Suomi 100 vuotta osa XIII

Kevennetään hieman ja siirrytään iloisiin tapahtumiin.

Muistattehan Hilman ja Simon, jotka avioituivat. Luonnollisena seurauksena oli perheen lisäys eli syntymässä oli pienokainen. Kun aika koitti, niin paikalle hälyytettiin kätilö-rokottaja, joiden kunnallinen ammatti oli perustettu jo 1800-luvun puolella ja heillä oli omat piirit hoidettavana. Tähän maailman aikaan, kun synnytykset pääsääntöisesti vielä tapahtuivat kotona.

Simoa huoletti, sillä olihan veljensä vaimon Katrin synnytys ollut pitkä ja vaikea, vaikka lopulta terve lapsi olikin maailmaan tullut. Alun perin Katrin piti synnyttää kotivoimin, mutta kun tilanne näytti huonolta, joutui Simo kyytimieheksi, kätilöä hakemaan. Eikä Simon tehtävää paljon helpottanut veljensä sanat: "Hae kätilö nopeasti ja väliä on vain vaimoni selviämisellä, hevosen vaikka hengiltä ajaisit." Humu oli Simon lempi hevonen, joten pahalta tuntui ajaa oiva työhevonen hengiltä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Selvisi Katri ja sai terveen tyttären sekä Humu hyvin voi pilttuussaan, kun Simo sen harjasi, juotti ja syötti.

Simo käveli pihalle ja antoi pakkasen nipistellä nenän päätä. Sisälle palatessa osui katse siihen uuteen laatikkoon, jonka sai jokainen vastasyntynyt. Simo hymähti kun muisti Hilman kommentin sisällöstä: "Pelkkää paperia ja pesuvati". Siellä oli lähinnä kaavoja vaatteisiin ja peiton sisuskin sellua. No oli siinä kyllä muutama harsovaippa, mutta se emaljinen pesuvati oli kyllä kunnon laatua.

Sisemmälle astuttua kuului kova huuto ja perään lapsen rääkäisy, kun ensi kertaa henkeä veti. Se on ohi, huokaisi Simo ja istui penkille. Hetken kuluttua tuli äitinsä Liisa poikansa luokse ja kertoi synnytyksen sujuneen hyvin ja pieni tytär on terve. Liisa poistui pesuvadin kanssa ja kun Hilma ja tytär oli pesty ja puettu, niin Simo kutsuttiin katsomaan pikkuistaan.

Hilma hieman pelkäsi Simon suhtautumista, kun lapsi ei ollut poika, mutta Simo otti pikkuisen syliinsä ja silitteli pientä otsaa ja sormia, silmäkulmaan nousi pieni kyynel. Hienon tytön minulle teit, sanoi Simo vaimolleen. Mikäs tälle nimeksi, kysyi Simo. Liisaa minä ajattelin, sanoi Hilma arasti, sillä synnytys ei ole jokapäivänen tapahtuma ja oli sen johdosta vähän voipunut. Simon äiti ei halunnut lapsesta Liisaa, omaa kaimaansa, sillä hänestä se oli vanhanaikainen nimi.

Kasteessa sai sitten pikku tyttö nimekseen Maija-Liisa. Kuitenkin häntä aina Pikku-Maijaksi kutsuttiin. Kaukaisempi täti lähetti lapselle ruokaliinoja ja voi kuinka kauniisti ne oli koristeltu.

Ihan vielä ei näitä lahjoja tarvittu, sillä äidin maito oli vielä pienelle Maijalle se paras ravinto, mutta kun kiinteää suuhun alkoitettiin lusikoimaan, niin otettiin tädin lähettämät ruokaliinat käyttöön. Puuvillaa kun olivat, niin oli pesu hieman hankala, kun oli koruompeleet, niin lipeää ei käyttää voinut tahrojen poistoon. Päivittäisessä käytössä näitä ei sitten pidetty, vaan otettiin mukaan vain kyläillessä.

Äitiyspakkaus juhlii tänä vuonna 80 vuotista taivaltaan. Alkuun se oli vähävaraisille taroitettu, mutta ulottui kattamaan myöhemmin jokaisen äidin. Tämä oli porkkana, jolla äidit ohjattiin neuvoloihin odotusajan tarkastuksiin ja synnytyksen jälkeisiin tarkastuksiin. Tavoitteena oli lapsikuolleisuuden vähentäminen ja tämän neuvola toiminnan ansiosta se on meillä maailman pienintä.

Pakkausta kuitenkin arvostellaan tänä päivänä paljon ja syynä ovat vaatteiden sävyt. Ei saisi olla erottelua tyttöjen tai poikien välillä. Vastasyntynyt tuskin vielä tietää tietää, mitä hänestä tulee, joten vaatteet ovat aikuisten silmään. Lapselle tärkeää vaatteissa on, että ne ovat mukavat, joustavat, lämpimät ja vanhempien kontolla on se, että ne ovat kuivat.

Lisätään kuva äitiyspakkauksen peitosta, joka oli minun oma, silloin kun olin pieni ja ajatukset täytti vain maito ja kuiva vaippa. Tuohon aikaan ei ollut puusilakanoita, joilla peiton voisi peittää, mutta tämä on osittain kuvitus, sillä tuon lakanan olen tehnyt rekvisiitaksi erääseen näytelmään. Toki lapsuudessani moni vielä koristeli lasten ensivaatteet.

Peiton vauriota älkää ihmetelkö, sillä tämä peitteeni on palvellut vanhan saunan eristeenä, kunnes sauna purettiin ja otin peittoni talteen.