Tanssivat ukot

Kuin torstaina aamun aviisin kolumni ja hieukkasen meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun, kun siinä toimittaja, kirjalija ja yrittäjä Marika Lehto kertoi, että Suomen tanssiurheiluliitto on päättänyt, ettei parien jatkossa tarvitse olla mies ja nainen pareja, vaan nyt voi olla mies tai naispareja. Lokakuussa Kanadan taitoluisteluliitto päätti, ettei jäätansissa tai pariluistelussa täydy olla mies-naispari vaan voi olla mitä vaan. Kansainvälinen luisteluliittokin harkitsee samaa päätöstä. No loppuu mun jäätanssin seuraaminen siihen.

Kirjoittaja muistuttaa myös, ettei naisia kutsuta enää termillä ladies vaan women. Hän myös kirjoittaa, että Suomen lehdissä on tästä ollut puhetta vähän ja sillä on vaikutusta erityisesti lapsiin ja nuoriin. Nuoret on nykyään niin sekaisin päästään ettei LBGTQ+ ideologiaa enää siihen tarvita.

Lainataan hieman: "Erilaiset parit mahdollistavat myös uutta liikettä ja uudenlaisia lajiin sittenkin sopiviä kehoja." Varmaan näyttää jäätansissa ja etenkin pariluistelussa, kun ukot yrittää nostaa toisiaan. Oliko se nyt Suomessa järjestetty em-kilpailut, missä transnainen pistettiin jäälle kompuroimaan. Sellaiseksiko halutaan kaunis urheilu tuhota. Sittenkin lajiin sopivia kehoja. Tällä kirjoittaja ilmeisesti haluaa urheilukisoihin myös kehopositiiviset naisoletetut, jotka todellisuudessa ovat sairaalloisen lihavia.

Transnaisille pitää järjestää omat sarjat. Ei saa mennä, niin kuin Amerikassa, jossa miesten sarjassa uinut oli sijoituksella jo 556. ja voitti korjaushoidot käytyään naisten koulumestaruuden. On epäreilua että mies saa kirurgin puukon alla muuttua naiseksi ja sitten urheilee naisten sarjassa, vaikka hänellä on erilainen luusto, on yleensä pidempi ja omaa entisen lihasmassan. Jade Nyström on yhä miesten sarjassa, eikä ole aloittanut hormonihoitoja, sillä hän tahtoo yhä kilpailla.

Olikin mukava lukea tuon Jade Nyströmin haastattelu, jossa hän kertoi osallistuneensa Pride-kulkueeseen ja pattyneensä marssijoiden käytökseen, jossa huudeltiin ihmisille, jotka kysyivät jotain tapahtumasta. Sanoi, ettei enää osallistu. Onko oikein, että lipun kanssa marssii pieni vähemmistö.

On se sitten mukavaa, kun tätä LBGTQ+ ideologiaa hierotaan vasten pläsiä joisessa median sivustolla ja painetussa lehdessä.

Nuoret hukanteillä

Paljon on ollut puhetta ja pulinaa nuorista työntekijöistä, joilla ei kello ole hallussaan. Mediassa juuri esittäytyi Naantalin leirintäalue, joka juhannukseksi nosti ikärajan melkoisen korkealle eli K-35. Viikonloppuisin Mäkkärin ja muiden yötä myöten aukiolevien ruokapaikkojen ympäristö törkyinen. Sääntöjen noudattaminen ei onnistu. Mikä mättää suurinta osaa nuorisosta?

Tiedän, että on olemassa tunnollisia nuoria, kuten esimerkiksi nuoria jäivät ilman kesätöitä ja perustivat oman yrityksen ja työllistivät itsensä. Osa osaa juhlia siististi, ilman sotkua ja rähinää. Kuitenkin mediassa esiintyy yhä enemmän kirjoituksia niistä nuorista, joilla pallo on pahasti hukassa.

Sitoutuminen työhön ja työmoraali on osoittautunut monelle nuorelle hyvin harmaaksi alueeksi. Siteeraan nyt suoraan mediaa: "Esimerkkinä haluan nostaa erään tapauksen hampurilaisravintolasta. Siellä oli sovittu vuorot nuoren kanssa viikon ajalle ja varmistettu, että ne sopivat. Nuori sanoi, että "kaikki ok. Tiistaina menen elokuviin kello 19, mutta tulen taas kello 21 takaisin." Vuoropäällikkö oli ihmeissään. Nuori jatkoi "joojoo, hei sinunkin kannattaa nähdä se leffa". Jotkut nuorista tekevät mitä miellyttää.". Kuka haluaa enää palkata tällaisella asenteella olevia nuoria? Eräässä kirjoituksessa ammattikoulun opettaja totesi, että 80 % opiskelijoista ei tule mitään, ainoa mitä osataan on kännykän räplääminen.

Onko nuorille unohdettu opettaa vastuun kantaminen? Minua ohjeisti aikanaan mummoni, joka sanoi: "Kun olet vieraalla töissä, tee työsi huolella vaikka oma kotisi olisi kolmikolkkainen ja seisoisi savupiipun varassa.". Itseäni tuolloin harmitti töiden pätkiminen ja mummon toteamus sai minut tajuamaan, että kun hyvin tehty työni nähdään, niin vakinaistaminen tulee eteen. Kuusi vuotta pätkätöitä (tosin monia erilaisia kiinnostavia ja vastuullisiakin tehtäviä) ja sain vakituisen viran. Toki tuo aika koulutti minua laaja-alaiseen toimintaan ja viran saatuani olin nopeasti muutamien vastuualueiden vastaava.

Siteeraan jälleen mediaa: "Nuorilla on muun muassa väärinkäsityksiä siitä, miten töissä kuuluu olla, kertoo lehden haastattelema sastamalalaisen Lexecon FinEst Oy:n toimitusjohtaja Samuli Suonpää. Ei osata kelloa tai ei tiedetä, miten vastataan puhelimeen. Ei myöskään ehkä ymmärretä, että töissä pitäisi olla ihan joka arkipäivä.". Tuossa taannoin kuuntelin autoilijaa, joka ihmetteli kellon tuntemusta. Kuljettajan kanssa oli sovittu, että vuoro alkaa kello 18.00, mutta kuljettajaa ei näkynyt ja ensimmäinen sovittu kyyti oli jo merkattu alkavaksi 18.20. Autoilija ajoi sen itse ja paluumatkalla soitti kuljettaja (noin klo 19), että missä auto on. Autoilija totesi, että tulossa on, kun sovittuun aikaan et suvainnut paikalla olla ja tuo ajo oli hoidettava. Toki on aina niitä ollut, joille täsmällisyys ei ole hyve. Sisarestani on todettu, että hän myöhästyy omista hautajaisistaankin. Vastataanko yrityksen puhelimeen vain sanoilla mä, lempinimi tai jotain humoristista. Nolottaa itseäni vieläkin oma möhläily puhelimessa. Se oli vielä lankapuhelinaikaa ja vanhempieni kotona (olin juuri muuttamassa omaan kotiin kunhan remontti olisi valmis), jossa olin juuri puhunut veljeni kanssa. Vain hetki niin puhelin soi uudestaan ja ajattelin, että veljeltäni jäi jotain sanomatta, joten vastasin puhelimeen sanoilla: "Mitä nyt taas.". Seurasi syvä hiljaisuus ja kuului hyvin vaivaantunut ääni: "Olen XX:n yrityksestä ja voisitteko te tulla avaamaan oven omistamaanne kiinteistöön, jotta voisimme suorittaa sähköyhtiön kanssa sähkömittarin asennuksen ja vanhan poiston.". Naama punaisena menin paikalle ja koitin jotain selittää. Tapauksesta on jo hieman yli 25 vuotta ja vieläkin nolottaa.

Kaikki mikä ei kelvollista enää ole, lentää auton ikkunasta ulos. Kun olen vuoroni päätteeksi kotiin ajellut ja osa siitä matkasta on moottoritietä. Matkalla on runsaasti juomatölkkejä ja eväspaketteja. Onko todellakin vaikea odottaa kotiin asti ja kiikuttaa jätteet siellä pois vai haiseeko vanha eltaantunut sipsirasva tai pitsalaatikko niin pahalta, että se on välittömästi ulos heitettävä.

Syyllisinä pidetään 1960 ja -70 luvuilla syntyneitä vanhempia, jotka liian lepsusti kasvattamalla ovat aiheuttaneet tämän ilmiön. Ehkä näin on osin, mutta kun tätä vanhaa mökkiäni remontoin, niin löysin liki satavuotiaan sanomalehden, jossa oli ilmoitus: "Me MM ja NM emme vastaa täysi-ikäisen lapsemme EM teoista ja vahingoista, sillä hän on toiminut vastoin annettuja ohjeita ja kasvatuksellisia arvoja. Syntyneet kulut tulevat perittämän suoraan EM:ltä.".  Aina on siis ollut nuoria, jotka toimivat vasten hyvää tapaa, lakia ja moraalia. Silti mietin, että miksi näitä kirjoituksia nuorista on yhä enemmän? Onko X-sukupolven edustajilta paljon hukassa? Liekö syynä kuitenkin tämä hyvin hektinen aika?

Onko välinpitämättömyys syynä suureen nuorisotyöttömyyteen? Liekö myös syytä työnantajissa, jotka eivät tehtäväkuvaa selvennä ja vaadi noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä? Tosin AY-liike on osaltaan syyllinen, sillä holtittomasti työskentelevän, sääntöjä noudattamaton, jne. henkilön poistaminen palkkalistoilta on todella vaikeaa.

Jotta ette saa sitä kuvaa, että olen nuorisovastainen, niin kerron teille tuosta muutaman suven takaisesta kesätyöntekijästäni (ikä 15 v.). Hänelle olivat vanhemmat opettaneet, että työssä tehdään se minkä työnantaja esittää. Jo työhaastattelussa annoin kaverille säännöt ja tuntiseurantailmoitukset, jotka nuori teki tunnollisesti (toisin kuin isänsä ajoraportit), sillä kerroin sen, että puutteellinen raportointi estää palkan maksun, jonka pohjana olivat tehdyt työtunnit. Kerroin, että kaikki työtehtävät eivät ole kivoja, mutta suoritti vähemmän kivat työt myös huolellisesti. Kun kesätyö päättyi, niin kysyin haluaako hän arvioinnin työstään työtodistukseen. Hänen kirjallisesta toivomuksestaan sen tein ja ilo oli sitä kirjoittaa, sillä nuori noudatti kaikkia annettuja ohjeita ja sääntöjä kiitettävästi. Itse olen vanha ja suojavälineet tuppaavat jäädä käyttämättä, mutta tämä nuori käytti niitä annettujen ohjeiden mukaan (muinaisen pastorin sanat, tee niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen). Työturvallisuusohjeet sisäisti hyvin ja niistä kerrottaessa osasi kysyä lisätietoa. Hänelle oli myös osoitettu ensiapuvälineiden sijainti ja käyttö. Kerran tarvitsi ja osasi. Toki minulla on ollut myös kesätyöntekijä, joka ei ohjeita noudattanut. Liian monta laitetta rikkoontui.

Hyvät nuoret, ilman vastuuta ei synny tekoja, joista saadaan palkkaa, jolla eläminen maksetaan. Herätys.