Lisää aktiviteettia työttömälle

Arkadianmäen pellesirkus tarjosi työttömille kovennetun hakemussulkeisen. Tänään esiteltiin malli, jossa työttömän on haettava työtä viikottain ja yksi jokaista viikkoa kohden. Tarkastelujakso on 12 viikkoa ja jos hakemuksia ei tehtaile tarpeeksi, niin seurauksena on 60 vuorokauden karenssi ja pöytä leivättömäksi.

Ensimmäiseksi herää kysymys, että millä työtön todistaa, että haettu on. Edellyttääkö hakemuksen lähettäminen sen, että hakemus lähetetään kirjattuna kirjeenä, josta saa tositteen ja oikein leimalla varustettuna, jonka sitten skannaa TE-toimistolle tai peräti varaa ajan ja vie 12 viikon välein nipun paperia tarkastettavaksi. Kirjatun, viikottaisen kirjeen lähettäminen rokottaa lompakkoa noin 247 egellä vuodessa eli ei mitään halpaa lystiä. Täten työtön on syyllisempi kuin rikollinen, jolla on oikeus siihen, että viranomainen osoittaa syyllisyyden ja rikollisella on myös puolustus, joka pyrkii kumoamaan esitetyt syytökset tai lieventämään niitä.

Toiseksi heräsi mieleeni, että mitä työtä hakee. Ammattisuoja kestää vain kolme kuukautta ja sen jälkeen työttömän on haettava muutakin, kuin sitä työtä mitä osaa. Tästä päästään helposti ammattien vaatimiin kortteihin, joita on tänä päivänä joka lähtöön. Jos ei korttipakasta löydy tulityökorttia, niin ei edes kolvin pistoketta saa pistää seinään. Edes ravintolaan ei pääse siivoojaksi ilman hygieniapassia. Tämä korttiluettelo on loputon ja hintava. Esimerkiksi tulityökortti (hygieniapassia lukuunottamatta) on voimassa viisi vuotta ja maksaa satasen.

Kolmanneksi tuli mieleen fyysiset ja psyykkiset kyvyt. Jätän tässä nyt väliin ne työttömyyskorvausta saavat, jotka lääkäri on todennut työkyvyttömäksi toistaiseksi, mutta työkyvyttömyyeläkettä ei ole saatu ja kuntoutus vielä pahasti kesken. Fyysiset esteet ovat monessa työssä olemassa ja niitä on esimerkiksi pituus, paino, lihaskunto, jne. Psyykkiset edellytykset on myös vakavasti otettava asia. Pistäpä introvertti ihminen paimentamaan meluavaa lapsilaumaa. Voin vakuuttaa, että työntekijä on alta aikayksikön saikulla. Myös rahtikuskin työ vaatii sen, että joka yöksi ei kotiin mennä, joten tämä työ ei sovi kovinkaan monelle, vaikka ajokortissa riittävästi kirjaimia olisi.

Antti Rinne kyllä lohkaisi osuvasti eli halutaan panna työttömät polvilleen ja ampua niskalaukaus. Valitettavasti myös puoluekollegat arvostelivat moista, mutta täyttä tottahan tuo on. Työttömät on nyt laitettu samalle viivalle vajaakuntoisten kanssa, joilla on myös todisteluvelvollisuus. Lippua ja lappua saa lähettää pino kaupalla ja aina saa hylyn, josta jälleen väännetään vastine. Itse tiedän, että vastineita on joutunut vuodessa vääntämään toista kymmentä. Ajetaanko työttömät myös samaan tilanteeseen ja tiedossa on myös se, että moni uupuu ja turhautuu, joten hiippakunnan vaihto on tullut monen eteen.

Jos eteen tulee muutto työn perässä, niin muuttajat ovat pääsääntöisesti nuoria, perheettömiä miehiä. Mitenkähän käy  muuttotappiomaakuntien? Konkurssi vai jotain sinne päin.

Tämän aiheen tekee suunnattoman ristiriitaiseksi se, että kansanedustajien ei ole tarvinnut olla aktiivinen vaan on saanut rauhassa nauttia sopeutumiseläkettä ja puuhastella siinä sivussa jotain ihqua harrastetta. Tämän hillotolpan haltioita on yhä eduskunnassa, kuten takinkääntäjien äiti Timo Soini. Setä-Timo, kuten muutkin uuvatit ovat olleet perin hiljaisia aiheesta. Työministeri Jari Lindström on ollut lähinnä kiinnostunut twiittaaman lätkästä ja sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan toimet asian ympärillä vaikuttavat lähinnä raakkua, jossa ei helmiä sikiä.

Entäpä sitten notkujat, jotka ovat muualta tulleet ja oikeudessa vielä vahvistettu, että toimeentulo on turvattava vaikka notkuisi sitten laittomasti ja Helsinki pisti vielä nämä etusijalle ja tarjoaa ilmaisen palvelupaketin. Missä on näiden aktivointi? Ilmeisesti pylväspyhimysten ei tarvitse olla aktiivisia eikä edes itse pylvästään kiillottaa, sillä yliopistot kouluttavat niitä riittävästi.

Aktiivimalli kuohuttaa

Ennen joululomaansa (joka on tunnetusti pitkä) Arkadianmäen pellesirkus runnoi läpi työttömien aktiivimallin, jossa sanktioita ropisee, jos työtön ei ole aktiivinen hakemaan työtä. Asiasta tehtiin kansalaisaloite, jossa todetaan, ettei aktiivisuus paljon auta, sillä työtön ei voi sille mitään, että ei tule valituksi hakemaansa paikkaan ja työtön on TE-keskuksien päätösten armoilla eikä voi niihin vaikuttaa mitenkään. Työtä ei myöskään ole kaikilla alueilla.

Martin-Éric Racine kertoi elämästään mediassa ja Antti Kirkkala sitten kirjoitti hieman vääristelevän vastineen siitä, kuinka aktiivimallialoitteet tekijä asuu ökyalueella, ei halua sijoittaa 500 egen tukeaan julkisen liikenteen kuukausikortiin ja haluaa vielä tehdä aloitteen asumistuen laskentaperusteiden muuttamiseen.Täten siis erittäin hankala tyyppi. Jotenkin minulla on hieman sellainen muistikuva, että Arkadianmäen pellesirkus nimenomaan lupasi purkaa sääntöviidakkoa, mutta teot tässä asiassa tuntuvat jäävän pahasti pakkaselle.

Tänä aamuna sitten Kirkkalan isäntä Juhan Vartiainen veti sellaisen puolustuksen rakastamalleen aktiivimallille, että siinä meni niin oksat joulupuusta, kuin ruodot silakastakin. Lainataan hieman: "Jos ei ole mahdollisuuksia, niin silloin pitää muuttaa työn perässä pois. Niin ihmiset ovat aina tehneet". Kertoo Juhana vielä olevansa kauhuissaan, jos tämä ällistyttää ihmisiä.

Juhana voi sitten saman tien suksia paikalliseen mielenterveystoimistoon kertomaan kauhuistaan. Tämä siksi, että minä ällistyin perin pohjaisesti. Ensimmäisenä heräsi kysymys asunnosta, joka muuttaessa jää taakse eli miten sen saa myytyä vai onko turvauduttava vakuutuskorvaukseen, kun hella on vahingossa jäänyt päälle kauppareissun ajaksi. Alueella, jossa töitä on niukasti, niin asunnot ovat valmiiksi jo arvottomia ja siitä saattaa olla vielä velkaa, jota myynti (jos ylipäätään onnistuu) ei edes kata.

Toinen kysymys liittyy puhtaasti perheeseen eli toisella on vielä töitä ja toisella ei, niin pakotetaanko puolisot sosiaaliseen avioeroon. Tunnettu tosiasia on, että etäsuhde muuttuu hyvin pian pysyväksi eroksi. Entä lapset? Toinen puoliso on muualla ja jäljelle jäänyt hoitaa duuninsa, lapset, kodin, lasten harrastukset ja koulun joulujuhlat, ym.

Kolmanneksi tuli mieleen, että pitääkö sen toisen, joka on hyvä töissä, irtisanoutua ja mennä puolison mukaan eli koko perhe ja rukoilla hartaasti, että töitä löytyy uudelta paikkakunnalta. Juhana ei taida olla jyvällä siitä, että tänä päivänä jo 45-vuotiaan työllistyminen alkaa olla heikkoa, 50 vuotiaana erittäin vaikeaa (jos työn saa, niin silloin on suhteita johonkin, mutta vapailta markkinoilta ei) ja 60 vuotiaana jo täysi mahdottomuus.

Sitten itse työhön. Puhelinmyyjiä haetaan jatkuvasti, mutta esimerkiksi minusta ei ole moiseen kusetukseen. Tietoteknisille aloille myös haetaan tekijöitä, mutta on paljon nuoria ihmisiä, joilla tietokoneen käyttö on ongelmallista, eivätkä selviä edes laskujen maksusta. Täten työ ja ihminen eivät kohtaa.

Myös koulutus tuo omat ongelmansa. Monella on vanhan mallin mukainen koulutus, joten uudelleen kouluttautuminen on erittäin hankalaa. Tavallisesti tie on pitkä. Otakin esimerkiksi ammattikorkeakoulun, johon pääsee lukemaan uutta alaa, jos takana on kolme vuotta kestänyt koulupohjainen ammattitutkinto. Itselläni on apuhoitajan 1½ vuotinen koulutus takana, joten pääsen AMK:n opiskelemaan vain hoitoalaa, mutta joudun ensin päivittämään itseni tai sairaanhoitajaksi opiskellen pentujen kanssa ilman hyvitystunteja eli 21 vuotta ammattikokemusta lentää kerralla pluton toiselle puolelle.

On myös ollut kovasti puhetta elämäntapatyöttömistä. Kun heitä on kuunnellut, niin alkaa hieman muistuttaa henkilöitä, joilla oppivelvollisuusaika päättyi säälinumeroihin. Älykkyys on maassamme laskenut 1990-luvulta lähtien ja tasapäinen peruskoulu lytännyt viksummat. Peruskoulu onkin nykyisin muodoltaa vanhaa hullujenhuone tasoa, sillä tasapäisyyden nimissä sijoitettiin tavisluokkaan myös ne, jotka tarvitsevat erityisopetusta ja nämä saavatkin sitten mellastaa mielensä mukaan.

TE-keskus onkin sitten mielenkiintoinen esitys. Terveydenhuoltoalan rekisteri Terhikki sentää osaa poistaa vainajat, mutta TE-keskukset ei. Hiljan oli kertomus siitä, että vuosi sitten työtön oli siirtynyt suora sääristen hiippakuntaan ja sai TE-keskukselta kirjeen, jossa kehoitetiin aktivoimaan työnhaku. Aamun aviisissa oli myös kertomus työttömäksi joutuneesta, joka sai TE-keskukselta karenssin ja päätöstä ei oltu edes perusteltu. Käsittääkseni TE-keskusten tilastojen perustella ilmoitetaan työttömien määrä. Juhana ja hänen knihtinsä Antti eivät taida tietää, että siinä listauksessa on myös ne, jotka ovat pudonneet sairauspäivärahalta. Työttömyyskorvausta saavat siis ne, joiden työkyky on pois, mutta eivät pääse työkyvyttömyyseläkkeen piiriin, koska vakuutuslääkärit pitävät työkykyisenä. Tosin heidän käsitys anatomiasta on tunnetusti harhaoppisuuden tuolla puolen.

Itse oli laitoskuntoutuksessa hetki sitten ja tapasin siellä nuoren henkilön, joka oli vammautunut. Hän oli ollut työkokeilussa, jossa todettiin, että hän kykenee osaaikaiseen työhön. Ainoa ongelma oli se, että sellaista työtä ei ollut ja hän toivoi kovasti, että työtä löytyisi. Vajaakuntoisen työllistyminen on nykyisin täysi mahdottomuus, vaikka motivaatiota työn tekemiseen löytyisi tähtiä hipovalla tasolla.

Lainataan hieman Juhanan sanoja: "Ei meillä ole Suomessa tällaiseen hyvinvointirevohkaan varaa, elleivät ihmiset ota itsestään sillä tavalla vastuuta, että muuttavat työn perässä toiselle paikkakunnalle". Tämän lauseen tekee hyvin mielenkiintoiseksi se, että hyvinvointirehvohkaan on varaa laittomasti maassa oleville ja olisi mielenkiintoista, miten Juhana sen perustelee.

Eläkeiän nosto

Nyt on ollut paljon puhetta eläkeiän nostosta, työuran pidentämisestä ja työvoimapulasta. Erikoiseksi tekee asian vielä Valtion Taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajana aloittava Juhana Vartiainen, joka on sitä mieltä, että vanhoilta työntekijöiltä pitäisi palkkaa alentaa suorituskyvyn alentumisen mukaan.

Irtisanomisia on ollut paljon ja viimevuonna sen saldo on jotakuinkin 16 000 työntekijää. Puhutaan työvoimapulasta ja samaan aikaan pistetään väkeä pihalle. Puhutaan, että tarvitaan maahan muuttajia paikkaamaan vaje.

Höpö höpö, sanon minä.

Nuorille työtä, mutta kuka palkkaa juuri koulunsa päättäneen nuoren kun ei työkokemusta ole ja kuka palkkaa iäkkään, jolla on työkokemusta paljon, mutta koulutus vanhaa muotoa. Kuten jo 2011 olen kirjoittanut otsikolla Opetusministeriö on huolissaan. Koulutuksiin on tullut laajoja muutoksia ja koulutusajat pidentyneet useilla vuosilla. Kun entisessä ammatissani kuuntelin opiskelijoita oli tunteja paljon hilavitkutin tiedoissa, mutta ei ammatillisissa tiedoissa. Oli oppiaineita siitä kuinka kohtaan asiakkaan, miten näytän osaavalta, olenko ammattilaisen näköinen, jne. Ammattisanastoa ei tunnettu lainkaan ja käytännön työvälineitä ei harjoittelutunneilla ollut.

Olen vanhaa kansaa ja työntekijä palkattiin taitojen mukaan. Nykyisin assan vessan siivooja tarvitsee hygienia passin. Koulutukset ovat pidentyneet ja pidentyneet. Hoitajakoulutuksessa ne olivat 1,5 ja 2,5 vuotta. Nyt alle kolmen vuoden ei yhtään enää ole. Täten eivät nuoret työllisty. Koulutusta vaaditaan, mutta koulutukset eivät sisällä konkreettisia taitoja. Kuten tunnettua teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Kuten jo ammoin luotiin huumorinen Työtä sinulle. Ikävaatimus 20 v. ja kolmenkymmenen vuoden työkokemus.

Kävin kansalaiskoulun, jonka oppiaineisiin kuului konekirjoitus ja koska arvosanani oli hyvä, sain konekirjoittajan paikan. Nykyisin en sitä saisi, koska minulta puuttuu virallinen paperi, vaikka koe silloin suoritettiin virallisten vaatimusten mukaan. Osaamista ja tietotaitoa ei ole olemassa ilman todistusta. Luontaisia kykyjä ei myöskään lasketa. Ratkaisijana osaamisesta on A4, jossa joku todistaa, että olet lusinut 72 op oppiaineissa X, Z ja Y. Pitäisikö ottaa käyttöön kansalais-CV, jossa jokainen voisi kertoa osaamisestaan, esim. tyyliin; "Olin jo koulussa hyvä matematiikassa ja tykkään yhä tehdä erilaisia matemaattisia harjoituksia sekä pidän peleistä, joissa numerot ovat merkittävässä asemassa vaikka työni tein laitosmiehenä vanhainkodissa". Tällainen henkilöhän olisi aivan loistava tukihenkilö pienille koululaisille, joille numerot ja matematiikka eivät avaudu.

Olen jo vanha ja minun ikäistä ei enää palkata. On raihnaisuuksia ja vajaa kuntoisuutta. Työintoa ei puutu. Haluan yhä antaa panokseni, tarjota tietotaitoni käyttöön. Mutta moni työnantaja ei sitä halua. Jo perustuslaki kieltää syrjinnän iän puolesta, mutta tästä työnantajat viis veisaavat. Liian nuori ja kokematon tai liian vanha ja raihnas. Kuten isäni sanoi ammoin: "Kuinka me saamme uusia ammattitaitoisia kollegoja jos me vanhat emme jaa tietotaitoamme.".

Juhana Vartiaisen mukaan palkkaani pitäisi siis laskea, koska olen vanha. Julkishallinnon virkamiehinä on usein erittäin iäkkäitä kansalaisia ja heidän palkkansa on usein hyvin korkea. Perusteena tähän työn vaativuus ja siihen vaadittu pätevyys. Ikä ei alenna suorituskykyä vaan sairaus, joka rajoittaa voimakkaasti työsuoritetta. Maailman yleisintä sairautta eli lorvikataria sairastetaan kaikissa ikäryhmissä.  

Eläköitymiseen johtavista sairauksista suurin ryhmä on tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Operatiivinen hoito aloitetaan vasta sitten kun työkyky on jo menetetty. Näin menetetään työvuosia. Yksityisellä työnantajalla tuntuu olevan ideoita työnkuvan muuttamiseen työntekijän toimintakunnon alenemisen johdosta. Julkishallinnossa tavallisesti osoitetaan ovea. Itsekin yritin päästä arkistoon, puhelinkeskukseen, jne. (olin näitä töitä jo ammoin kunnalla tehnyt), kun nivelet kieltäytyivät yhteistyöstä osastotyössä. En tullut valituksi ja hilpein perustelu oli se, että minun sijalleni osastolle olisi täytynyt palkata toinen henkilö. Sitä ei ilmeisesti tarvittu silloin, kun irtisanouduin ja lähdin kevyempiin töihin yksityiselle sektorille. Vein mukanani yli kahden vuosikymmenen työkokemuksen ja tietotaitoni (tai oikeastaan tuon lisäksi vein kahden edellisen sukupolven tietotaidon myös eli oikeastaan 70 vuotta osaamista pois mennessäni). Kevyemmät työt talossa olivat varattu myös eläkeuhan alaisille. Kollegani esittivät myös tuolloin esimiehistölle, että minut palkattaisiin taloon teknikkona, joka käyttöhuoltaisi laitteet, opastaisi uudet työntekijät niiden käyttöön eli olisin puhtaasti teknikko. Ei kelvannut, perusteluna oli, että osastolla on jo osastoavustaja. He eivät ymmärtäneet, että olisin ollut kaikkien toimipisteiden teknikko. Yksityiselle puolelle minut palkattiin sairauksistani huolimatta. Katsottiin, että etuni on halu tehdä työtä. Nykyisellä alallani palkkaus on prosenttipohjainen eli jokaiselle tulee palkkaa vain ahkeruutensa mukaan. Pitäisikö mallia soveltaa laajemmin?

Pitäisin nuorten työllistymishaluttomuuteen yhtenä syynä pätkätyöt. Ei ole varmuutta huomisesta leivästä. Muista itsekin nuoruudestani, jossa työsopimus oli maanantaista perjantaihin. Johtaja panttasi seuraavaa viikkoa perjantai-iltapäivään. Lisäksi hän oli minut laittanut viikonlopun sijaislistalle. Pahimmillaan olin töissä seitsemänä päivänä viikossa. Tämä pätkiminen aiheutti myös sen, ettei minulla ollut lomaa kuuteen vuoteen. Sitä kuunteli katkerana vakituisia, jotka kertoivat lähestyvästä lomasta. Itse jos lomaa halusi niin se tarkoitti työstä kieltäytymistä. Motivaatiota lisäävää eikö totta. Poltetaanko nuori työntekijä liian nopeasti loppuun? Eläköitymisen syissä on verrattain korkealla masennus.

Kun kansaneläke aikanaan tuli, niin sen raja oli 65-vuotta ja legendan mukaan rajaksi tuli tuo, koska miesten keskimääräinen elinikä oli tuolloin 67-vuotta. Myöhemmin tuli ammattikohtaiset eläkeiät. Yötyötä tekevällä hoitajalla se oli 58 vuotta. Sitten taas muutettiin ja tuli yhtenäinen eläkeikä, joka on tuo ensiksi mainittu. Ns. eläkeläisiä on ollut töissä koko tietoisen elämäni aikana. Monella olisi ollut intoa tehdä enemmän, mutta sanktiot olivat turhan kovat eli veroprosentti nousi huomattavasti ja eläkkeestä taidettiin napata puolet pois, jos liikaa työskenteli. Monet ammattilisenssit umpeutuvat kun mittariin tulee 70 vuotta. Tosi asiahan on se, että toiset rupsahtavat aiemmin kuin toiset sekä fyysisesti, että henkisesti. Tästä loistavana esimerkkinä on konduktorin sanat junassa (Helsinki - Oulu) matkalippuja rei'ittäessään: "On tämäkin maa mallillaan, 19-vuotias poika matkustaa eläkeläiskortilla ja 70-vuotias ukko opiskelijakortilla.". Ihmisen elinikä on noussut, sillä lääkkeillä voidaan hoitaa yhä useampia sairauksia, mutta ei ole lääkettä joka estäisi iän mukanaan tuomat muutokset elimistössä ja nämä muutokset etenevät yksilöllisesti. Jos eläkeikää nostetaan ja edellytetään, että ihminen on tuohon saakka töissä, niin pitää oikeasti miettiä myös ihmisen toimintakuntoa. Vai haluatko pilotiksesi virkeän papparaisen rollaattorinsa kanssa tai reippaan puheliaan mummon pankkitiskin taakse, joka ei tosin muista onko tänään tiistai vai torstai.

Miksi meillä on edes tuollainen eläkeikäjärjestelmä? Se on mielestäni hyvin rasistinen järjestelmä. Fyysinen kunto hyvä/kohtalainen ja intoa tehdä, suunnitella ja touhuta. Sitten tulee kalenterista vastaan viimeinen käyttöpäivä. Varsin epäreilua vai mitä sanotte.