Minä vai joku muu

Aamun aviisin liitteessä oli pieni, mutta mielenkiintoinen juttu. Aiheena oli tekokynnet ja niiden pituuden aiheuttama ongelma eli pitkin kynsin on vaikea painaa sormenjäljen lukulaitetta ja jälki jää vajavaiseksi. Kynsisakset siis mukaan passia hakiessaan.

Jäin aihetta miettimään ja mieleeni juolahti, että voiko virallisista asiapapereista todellakin ihmisen tunnistaa. Havahduimme puolisoni kanssa aiheeseen, sillä puolisoni passi oli mennyt umpeen ja hän kyseli, että onko kotona vielä hänen henkilökorttinsa, sillä työnsä vuoksi matkustusasiakirja on oltava ja ajokortti ei siihen kelpaa. Kaivoin siten puolisoni henkilökortin esille ja huomasin siinäkin eräpäivän, jonka viimeinen käyttöpäivä oli umpeutunut jo toista vuotta sitten. Katsoin sitten omaa henkilökorttiani ja havaitsin, että minunkin parasta ennen oli umpeutunut yli puoli vuotta sitten.

Kävin sitten poliisin sivuilta katsomassa asiapaperiemme uusintaa. Huomasin, että henkilökortti on voimassa nykyisin vain viisi vuotta ja maksaa yli viisikymppiä. Ensiajatukseni oli, että silkkaa rahastusta, mutta toisena ajatuksena tuli mieleeni, että se onkin tärkeä asia. Ihmisen ulkoinen olemus muuttuu paljon, jopa lyhyessä ajassa. Onhan ihminen ihan eri näköinen 10-vuotiaana kuin 15-vuotiaana. Etenkin naiset muuttavat hiustyyliä ja väriä, jolloin sen vaikutus ulkonäköön voi olla huomattava. Painon muutos muuttaa myös kasvoja. Mieleeni nousi kuva ajokortistani, siis siitä pahvisesta versiosta. Se oli minulla käytössä toistakymmentä vuotta. Tarvitsee viranomaisilla olla huomattavasti mielikuvitusta tunnistuksen suhteen, sillä tuossa ajokortissa hymyili 18-vuotias ihminen kasarikampauksessaan ja oli ihan erinäköinen kuin se ihminen, joka virnuili peilille.

Uusimiseen vaaditaan kaksi ns. passivalokuvaa. Tutkailin myös niiden saatavuutta ja huomasin, että valokuvaamot tarjoavat neljän tai kuuden kuvan paketteja. Miksi ei siis vain kahta kuvaa, jotka vaaditaan? Onko valokuvaamojen tarjoama pakettivaihtoehto vain uusille rouville, joiden on vaihdettava koko asiapaperinivaska?  Jos näitä kuvia jää varastoon, niin tarkastaako kukaan, onko se nykyistä olemusta vastaava? Minä ja puolisoni nimittäin käytimme ylimääräkuvaa hakiessamme digitaalisen ajopiirturin vaatimaa korttia. No, ne ylimääräkuvat olivat vain parin vuoden takaa, mutta hoksaako virkailija, jos kuvan otosta on enemmän aikaa. Näissä kuvissahan ei ole päiväystä.

Olen aikaisemminkin kritisoinut viranomaistyötä ja kun muistelen tuota digikorttia hakiessamme, niin minä kävin meidän molempien puolesta sen tekemässä. Digikortti haetaan katsastuskonttorilta ja siihen vaaditaan yksi valokuva. Puolisoni työn luonteen vuoksi pyysin kotiin tämän hakemuslomakkeen, jonka käytin. Virkailija kertoi, että allekirjoitus on suoritettava tietynlaisella tussikynällä, jonka kävin ostamassa kaupasta. Hän myös kertoi, että allekirjoituskenttä on suojattava, sillä siihen tarttuvat tahrat aiheuttavat allekirjoituksen vääristymää skannausvaiheessa. Puolisoni poikettua pikaisesti kotona, pyysin tuolla tussilla allekirjoittamaan. Olin siten jättänyt oman hakemukseni ja vein tuon allekirjoituksen saatuani puolisoni hakemuksen. Nyt hämmästelen tuon viranomaisen sinisilmäisyyttä, sillä olisin voinut olla kuka tahansa ja hakea toisen nimissä kortin itselleni. No, tästä viisastuneena on meillä asioiden hoitoa varten valtakirja.

Useissa yhteyksissä pyydetään esittämään todistus henkilöllisyydestä. Koin herätyksen tuon henkilökortin eräpäivän kohdalta, sillä kun havaitsin siinä tuon eräpäivän, niin muistin, että olen todistanut tuolla vanhentuneella henkilökortilla olemassa oloni, kun ei vastapuoli ajokorttia kelpuuttanut. Tein siis testin eli kävin tänään käyttämässä äänioikeuttani ja annoin vaalivalvojalle vanhentuneen henkilökorttini ja se meni täydestä kuin väärä raha pankkiin. Vanhoja kortteja lojuu nurkissa ja kun siivousta tehdään, niin ne heitetään pois. Kuinka moni kortti joutuu jätepisteeseen ja jonkun löydettäväksi? Moniko muistaa saksilla korttinsa silputa tunnistamattomaksi? Onko vain passi ainoa asiakirja, joka uusimisen yhteydessä palautetaan viranomaiselle?

Nykyisin on noita kuvallisia kortteja paljon. Voinko olla varma, että poliisikortin esittänyt henkilö on todellakin se, joka sen esittää, kun kuvan kaveri on ihan eri näköinen kuin se, joka ajokorttiani, rekisteriotetta ja auton papereita haluaa? Heräsi myös ajatus asiakirjojen hakemisen hankaluudesta. Passia hakiessa pitää nykyisin jo varata aika, sillä nouto- ja hakujonot ovat pitkät. Toimitusaika on usein viikkoja. Itsekin olin asiakirjarikollinen ammoin naimisiin mennessä, sillä en saanut vanhalla nimellä allekirjoittaa mitään ja asiakirjat olivat kaikki vanhalla nimellä. Henkilökortin sain silloin nopeimmin eli viikossa, ajokorttiin menikin sitten jo yli kaksi viikkoa. Kun ajattelen töidemme luonnetta, niin lupapalvelut ovat avoinna hyvin rajoitetun ajan arkipäivisin. Miksi niitä ei voida hoitaa iltaisin tai viikonloppuisin? Olenko viranomaiselle luotettava hakija, kun olen yön ollut töissä ja lupapalvelun aukeamista odottelen valvoen tai nukun hieman ja suksin sitten viranomaisen pakeille silmät sikkurassa, promillen känniä vastaavassa tilassa ja aivoissa ei enää ketään ole kotona?

Taitaapi olla pitkäkyntisen sormenjälki melko pieni murhe kuvallisen tunnistuksen rinnalla.