Nyt on ollut paljon puhetta eläkeiän nostosta, työuran
pidentämisestä ja työvoimapulasta. Erikoiseksi tekee asian vielä Valtion Taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajana aloittava
Juhana Vartiainen, joka on sitä mieltä, että vanhoilta työntekijöiltä pitäisi
palkkaa alentaa suorituskyvyn alentumisen mukaan.
Irtisanomisia on ollut paljon ja
viimevuonna sen saldo on jotakuinkin 16 000 työntekijää. Puhutaan
työvoimapulasta ja samaan aikaan pistetään väkeä pihalle. Puhutaan, että
tarvitaan maahan muuttajia paikkaamaan vaje.
Höpö höpö, sanon minä.
Nuorille työtä, mutta kuka palkkaa juuri
koulunsa päättäneen nuoren kun ei työkokemusta ole ja kuka palkkaa iäkkään,
jolla on työkokemusta paljon, mutta koulutus vanhaa muotoa. Kuten jo 2011 olen
kirjoittanut otsikolla Opetusministeriö on huolissaan. Koulutuksiin on tullut
laajoja muutoksia ja koulutusajat pidentyneet useilla vuosilla. Kun entisessä
ammatissani kuuntelin opiskelijoita oli tunteja paljon hilavitkutin tiedoissa,
mutta ei ammatillisissa tiedoissa. Oli oppiaineita siitä kuinka kohtaan
asiakkaan, miten näytän osaavalta, olenko ammattilaisen näköinen, jne.
Ammattisanastoa ei tunnettu lainkaan ja käytännön työvälineitä ei
harjoittelutunneilla ollut.
Olen vanhaa kansaa ja työntekijä palkattiin
taitojen mukaan. Nykyisin assan vessan siivooja tarvitsee hygienia passin.
Koulutukset ovat pidentyneet ja pidentyneet. Hoitajakoulutuksessa ne olivat 1,5
ja 2,5 vuotta. Nyt alle kolmen vuoden ei yhtään enää ole. Täten eivät nuoret
työllisty. Koulutusta vaaditaan, mutta koulutukset eivät sisällä konkreettisia
taitoja. Kuten tunnettua teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Kuten jo
ammoin luotiin huumorinen Työtä sinulle. Ikävaatimus 20 v. ja kolmenkymmenen
vuoden työkokemus.
Kävin kansalaiskoulun, jonka
oppiaineisiin kuului konekirjoitus ja koska arvosanani oli hyvä, sain
konekirjoittajan paikan. Nykyisin en sitä saisi, koska minulta puuttuu
virallinen paperi, vaikka koe silloin suoritettiin virallisten vaatimusten
mukaan. Osaamista ja tietotaitoa ei ole olemassa ilman todistusta. Luontaisia
kykyjä ei myöskään lasketa. Ratkaisijana osaamisesta on A4, jossa joku
todistaa, että olet lusinut 72 op oppiaineissa X, Z ja Y. Pitäisikö ottaa
käyttöön kansalais-CV, jossa jokainen voisi kertoa osaamisestaan, esim.
tyyliin; "Olin jo koulussa hyvä matematiikassa ja tykkään yhä tehdä
erilaisia matemaattisia harjoituksia sekä pidän peleistä, joissa numerot ovat
merkittävässä asemassa vaikka työni tein laitosmiehenä vanhainkodissa".
Tällainen henkilöhän olisi aivan loistava tukihenkilö pienille koululaisille,
joille numerot ja matematiikka eivät avaudu.
Olen jo vanha ja minun ikäistä ei enää
palkata. On raihnaisuuksia ja vajaa kuntoisuutta. Työintoa ei puutu. Haluan yhä
antaa panokseni, tarjota tietotaitoni käyttöön. Mutta moni työnantaja ei sitä
halua. Jo perustuslaki kieltää syrjinnän iän puolesta, mutta tästä työnantajat
viis veisaavat. Liian nuori ja kokematon tai liian vanha ja raihnas. Kuten
isäni sanoi ammoin: "Kuinka me saamme uusia ammattitaitoisia kollegoja jos
me vanhat emme jaa tietotaitoamme.".
Juhana Vartiaisen mukaan palkkaani
pitäisi siis laskea, koska olen vanha. Julkishallinnon virkamiehinä on usein
erittäin iäkkäitä kansalaisia ja heidän palkkansa on usein hyvin korkea. Perusteena
tähän työn vaativuus ja siihen vaadittu pätevyys. Ikä ei alenna suorituskykyä
vaan sairaus, joka rajoittaa voimakkaasti työsuoritetta. Maailman yleisintä
sairautta eli lorvikataria sairastetaan kaikissa ikäryhmissä.
Eläköitymiseen johtavista sairauksista
suurin ryhmä on tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Operatiivinen hoito aloitetaan
vasta sitten kun työkyky on jo menetetty. Näin menetetään työvuosia.
Yksityisellä työnantajalla tuntuu olevan ideoita työnkuvan muuttamiseen
työntekijän toimintakunnon alenemisen johdosta. Julkishallinnossa tavallisesti
osoitetaan ovea. Itsekin yritin päästä arkistoon, puhelinkeskukseen, jne. (olin
näitä töitä jo ammoin kunnalla tehnyt), kun nivelet kieltäytyivät yhteistyöstä
osastotyössä. En tullut valituksi ja hilpein perustelu oli se, että minun
sijalleni osastolle olisi täytynyt palkata toinen henkilö. Sitä ei ilmeisesti
tarvittu silloin, kun irtisanouduin ja lähdin kevyempiin töihin yksityiselle
sektorille. Vein mukanani yli kahden vuosikymmenen työkokemuksen ja
tietotaitoni (tai oikeastaan tuon lisäksi vein kahden edellisen sukupolven
tietotaidon myös eli oikeastaan 70 vuotta osaamista pois mennessäni). Kevyemmät
työt talossa olivat varattu myös eläkeuhan alaisille. Kollegani esittivät myös
tuolloin esimiehistölle, että minut palkattaisiin taloon teknikkona, joka
käyttöhuoltaisi laitteet, opastaisi uudet työntekijät niiden käyttöön eli
olisin puhtaasti teknikko. Ei kelvannut, perusteluna oli, että osastolla on jo
osastoavustaja. He eivät ymmärtäneet, että olisin ollut kaikkien toimipisteiden
teknikko. Yksityiselle puolelle minut palkattiin sairauksistani huolimatta.
Katsottiin, että etuni on halu tehdä työtä. Nykyisellä alallani palkkaus on
prosenttipohjainen eli jokaiselle tulee palkkaa vain ahkeruutensa mukaan.
Pitäisikö mallia soveltaa laajemmin?
Pitäisin nuorten
työllistymishaluttomuuteen yhtenä syynä pätkätyöt. Ei ole varmuutta huomisesta
leivästä. Muista itsekin nuoruudestani, jossa työsopimus oli maanantaista
perjantaihin. Johtaja panttasi seuraavaa viikkoa perjantai-iltapäivään. Lisäksi
hän oli minut laittanut viikonlopun sijaislistalle. Pahimmillaan olin töissä
seitsemänä päivänä viikossa. Tämä pätkiminen aiheutti myös sen, ettei minulla
ollut lomaa kuuteen vuoteen. Sitä kuunteli katkerana vakituisia, jotka
kertoivat lähestyvästä lomasta. Itse jos lomaa halusi niin se tarkoitti työstä
kieltäytymistä. Motivaatiota lisäävää eikö totta. Poltetaanko nuori työntekijä
liian nopeasti loppuun? Eläköitymisen syissä on verrattain korkealla masennus.
Kun kansaneläke aikanaan tuli, niin sen
raja oli 65-vuotta ja legendan mukaan rajaksi tuli tuo, koska miesten
keskimääräinen elinikä oli tuolloin 67-vuotta. Myöhemmin tuli ammattikohtaiset
eläkeiät. Yötyötä tekevällä hoitajalla se oli 58 vuotta. Sitten taas muutettiin
ja tuli yhtenäinen eläkeikä, joka on tuo ensiksi mainittu. Ns. eläkeläisiä on
ollut töissä koko tietoisen elämäni aikana. Monella olisi ollut intoa tehdä
enemmän, mutta sanktiot olivat turhan kovat eli veroprosentti nousi
huomattavasti ja eläkkeestä taidettiin napata puolet pois, jos liikaa
työskenteli. Monet ammattilisenssit umpeutuvat kun mittariin tulee 70 vuotta.
Tosi asiahan on se, että toiset rupsahtavat aiemmin kuin toiset sekä
fyysisesti, että henkisesti. Tästä loistavana esimerkkinä on konduktorin sanat
junassa (Helsinki - Oulu) matkalippuja rei'ittäessään: "On tämäkin maa
mallillaan, 19-vuotias poika matkustaa eläkeläiskortilla ja 70-vuotias ukko
opiskelijakortilla.". Ihmisen elinikä on noussut, sillä lääkkeillä voidaan
hoitaa yhä useampia sairauksia, mutta ei ole lääkettä joka estäisi iän mukanaan
tuomat muutokset elimistössä ja nämä muutokset etenevät yksilöllisesti. Jos
eläkeikää nostetaan ja edellytetään, että ihminen on tuohon saakka töissä, niin
pitää oikeasti miettiä myös ihmisen toimintakuntoa. Vai haluatko pilotiksesi
virkeän papparaisen rollaattorinsa kanssa tai reippaan puheliaan mummon
pankkitiskin taakse, joka ei tosin muista onko tänään tiistai vai torstai.
Miksi meillä on edes tuollainen
eläkeikäjärjestelmä? Se on mielestäni hyvin rasistinen järjestelmä. Fyysinen kunto
hyvä/kohtalainen ja intoa tehdä, suunnitella ja touhuta. Sitten tulee
kalenterista vastaan viimeinen käyttöpäivä. Varsin epäreilua vai mitä sanotte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti