Älä aja päälle 2012

On taas se vuodenaika, jolloin ko. mainokset ilmestyvät lehtiin ja tienvarsille eli koulut alkavat. Lehtien yleisönosastokirjoituksissa aihe muistetaan myös mainita. Nythän on otsikoissa ollut toistuvasti suojatieonnettomuudet, autoilijoiden piittaamattomuus suojateistä, jne.

Kuten jo vuosi sitten totesin, on tämä kampanja täysin turha ja aikansa elänyt, sillä harva jalankulkija piittaa liikennesäännöistä puolen punaisen puupennin vertaa. Tämä näkyi aivan loistavasti muutama päivä sitten, kun suuri joukko kansalaisia vaelsi ulkoilmakonserttiin. Ne vaeltajat, jotka suojatietä käyttivät, veisasivat viis liikenteen ohjaukseen käytetyistä valoista. Meidän autoilijoiden piti antaa heille kulkemisen vapaus ja pitkiä ajoneuvoletkoja syntyi, kun jalankulkijoiden toimesta pääsi liikkeelle vain yksi tai kaksi autoa. Samoin kuin sille vaeltajalaumalle, jotka katsoivat itselleen parhaan ylityspaikan. Koska oli iso tilaisuus, oli poliiseja paikalla pilvin pimein, mutta jalankulkijoiden sääntörikkomuksien kohdalla, he autuaasti ummistivat silmänsä. Asiasta kollegojen kanssa keskusteluissa huomasi melkoista kritiikkiä, niin jalankulkijoita kuin poliisiakin kohtaan. Yksi kylläkin väläytti loistavan ajatuksen eli jos liikennevalot olisi alueelta kytketty pois ja poliisikoululaiset pistetty liikenteenohjaukseen. Olisi varmaan vältytty monelta läheltä piti tilanteelta ynnä torvien soimiselta ja sormien nostolta.

Kuudetta vuotta olen tienpäällä ja ikävä kyllä, iso osa paikallislehdessä kerrotuista suojatieonnettomuuksista ovat todellisuudessa tapahtuneet sen ulkopuolella ja tavallisemmin useita metrejä sen ulkopuolella. Täten suojatieonnettomuuden määritelmäksi on tullut, että horisontissa on nähtävissä suojatien merkki.

Olisiko syytä panna ihmisille kertausharjoitus liikennesäännöistä? Katselin tuossa yhtenä päivänä, kun äiti otti lasta kädestä kiinni ja vei lapsen suojatielle, mutta jalankulkijan valot olivat punaiset (ei vaihtumassa eli vilkulla, vaan totaalisen punaiset). Näin myös kuinka suojatien ulkopuolelle tuuppasi isä rattaat ja pikkuisensa ja likeltä liippasi, etteivät autojen alle jääneet.

Toki olen havainnut, että on myös autoilijoita (etenkin nuoria), joilla säännöt ovat todella hukassa. Joskus sitä oikein miettii, että millä he ovat ajokortin ylipäätään saaneet.

Nyt on korkea aika vanhemmat ottaa itseään niskasta kiinni. Lapsenne ovat astumassa taas koulutielle. Onko säännöt kotona kerrattu ja osaatko ja toteutatko niitä itse? Näytätkö toiminnallasi lapsellesi vain huonoja esimerkkejä? Muistakaa, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Tänä kesänä saatiin tilastoihin ensimmäinen kuolemaan johtanut mopoautokolari. Toivon hartaasti, että se olisi viimeinen, mutta kun katselee lapsia sen ohjaimissa, epäilen pahasti, että seuraava vaanii jo nurkan takana. Pienet eka- ja tokaluokkalaiset saapuvat teille jälleen. Mopoauto kanta jatkaa kasvuaan. Tiedämme myös, että nuori saadakseen jotain toimii kuin oppikirjan sivulta, mutta toiminta muuttuu heti sen saavuttaessaan.

Poliisi tarkkailee autoliikennettä koulujen alkaessa. Ikävä kyllä, olen huomannut monen poliisin jättävän huomioimatta lasten ja nuorten liikennekäyttäytymisen. Maijan penkillä on varmaan mukavat istuimet, tutkaa tuijotellen.

Nyt ryhtiliike kaikilta liikennekäyttäytymiseen.