Vanhusten hoito kriisissä

Aamun aviisissa oli iso juttu Pirkanmaan hyvinvointialueen (pirha) vanhushuollon tilanteesta. Satoja vanhuksia on erikoisairaanhoidon, perusterveydenhuollon vuodeosastoilla ja kotona, jopa ilman palveluja. Tämä ei ole yksin Pirha ongelma, vaan koskee koko maatamme.Nyt sattuneet kuolemantapaukset ovat vain jäävuoren huippu.

Vanhainkotijärjestelmä ajettiin alas, mutta tilalle ei tuotu mitään, vaikka väestön vanhenemisesta on puhuttu jo vuosikymmeniä. Kotipalvelu ajettiin myös alas ja kotisairaanhoito muuttui kotisairaalaksi. Vanhankodeissa järjestettiin toimintaa. Ne eivät olleet vain makuupaikkoja kotona pärjäämättömille vanhuksille.

Ihmiset elää yhä vanhemmiksi ja se lisää muistisairauksien riskiä. Lähes päivittäin etsitään kotoaan kadonnutta vanhusta. Kotona usein iäkäs puoliso joutuu raihnaisena hoitamaan vielä raihnaisempaa.

Kotiin saatavia palveluja on säästösyistä vähennetty. Palveluasuntoihin on pitkät jonot ja se saattaa sijaita eri kunnassa, mikä vaikeuttaa puolison ja muiden läheisten vierailuja. Pirha on vetänyt tiukille ns. RAI-arvion, jotta hoitoon pääsy on mahdollisimman hankalaa ja vaikeaa. Vanhusten palveluasumisia ei ole alkuunkaan riittävästi.

Kotio saatavat palvelut ovat heikentyneet huomattavasti. Ei ole enää terveyssisaria tai kotisairaanhoitajia. He kävivät apua tarvitsevan luona monta kertaa päivässä ja tarvittaessa yölläkin. Nyt suositellaan teknologiaa avuksi. Moni ei hallitse sairautensa takia teknisiä laitteita. Yksinkertainen on turvarannekke, jolla voi hälyyttää apua. Tosin yksi kuolintapaus liittyi nimen omaan em. järjestelmään. Siinä vastaanottava tahon puhelimia ei oltu ladattu tai olivat muuten sammuksissa ja yhdentoista hälyytyksen tehnyt vanhus löytyi kuolleena.

Kotipalvelun puutteen vuoksi on ralli kodin ja päivytyksen välillä. Pirha alueella jopa joka kolmas päivystyksen asiakas on kotona pärjäämätön vanhus. Pirha on saanut jo kaksi huomautusta vanhusten hoidosta. Mitään tilanteen korjaamiseksi ei ole tehty.

Tilanne on katastrofaalinen. En yhtään ihmettele sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson eroa pestistään. Säästöjä pitäisi saada aikaiseksi, mutta se tapahtuu hoidon kustannuksella. Soteala ei ole toipunut edes -90-luvun lamasta, jolloin kaikki toiminta ajettiin alas. Siitä alhosta ei ole toivuttu, vaan ajauduttu vielä alemmaksi.

Vanhusten hoito hunningilla

Luin tänään mielenkiintoisen artikkelin vanhustenhoidon tilasta. Siinä kerrottiin, että kotihoidon palvelujen varassa asuu kotonaan vanhuksia, joiden kunto ei enää riitä kotihoitoon, mutta palveluasuntoon on mahdotonta päästä. Kriteereitä palveluasumiseen on kiristetty. Poliisi on joutunut toistuvasti etsimään kadonneita vanhuksia. Heitä on myös kuollut katomaisten tai tapaturmien yhteydessä. Kotihoidossa on jopa vuodepotilaita. Erikoissairaanhoitoa ja päivystystä kuormittaa vanhukset, joita ei saada siirrettyä mihinkään. Vapaita paikkoja hoitokodeissa olisi, mutta ei ole vaadittavaa määrää henkilökuntaa.

Vanhustenhuollon alasajo alkoi jo yhdensänkymmenluvun lamasta. Samalla kun purettiin mielisairaaloita, niin samalla purettiin vanhainkoteja. Suomessa on tyhjillään tai muussa käytössä vanhoja terveydenhuollon laitoksia. Myös terveyskeskuksista on vähennetty paikkoja. Omassa terveyskeskussairaalassa oli yöpäivystys, leikkausosto ja 68 potilaspaikkaa. Nyt päivystyksestä on jäljellä päiväaikainen päivystys ja potilaspaikkoja 22. Tämä konkreettisena esimerkkinä. Samoin kotikaupunkini vanhainkodista poistettiin 48 potilaspaikaa. Tämä on ensiarvoisen tärkeää muistaa, sillä nyt suuret ikäluokat ovat vanhusiässä.

Kotihoitopalvelua ei sen paremmin vanhustyössä, kuin avohoitoa mielenterveystyössä saatu kehitettyä paikkojen katoamisen myötä. Kummassakaan ei juuri lisätty resursseja ja vanhat kodinhoitajat katosivat. Näin nykyiset kotipalvelun työntekijät (lähihoitajat, jotka ovat erikoistuneet vanhustyöhön) hoitavat niin sairauden hoidon, kuin polttopuiden kannon ja syöttämisen. Aikaa kohteessa oloon ei ole paljoa ja autettavia asiakkaita liikaa yhdellä työntekijällä.

Hoitotakuu on nyt valiokuntakäsittelyssä, mutta se ei sisällä mitään toimenpiteitä kotihoidolle. Kotihoidolla on liian vähän käsiä. Yhä useami vanhus joutuu asumaan kodissaan, jonka tuntee turvattomaksi tai ei enää edes tunnista kodikseen. Kuinka monta vanhusta täytyy löytää hangesta kuolleena tai kotona kuolleena viruneenä, kun ei asian mukaista asuinsijaa saa. Tässä on uusilla aluevaltuustoilla iso pähkinä purtavaksi. Asia pitäisi nyt olla kiireellinen, siten vältetään inhimilliset tragediat.