Aktiivimalli kuohuttaa

Ennen joululomaansa (joka on tunnetusti pitkä) Arkadianmäen pellesirkus runnoi läpi työttömien aktiivimallin, jossa sanktioita ropisee, jos työtön ei ole aktiivinen hakemaan työtä. Asiasta tehtiin kansalaisaloite, jossa todetaan, ettei aktiivisuus paljon auta, sillä työtön ei voi sille mitään, että ei tule valituksi hakemaansa paikkaan ja työtön on TE-keskuksien päätösten armoilla eikä voi niihin vaikuttaa mitenkään. Työtä ei myöskään ole kaikilla alueilla.

Martin-Éric Racine kertoi elämästään mediassa ja Antti Kirkkala sitten kirjoitti hieman vääristelevän vastineen siitä, kuinka aktiivimallialoitteet tekijä asuu ökyalueella, ei halua sijoittaa 500 egen tukeaan julkisen liikenteen kuukausikortiin ja haluaa vielä tehdä aloitteen asumistuen laskentaperusteiden muuttamiseen.Täten siis erittäin hankala tyyppi. Jotenkin minulla on hieman sellainen muistikuva, että Arkadianmäen pellesirkus nimenomaan lupasi purkaa sääntöviidakkoa, mutta teot tässä asiassa tuntuvat jäävän pahasti pakkaselle.

Tänä aamuna sitten Kirkkalan isäntä Juhan Vartiainen veti sellaisen puolustuksen rakastamalleen aktiivimallille, että siinä meni niin oksat joulupuusta, kuin ruodot silakastakin. Lainataan hieman: "Jos ei ole mahdollisuuksia, niin silloin pitää muuttaa työn perässä pois. Niin ihmiset ovat aina tehneet". Kertoo Juhana vielä olevansa kauhuissaan, jos tämä ällistyttää ihmisiä.

Juhana voi sitten saman tien suksia paikalliseen mielenterveystoimistoon kertomaan kauhuistaan. Tämä siksi, että minä ällistyin perin pohjaisesti. Ensimmäisenä heräsi kysymys asunnosta, joka muuttaessa jää taakse eli miten sen saa myytyä vai onko turvauduttava vakuutuskorvaukseen, kun hella on vahingossa jäänyt päälle kauppareissun ajaksi. Alueella, jossa töitä on niukasti, niin asunnot ovat valmiiksi jo arvottomia ja siitä saattaa olla vielä velkaa, jota myynti (jos ylipäätään onnistuu) ei edes kata.

Toinen kysymys liittyy puhtaasti perheeseen eli toisella on vielä töitä ja toisella ei, niin pakotetaanko puolisot sosiaaliseen avioeroon. Tunnettu tosiasia on, että etäsuhde muuttuu hyvin pian pysyväksi eroksi. Entä lapset? Toinen puoliso on muualla ja jäljelle jäänyt hoitaa duuninsa, lapset, kodin, lasten harrastukset ja koulun joulujuhlat, ym.

Kolmanneksi tuli mieleen, että pitääkö sen toisen, joka on hyvä töissä, irtisanoutua ja mennä puolison mukaan eli koko perhe ja rukoilla hartaasti, että töitä löytyy uudelta paikkakunnalta. Juhana ei taida olla jyvällä siitä, että tänä päivänä jo 45-vuotiaan työllistyminen alkaa olla heikkoa, 50 vuotiaana erittäin vaikeaa (jos työn saa, niin silloin on suhteita johonkin, mutta vapailta markkinoilta ei) ja 60 vuotiaana jo täysi mahdottomuus.

Sitten itse työhön. Puhelinmyyjiä haetaan jatkuvasti, mutta esimerkiksi minusta ei ole moiseen kusetukseen. Tietoteknisille aloille myös haetaan tekijöitä, mutta on paljon nuoria ihmisiä, joilla tietokoneen käyttö on ongelmallista, eivätkä selviä edes laskujen maksusta. Täten työ ja ihminen eivät kohtaa.

Myös koulutus tuo omat ongelmansa. Monella on vanhan mallin mukainen koulutus, joten uudelleen kouluttautuminen on erittäin hankalaa. Tavallisesti tie on pitkä. Otakin esimerkiksi ammattikorkeakoulun, johon pääsee lukemaan uutta alaa, jos takana on kolme vuotta kestänyt koulupohjainen ammattitutkinto. Itselläni on apuhoitajan 1½ vuotinen koulutus takana, joten pääsen AMK:n opiskelemaan vain hoitoalaa, mutta joudun ensin päivittämään itseni tai sairaanhoitajaksi opiskellen pentujen kanssa ilman hyvitystunteja eli 21 vuotta ammattikokemusta lentää kerralla pluton toiselle puolelle.

On myös ollut kovasti puhetta elämäntapatyöttömistä. Kun heitä on kuunnellut, niin alkaa hieman muistuttaa henkilöitä, joilla oppivelvollisuusaika päättyi säälinumeroihin. Älykkyys on maassamme laskenut 1990-luvulta lähtien ja tasapäinen peruskoulu lytännyt viksummat. Peruskoulu onkin nykyisin muodoltaa vanhaa hullujenhuone tasoa, sillä tasapäisyyden nimissä sijoitettiin tavisluokkaan myös ne, jotka tarvitsevat erityisopetusta ja nämä saavatkin sitten mellastaa mielensä mukaan.

TE-keskus onkin sitten mielenkiintoinen esitys. Terveydenhuoltoalan rekisteri Terhikki sentää osaa poistaa vainajat, mutta TE-keskukset ei. Hiljan oli kertomus siitä, että vuosi sitten työtön oli siirtynyt suora sääristen hiippakuntaan ja sai TE-keskukselta kirjeen, jossa kehoitetiin aktivoimaan työnhaku. Aamun aviisissa oli myös kertomus työttömäksi joutuneesta, joka sai TE-keskukselta karenssin ja päätöstä ei oltu edes perusteltu. Käsittääkseni TE-keskusten tilastojen perustella ilmoitetaan työttömien määrä. Juhana ja hänen knihtinsä Antti eivät taida tietää, että siinä listauksessa on myös ne, jotka ovat pudonneet sairauspäivärahalta. Työttömyyskorvausta saavat siis ne, joiden työkyky on pois, mutta eivät pääse työkyvyttömyyseläkkeen piiriin, koska vakuutuslääkärit pitävät työkykyisenä. Tosin heidän käsitys anatomiasta on tunnetusti harhaoppisuuden tuolla puolen.

Itse oli laitoskuntoutuksessa hetki sitten ja tapasin siellä nuoren henkilön, joka oli vammautunut. Hän oli ollut työkokeilussa, jossa todettiin, että hän kykenee osaaikaiseen työhön. Ainoa ongelma oli se, että sellaista työtä ei ollut ja hän toivoi kovasti, että työtä löytyisi. Vajaakuntoisen työllistyminen on nykyisin täysi mahdottomuus, vaikka motivaatiota työn tekemiseen löytyisi tähtiä hipovalla tasolla.

Lainataan hieman Juhanan sanoja: "Ei meillä ole Suomessa tällaiseen hyvinvointirevohkaan varaa, elleivät ihmiset ota itsestään sillä tavalla vastuuta, että muuttavat työn perässä toiselle paikkakunnalle". Tämän lauseen tekee hyvin mielenkiintoiseksi se, että hyvinvointirehvohkaan on varaa laittomasti maassa oleville ja olisi mielenkiintoista, miten Juhana sen perustelee.