omakohtaisen esimerkin. Meni ikkunalasi rikki ja vein sen lasiliikkeeseen korjattavaksi. Työntekijä kysyi, että kitataanko lasi. Kittasivat ulkopuolen, mutta lasin ja puun väliin pistettiin kitin sijaan silikoni. Poka oli lahonnut osittain jo viiden vuoden kuluttua.

Muistan myös entisen työmaani. Paikka rakennettiin 2000 ja päällikköni oli hyvällä tuulella ja pyysi minua (teknikkoa) tekemään vikalistan ja oli alkuaan vain 26 sivua pitkä. Korjausten jälkeen se oli yhä 16 sivua pitkä. Tässä muutama esimerkki korjausten jälkeen. Ovi ei mennyt kiinni, joten sen vastakappale rouhittiin teräväksi ja rumaksi. Alkuperäinen sovitus oli mennyt pieleen pari senttiä. Sähkö/kaasukanavan pistorasiat halki x3 edelleen vaikka vaihto määrättiin, sillä ne olivat lääkinnällisen laitteiden käyttöön, olivat siis edelleen vaihtamatta. Useista vioista ilmoitti rakentaja vain, että ne ovat kosmeettisia vikoja, joita ei tarvitse korjata. Katsoimme siis vinoja seiniä, pistorasioita, tiilisaunoja, jne.

Olen kuullut monelta rakentamisen ammattilaiselta, että aikataulut ovat vedetyt niin kireälle, että on pakko hutiloida ja tulee halvemmaksi tehdä korjaukset takuutyönä. Lisäksi ovat paikalla alihankkijat, joista yksi tekee yhtä ja toinen toista ja loppupeleissä kukaan ei tiedä mitä kukin osasto tekee.

Ja sitten tämä kaupunkien suosima täydennysrakentaminen. On yksi vihreä alue ja sinne pykätään uusi talo. Luonnollisesti osoitteeksensa se saa muiden osoitteen mukaan ja fyysisesti sillä ei ole mitään tekemistä sen varsinaisen kadun kanssa. Etsippä sitten osoite, joka on jossain ihan muualla. tai ilmoitetaan katu muunlainen B rappu. Se on talo B ja A:ta ei ole voitu edes tehdä kun tila on liian pieni.

Jos itse nyt haluaisin ostaa asunnon, niin ostaisin vanhan, jota ei ole remontoitu. Ymmärtänette miksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti