Pulaa lääkkeistä

Pitkään on ollut tiedossa, että osaa lääkevalmisteista ei ole saatavilla. Ongelma koskee useita valmisteita ja monet niistäovat käyttäjilleen tärkeitä. Ongelman syyksi on mainittu lääketeollisuus, jossa saatetaan vaikuttava aine tehdä Kiinassa, itse pillerit Italiassa ja pakkaukset Irlannissa. Jos ketjussa joku mättää, nnin valmistetta ei tule. Myös raaka-aineen epäpuhtaus voi keskeyttää prosessin. Lisäksi Suomi on maana pieni verrattuna suurempiin markkinoihin.

Osaan lääkkeistä on saatavana korvaava valmiste ja saattaa käydä niin, että rinnakkaisvalmistettakaan ei massa ole riittävästi ja nekin loppuvat. Itselläkin on käynyt niin, että perusvalmistetta tai rinnakkaisvalmistetta ei ole ollut saatavilla lopulta sitä saatiin tuotua muualta ja oli hivenen huvittavaa, kun Suomen kieliset käyttöohjeet oli pantu paketin päälle kumilenkillä. Sisällä olevat sisälsivät kaikki Itä-Blokin valtioiden kielet. Onneni oli, että alkuperäinen lääkelaatta oli suuri, joten pärjäsin tuon kahden viikon odotuksen.

Hankalampi tilanne syntyy, kun lääkkeellä ei ole korvaavaa valmistetta ole olemassakaan. Näin kävi myös itselleni. Apteekissa oli kylläkin semi vahvuus eli puolet originaalista, mutta siihen ei voinut vaihtaa ilman reseptiä. Tätä kehoitettiin hakemaan lääkäriltä, mutta tässä törmätäänkin sitten isoon ongelmaan eli lääkärin aikaa saa odotella viikkoja, joten reseptin saaminen ei ole mikään yksiselitteinen juttu. Itseni kohdalla on myös kysymys lääkeryhmän tuotteesta, joka on ainoa sopiva, sillä ammoin tuota etsittiin useiden lääkekokeilujen verran ja lopulta lääkäri totesi, että ei ole enää kuin yksi vaihtoehto.

Fimean mukaan tänä vuonna on tullut saatavuusongelmista ilmoituksia jo yhdeksänsataa, kun koko viime vuonna ilmoituksia oli 1213 kappaletta. Toisin sanoen tämä on lisääntyvä ongelma ja vakava sellainen. Suomessa oli aikanaan lääketehdas, mutta sekin myytiin ulkomaille. Tätä nykyä ei Suomessa liene valmistusta lainkaan. Suuret kansainväliset yhtiöt voivat tehdä mitä tahansa ja pienten markkinoiden Suomi jää sivustakatsojaksi. Tämä on vakava asia ja siihen pitäisi joku tolkku saada.

Sivulliset uhrit

Jälleen on otsikoissa rattijuopon aiheuttama kuolonkolari, jossa kuoli pariskunta täysin sivullisena uhrina. Rattijuoppo (Luojan kiitos, heitti henkensä) oli alueella tunnettu juoja, jolla oli taipumusta hypätä päissään rattiin ja tämä tapa oli myös poliisin tiedossa, mutta mitään ei tehty.

Olen kummastellut pitkään rattijuopumusten tuomioita, sillä luvattoman usein ne ovat ehdollisia ja kuten tuo rattijuoppo, niin hänelläkin oli ajokielto, mutta mitä se estää ajelemasta jos auto on pihassa ja avaimet taskussa. Vanha sanontahan on, ettei autoa kortilla ajeta.

Luvattoman usein uhri on lapsi tai nuori, jolla olisi koko elämä edessään, mutta taparikollinen vie hengen tai vammauttaa pysyvästi. Vaan ei se helppoa ole menettää vanhempiaan, isovanhempiaan tai ketään muutakaan turhan takia, joka olisi estettävissä.

Erään lapsiuhrin isä teki aloitteen, keräten ennätysnopeasti tarvittavan määrän kannatuksia,  rattijuopumusten rangaistusasteikon kiristämistä, mutta mitä teki pellesirkuksemme Arkadianmäellä. Asiantuntijoiden voimalla lakialoite kaadettiin, koska yleisellä tasolla rattijuoppojen aiheuttamat kolarit ovat vähentyneet rajusti. Joten se äänestettiin eduskunnassa nurin. Jokainen joka äänesti tuota lakiehdotusta vastaan on vastuussa jokaisesta uhrista yhtä paljon kuin tuo juoppo.

Lisäksi mietin tulevaisuutta, sillä lasareettien katkopaikoilla ei juuri enää perinteistä juoppoa näe vaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän sekakäyttäjiä. Tämä tulee näkymään myös tienpäällä ja onhan lisäselvityksenä nykyisin luvattoman usein huumeet, kun rattijuopumuksesta on kyse. Nisti on jalkaisinkin arvaamaton, mutta liikenteessä kaksin kerroin.