Näin loppuvuodesta on erilaisissa medialähteissä sota
koulujen ja päiväkotien joulujuhlasta. Järjestääkö vai ei, siinä pulma. Joulu
on kristikansan juhla, jota Suomessa on aloitettu viettämään herrasperheissä
reilu kolmisensataa vuotta sitten ja myöhemmin se levisi myös torppiin.
Loppupeleissä melko tuore ilmiö ja maailmallahan sitä on vietetty reilu
viisisataa vuotta. Ihmiskunta on hieman vanhempi, joten vuotuisia juhlia on
ollut useita ja ne liittyivät vuoden kiertoon. Nimiä näillä juhlilla on paljon.
Käyttääkseni nyt vain Suomenkielisiä sanoja, niin tunnetaan joulun aika nimillä
yön taittumisen juhla, valon alkamisen juhla, voittamattoman auringon juhla,
jne. Hieman hämmästyttää mediassa käytetyt termit, sillä puhutaan joulujuhlasta
ja kuusijuhlasta samana. Meillä ammoin kansakoulussa ei puhuttu joulujuhlasta
vaan kuusijuhlasta, sillä uskonnollinen osio oli siellä minimaalinen. Tontut ja
keijut olivat pääosassa.
Sota on myös siitä, ketkä joulujuhlaa vastustavat.
Useimmiten heitetään kehään mamu-kortti ja kappas vaan äänekkäimpinä ovat ne
jotka tavallisemminkin ovat. Yllättävää? Kansakoulussani oli oppilastoverini
juutalainen, eikä hän mitenkään ihmeellisenä pitänyt koulumme kuusijuhlaa.
Toisena vastustajana esiintyvät ns. ateistit, jotka eivät usko mihinkään.
Muistammehan tuon suomalaisäidin, joka asuu Italiassa ja vaati krusifit
poistettavaksi koulusta, jossa lapsensa kävivät. Eivät olleet sopivia hänen
lapsilleen vai kävikö niin, että ne eivät olleet sopivia äidille. Perusteluissa
on myös esiintynyt se, että lapsi pakotetaan esiintymään. Ei vaan minun
kouluaikana ja tämä ei ole muistojen kultaamaa vaan totta. Muistan oivallisesti
vuoden 1974 kuusijuhlan ja sen ohjelman. Voimistelutunnilla usein harjoiteltiin
musiikin tahtiin ja näin tehtiin loppuvuodesta, jossa musiikkina oli
Tonttuparaati (instrumentaali versio). Opettaja oli suunnitellut koreografian
ja kysyi ketkä haluavat osallistua kuusijuhlassa tämän esittämään. Valituksi
tulivat vain halukkaat, eivät ne joiden koreografiset taidot olivat parhaita. Minua pyydettiin
koulun näytelmään, mutta siihen minusta ei ollut ja sanoinkin
luokkatoverilleni, että olet parempi, mene sinä ja tästä hän oli iloinen, sillä
hän pääsi käyttämään omia taitojaan. Onko kaikkien oltava tulevia TV-tähtiä?
Eikö ujo saa olla näytelmän kirjuri tai muu, jolla ei ole vuorosanoja ja paikka
hieman syrjemmässä? Vai onko tässäkin käynyt niin, että äiti tai isä muistelee
omia kokemuksiaan ja torjuu lapsen toiveen?
Onpa mediassa väläytetty myös aihe juhlapuku. Koulun,
päiväkodin, esikoulun joulujuhlaan pitäisi pukeutua hienosti ja toisílle
lapsille on ihana asia saada jotain uutta ja kaunista päälleen. Rahaa uuteen ja
hienoon ei ole kaikilla ja tästä saadaan siten uusi häpeä lapsen (vai
vanhemman) sieluun. Yhteinen askarteluhetki perustamineissa on täten
turvallisempi vaihtoehto.
Herää kysymys, että milloin lapselle opetetaan käyttäytyminen
erilaisissa juhlissa ja sen vaatima etiketti? Ovatko valtteja itsekkyys,
röyhkeys, jne. ja heikkouden merkkejä toisen huomioon otto, ystävällisyys ja
kohteliaisuus?
Kysyttäisiinkö lasten mielipidettä? Lippuäänestys; mitä
koulun, eskarin, päiväkodin joulujuhlassa pitää olla. Pienemmille se on usein
leikkiä, johon jo ammoin ovat pohjautuneet erilaiset näytelmät ja etenkin
liikunta. Isommille lapsille se saattaa merkitä enemmän omien erikoistaitojen
näyttämistä?
Vanhemmat tätä mediakeskustelua käyvät, joten miettikää
tarkasti omia arvojanne ja traditioitanne. Mitä olette itse saaneet ja mitä
haluaisitte jälkipolvelle siirtää. Itselläni on olohuoneen pöytä samanlainen
kuin on äitini suvussa ollut jo toistasataa vuotta eli valkoinen liina, jonka
päällä punainen kaitaliina ja sen päällä viisihaarainen kynttelikkö, valkoisin
kynttilöin. Jo lapsuudessani, kuten olen kuullut myös vanhempieni ja
isovanhempien tehneen eli sauna on aina ennen ateriointia. Suomalaiselle sauna
merkitsee sisäistä ja ulkoista puhdistumista (ainakin ennen). Ehkä tämä tapa
juontaa juurensa panteistiseen aikaan, mutta herkkupöytään käytiin vasta
puhtaana. Mutta mikä onkaan mukavampaa, saunapuhdas ihminen, puhtaissa
vaatteissa, puhdas liina pöydällä ja loistava kattaus aterialle ja sitten
herkkujen kimppuun. Saat ihan itse valita luetko evankeliumin vai et. Kynttilät
luovat lempeää valoaan ja kuusen pihkainen tuoksu (sama kuin juhannuksena ne
koivut). Mahdollisesti vielä takkavalkea, ei haittaa sähkökatko. Nyt taisi
mennä romantisoin puolelle, mutta hällä väliä.
Toivotan kaikelle kansalle hyviä, hienoja, kauniita
kuusijuhlia. Yön pimeys taittuu kohta taasen valoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti