Kielletty joulujuhla

Näin loppuvuodesta on erilaisissa medialähteissä sota koulujen ja päiväkotien joulujuhlasta. Järjestääkö vai ei, siinä pulma. Joulu on kristikansan juhla, jota Suomessa on aloitettu viettämään herrasperheissä reilu kolmisensataa vuotta sitten ja myöhemmin se levisi myös torppiin. Loppupeleissä melko tuore ilmiö ja maailmallahan sitä on vietetty reilu viisisataa vuotta. Ihmiskunta on hieman vanhempi, joten vuotuisia juhlia on ollut useita ja ne liittyivät vuoden kiertoon. Nimiä näillä juhlilla on paljon. Käyttääkseni nyt vain Suomenkielisiä sanoja, niin tunnetaan joulun aika nimillä yön taittumisen juhla, valon alkamisen juhla, voittamattoman auringon juhla, jne. Hieman hämmästyttää mediassa käytetyt termit, sillä puhutaan joulujuhlasta ja kuusijuhlasta samana. Meillä ammoin kansakoulussa ei puhuttu joulujuhlasta vaan kuusijuhlasta, sillä uskonnollinen osio oli siellä minimaalinen. Tontut ja keijut olivat pääosassa.

Sota on myös siitä, ketkä joulujuhlaa vastustavat. Useimmiten heitetään kehään mamu-kortti ja kappas vaan äänekkäimpinä ovat ne jotka tavallisemminkin ovat. Yllättävää? Kansakoulussani oli oppilastoverini juutalainen, eikä hän mitenkään ihmeellisenä pitänyt koulumme kuusijuhlaa. Toisena vastustajana esiintyvät ns. ateistit, jotka eivät usko mihinkään. Muistammehan tuon suomalaisäidin, joka asuu Italiassa ja vaati krusifit poistettavaksi koulusta, jossa lapsensa kävivät. Eivät olleet sopivia hänen lapsilleen vai kävikö niin, että ne eivät olleet sopivia äidille. Perusteluissa on myös esiintynyt se, että lapsi pakotetaan esiintymään. Ei vaan minun kouluaikana ja tämä ei ole muistojen kultaamaa vaan totta. Muistan oivallisesti vuoden 1974 kuusijuhlan ja sen ohjelman. Voimistelutunnilla usein harjoiteltiin musiikin tahtiin ja näin tehtiin loppuvuodesta, jossa musiikkina oli Tonttuparaati (instrumentaali versio). Opettaja oli suunnitellut koreografian ja kysyi ketkä haluavat osallistua kuusijuhlassa tämän esittämään. Valituksi tulivat vain halukkaat, eivät ne joiden koreografiset  taidot olivat parhaita. Minua pyydettiin koulun näytelmään, mutta siihen minusta ei ollut ja sanoinkin luokkatoverilleni, että olet parempi, mene sinä ja tästä hän oli iloinen, sillä hän pääsi käyttämään omia taitojaan. Onko kaikkien oltava tulevia TV-tähtiä? Eikö ujo saa olla näytelmän kirjuri tai muu, jolla ei ole vuorosanoja ja paikka hieman syrjemmässä? Vai onko tässäkin käynyt niin, että äiti tai isä muistelee omia kokemuksiaan ja torjuu lapsen toiveen?

Onpa mediassa väläytetty myös aihe juhlapuku. Koulun, päiväkodin, esikoulun joulujuhlaan pitäisi pukeutua hienosti ja toisílle lapsille on ihana asia saada jotain uutta ja kaunista päälleen. Rahaa uuteen ja hienoon ei ole kaikilla ja tästä saadaan siten uusi häpeä lapsen (vai vanhemman) sieluun. Yhteinen askarteluhetki perustamineissa on täten turvallisempi vaihtoehto.

Herää kysymys, että milloin lapselle opetetaan käyttäytyminen erilaisissa juhlissa ja sen vaatima etiketti? Ovatko valtteja itsekkyys, röyhkeys, jne. ja heikkouden merkkejä toisen huomioon otto, ystävällisyys ja kohteliaisuus?

Kysyttäisiinkö lasten mielipidettä? Lippuäänestys; mitä koulun, eskarin, päiväkodin joulujuhlassa pitää olla. Pienemmille se on usein leikkiä, johon jo ammoin ovat pohjautuneet erilaiset näytelmät ja etenkin liikunta. Isommille lapsille se saattaa merkitä enemmän omien erikoistaitojen näyttämistä?

Vanhemmat tätä mediakeskustelua käyvät, joten miettikää tarkasti omia arvojanne ja traditioitanne. Mitä olette itse saaneet ja mitä haluaisitte jälkipolvelle siirtää. Itselläni on olohuoneen pöytä samanlainen kuin on äitini suvussa ollut jo toistasataa vuotta eli valkoinen liina, jonka päällä punainen kaitaliina ja sen päällä viisihaarainen kynttelikkö, valkoisin kynttilöin. Jo lapsuudessani, kuten olen kuullut myös vanhempieni ja isovanhempien tehneen eli sauna on aina ennen ateriointia. Suomalaiselle sauna merkitsee sisäistä ja ulkoista puhdistumista (ainakin ennen). Ehkä tämä tapa juontaa juurensa panteistiseen aikaan, mutta herkkupöytään käytiin vasta puhtaana. Mutta mikä onkaan mukavampaa, saunapuhdas ihminen, puhtaissa vaatteissa, puhdas liina pöydällä ja loistava kattaus aterialle ja sitten herkkujen kimppuun. Saat ihan itse valita luetko evankeliumin vai et. Kynttilät luovat lempeää valoaan ja kuusen pihkainen tuoksu (sama kuin juhannuksena ne koivut). Mahdollisesti vielä takkavalkea, ei haittaa sähkökatko. Nyt taisi mennä romantisoin puolelle, mutta hällä väliä.

Toivotan kaikelle kansalle hyviä, hienoja, kauniita kuusijuhlia. Yön pimeys taittuu kohta taasen valoon.