Kävelevä aikapommi

Tällä otsikolla kuvailtiin Loviisassa naisen murhannutta miestä. Hän on ollut Kellokosken psykiatrisessa sairaalassa, ilmeisesti jo pidemmän aikaa tai toistuvasti, koska puntikselle lähtöjä on kertynyt parisen kymmentä. Hänen on annettu vapaasti ulkoilla ja lomailla, vaikka hoitajat ovat sitä vastaan olleet. Lääkäreitä tuntuu kiinnostavan enemmän potilaan itsemääräämisoikeus, kuin mahdollinen karkaaminen ja potilaiden tekemät sattumukset.

Loviisan tapaus ei ole ainoa lajissaan eikä varmasti viimeinen, sillä mielisairaalapaikkoja on vähennetty paljon ja paljon puhuttu avohoito jäänyt lapsipuolen asemaan. Tosi asiahan on se, että henkilö voi syntyä mieleltään sairaana tai sairastua myöhemmin. Sairastumisen syinä ovat mm. perinnöllisyys, trauma, päänalueen vamma, opiaatit ja huumeet. Kannabiksen ja skitsofrenian välinen yhteys on löydetty useissa tutkimuksissa. Kannabiksen aiheuttamat skitsofreniat ovat tyypillisiä nuorille, joiden aivokuori ei ole vielä kehittynyt ja niille, joilla on taipumus perinnöllisesti tautiin, mutta eivät välttämättä siihen olisi sairastuneet, jos ruohojen sauhuttelu olisi jäänyt väliin. Liekö tämä yhdistelmä ollut takana Hyrylässä tapahtuneen perhennäidin raakaan murhaan.

Hyksin oikeuspsykiatrian ylilääkäri Allan Seppänen myöntää, etteivät karkaamiset ole poikkeuksellisia ja niitä tapahtuu hieman liian usein. Luvattoman usein karkulaiset ovat tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa, jonka yksi kriteereistä on se, että he ovat vaaraksi itselleen ja/tai ympäristölleen.

Hoitajien ja lääkärien näkemykset menevät usein ristiin ja siihen on usein vain yksi yksinkertainen syy eli hoitajat näkevät potilaan toiminnan ja käyttäytymisen 24/7, mutta lääkäri muutaman minuutin arkipäivisin. Lääkärit myös kiertävät osastoilla aamupäivisin, joka esimerkiksi dementiaosastolla on hiljaisin ja rauhallisin. Eräs tuntemani, vanhan polven osastonhoitaja piti hieman realiteettiterapiaa ylilääkärille ja kuvasi vuorokauden dementiaosastolla ja kehoitti piipahtamaan iltapäivällä. Terapia meni läpi kerralla ja sai aikaan aika paljon muutoksia.

Vaikka työskentelin aikanaan vain terveyskeskuksen vuodeosastolla, niin meidän osastolla hoidettiin kaikki ne jotka eivät muualle kelvanneet. Ajoittain meno oli melko villiä, sillä pari kamanistia oli meillä odottamassa vankilatuomion täytäntöön panoa ja toisen kanssa oli hiukan ongelmia, sillä jälkimatkat tuppasivat ajoittain vaivaamaan ja me poloiset valvoimme yöt yksin. No, onneksi ei pahempia sattunut.

Psykiatrinen avohoito on myös tuottanut ikäviä tapauksia. Muistan hyvin tuon tyttösen kohtalon, jonka poikaystävä murhasi, kun tyttönen halusi päättää suhteen. Poika tunnettiin hieman arvaamattomana, varsinkin kun oli ottanut alkoholia. Avohoidossa ei kukaan valvo, että lääkkeet tulevat otetuiksi ja siellä helposti lääkkeet huuhdotaan alas alkoholilla. Alkoholi ja lääkkeet ovat huono yhdistelmä ja ovat usein vaaraksi käyttäjälle itselleen, mutta jos käytös on ollut jo aiemmin epävakaata, niin seuraukset voivat olla kohtalokkaita ympäristölle.

Mielenkiintoiseksi tekee tuon Loviisan häiskän kohdalta se, että hoitajat olivat esittäneet useasti, että hänet olisi siirretty turvallisempaan sairaalaan jo vuosia sitten, mutta lienee jälleen kerran tullut eteen säästösyyt. Säästöistähän tuo "avohoitokin" on johtunut ja laitoshoitoon tuntuvat pääsevän vain ne, jotka sitä toivovat. Tosin yksilön vapaus on viety verrattain pitkälle ja muistan hyvin tuon "lääkärin", joka halusi mielisairaanhoitolain uusiksi. Tämä näkyi terveyskeskusten vuodeosastoilla hyvin ja meillä ei ollut valmiuksia, kaikkein vähiten osaston lääkärillä. Olimme hoitaneet fyysisesti sairaita ja meille oli tuttua halvaukset, syövät, sydänsairaudet, jne. Nopeasti heitä oli enää vähän, sillä läheisen mielisairaalan osastoista suljettiin useita ja tutuksi tulivat erilaiset dementiat, alkoholistit, narkkarit, mielisairaudet, jne. Kuvioihin tuli myös mukaan häiriökäyttäytyminen, väkivalta (hoitajia ja toisia potilaita kohtaan), karkaamiset, jne.

Lopuksi kysyisin itsemääräämisoikeudesta eli onko ihmisellä oikeus määrätä itsestään, jos hän ei siihen kykene?