Elvytystä kovin keinoin

Hallitusherrat ovat ovat sanansa sanoneet ja leikkuriin on joutunut sunnuntai- ja ylityökorvaukset, lomarahat, jne. Tämä oli vastaisku AY-liikkeelle, joka ei pystynyt keskutelemaan yhteiskuntasopimuksesta. Täten viime perjantaina järjestettiin työnseisauksia monilla aloilla. Tosiasiahan on se, että Suomen talous on pahasti kuralla ja jostain pitäisi säästöjä saada ja tuottavuutta nousemaan. Hieman huvittavaksi kansalaisten kirjoittelu eri medioissa on mennyt, sillä kirjoituksissa aiemmin arvosteltiin kovin kreikkalaisia, jotka ryhtyivät lakkoilemaan ja marssimaan ja nyt suomalaiset tekevät saman perässä.

Hallituksen komentopolitiikka on nyt järkyttänyt sekä työntekijä- että antajaosaston ynnä professoreita kautta linjan. Nyt työntekijäjärjestöt ovat esittäneet omia ehdotuksiaan, mutta työnantajapuoli on ne torpannut. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin sopua ei näiden kanden välille synny.

Olen jo sen ikäinen, että minua ovat koskettaneet 1970-luvun öljykriisi ja silloin ryhdyttiin teettämään hätäaputöitä, sillä työttömyys nousi korkeaksi, tosin tuolloin tuottavuus ja uudet innovaatiot saivat vientiä vetämään. 1990-luvun pankkikriisin juustohöylä on vielä tuoreessa muistissa ja me duunarit maksoimme pankkien holtittoman käyttäytymisen ja IT-kuplan puhkeamisen seuraukset. Tästähän yksi yleisönosastokirjoittaja muisti huomauttaa ja esitti, että nyt suunnattomia voittoja tahkoavat pankit maksaisivat nyt vuorostaan. Eipä taida pankit mitään kustantaa, sillä suurin osa on jo ulkomaalaista perustaa.

Mennään sitten hallitusherrojen leikkausesityksiin ja otetaan ensimmäisenä vuorolisät (su, la ja yö) käsittelyyn. Näillä lisillä on taattu se, että niillä aloilla, joiden pitää pyöriä 24/7 on työntekijöitä. Vuorotyö on raskasta fyysisesti ja henkisesti (usein työskennellään yksin, joten Siwan kassa on nykyisin vaarallisin työpaikka), mutta se syö myös sosiaalisen elämän. Jos olet aina viikonloppuisin töissä, niin kaveripiiri supistuu rajusti (ainoat kaverit ovat enää kollekoga) ja juhliin osallistuminen vaatii työvuorojärjestelyjä, joka on usein palkaton vapaa, varsinkin kun tilaisuus tulee lyhyellä varoitusajalla. Myös harrastusmahdollisuudet ovat minimissä, sillä monet piirit toimivat alkuillan aikana. Tosin eräs kansalainen totesi, että miksi sunnuntaina pitää saada tuplapalkkaa, kun kuluttajalle tuotteet ovat aina saman hintaisia.

Työajan pidentäminen ei toimi, sillä jos ei tekemistä ole, niin mitä hittoa siellä luuhaat. Nykyisessä työssäni teen 12 tuntisia vuoroja ja jos väkeä ei ole liikkeellä, niin saatan ajaa vain yhdeksän kyytiä tuon ajan puitteissa. Tosin tervetullut ajatus oli esittäjältään, että itsenäisyyspäivän aattona saisi kampaajat ja puvustajat toimia vapaasti ja ilman erityistä ilmoittamista ja ilmoitusmaksua.

Lomarahan leikkaus ja työnantajamaksujen alentaminen kolahtaa vain työnantajien kukkaroon. Suurissa yrityksissä tämä ehkä saattaisi johtaa uusiin työpaikkoihin, mutta pienyrittäjällä ei ole mahdollisuutta lisätä paikkoja, joten se jää vain hänen hyödykseen.

Työttömyyskorvaus on leikkauslistalla myös ja se on tervetullut, sillä moni nuori on kertonut, että tienaavat paremmin, kun ovat työttömyyskorvauksella. Onko tästä tehty liian houkutteleva vaihtoehto? Minulle lasareettityö kävi liian raskaaksi, joten kevyempää piti löytää. En ole luotu lepäämään ja lorvimaan.

Yhdessäkään kirjoituksessa, joka koskee työikäisiä, ei ole otettu huomioon, että leikkausten myötä perheen tulotaso tippuu ja asuntolainoja ei uudelleen neuvotella ja ne kun on sovittu sen hetkisiin tuloihin. Eläkeläisten kohdalla asia on ollut esillä (asumistuki). Monella on oma asunto, mutta maksavat siitä vastikkeen, veden ja sähkön sekä jätehuollon. Mieleeni muistui vanhuksen tarina, jossa hänellä oli omistusasunto vanhassa kerrostalossa, johon tehtiin kattoremontti ja vesijärjestelmän saneeraus. Hänelle vastikkeen korotus, näiden korjauksen kanssa aiheutti sen, että hänelle elämiseen jäävä rahamäärä oli alempi kuin ulosoton suojaraja. Jo ammoin 1970-luvulla isäni auttoi vanhusta kaupan kassalla kymmenellä pennillä, joka vanhukselta jäi uupumaan viikon ruuista (piimäpurkki, leipä ja kuusi perunaa). Suomessa voi oikeasti kuolla nälkäänkin.

Terveydenhuoltokuluja halutaan leikata ja Kela-korvaukset halutaan alentaa. Perussairaus voi kohdata myös työikäistä, onnettomuus tai sairauskohtaus muuttaa kaiken. Monella ei enää ole varaa peruslääkkeisiin tulojen alentumisen myötä, joten jos Kela-korvaukset alenevat, niin moni ei enää peruslääkkeitään voi lunastaa ja monelle se merkitsee hautaa tai lasareettia, jonka maksuihin heillä ei ole varaa. Jotenkin tästä muistuu mieleeni Saituri joulu, jossa Ebenezer Scrooge kiskoi kaiken, tosin samaa tekevät pankitkin yhä.

Miten Suomeen saisi lisää työllisyyttä on arvoitus. Paperimöllit ajoivat Suomen paperiteollisuuden alas ja heidän lakkoilujen vuoksi lopetti moni paperitehdas. Nokia myytiin MikkiSotkulle ja sen seurauksena toiminta alasajettiin Suomessa (hämmästyttävää on se, että Nokialta ulospotkitut saavat valtion tukea, mutta muut eivät). Venäjän pakotteet söivät ruokatuotannon, mutta yllättäen euroopan myymälöistä ei löydy meidän puhtaita elintarvikkeita (tämäkin toteamus löytyi yleisönosastosta).

Tosiasiahan on se, että me duunarit maksamme jälleen kerran. Valtion ja kunnan pomoja ei vähennetä. Tästä taas muistuu mieleeni tuo 1990-luvun lama, jossa kotikuntani teknisellä puolella oli neljä työnjohtajaa ja heillä aiemmin kullakin sata alaista. Tuon laman seurauksena oli yhä nuo neljä työnjohtajaa, mutta kullakin neljä alaista.

Päätteksi suunnaton hilpeys. Osa kansanedustajista halusi alentaa palkkaansa, jotta Suomi nousuun saatettaisiin. Tästä lakiprofessorit ilmaisivat suoraan, että ei käy, sillä se on lain vastaista.