Näin sanotaan laulussa. Olen pitkään miettinyt asiaa ja tämä
kouluhässäkän uutisointi sai aikaan näppäimistön pahoinpitelykohtauksen asian
tiimoilta.
Yleisesti ottaen julkisella paikalla saa vapaasti kuvata,
mutta sen julkaisu onkin sitten eri asia. Julkaisusta voi yhtäkkiä muodostua
rikos, jos kuvassa näkyvästä henkilöstä muodostuu harhaoppinen näkemys. Kotia
saa kuvata, mutta ilman näkyviä ihmisiä. Kotona saa kuvata, mutta ei julkaista
ilman asiaomaisten suostumusta. Muistaakseni se näin meni.
Tuossa taannoin taas kerran ihmeteltiin
yleisönosastokirjoituksessa, miksi rikoksen tekijät saavat oikeussalissa
peittää kasvonsa. Oikeussali on myös julkinen tila, ellei oikeus erikseen katso
(tapauskohtaisesti) sen vakavasti loukkaavan oikeusturvaa (esim.
pedofiilijutut). Kuitenkin lain mukaan olet syytön, niin kauan kunnes toisin
todistetaan, joten rikoksesta epäilyllä on oikeus kasvonsa kuvaajilta
piilottaa.
Saihan tuo hakukoneyhtiön kamera-auto myös vapaasti kuvata
katunäkymiä, mutta kuvista on piilotettu pääsääntöisesti kasvokuvat ja
rekisterikilvet. Toki kasvokuvan peittäminen ei peitä hieman noloja tilanteita,
sillä ympäristö on näkyvillä. Rikosoikeudellisesti ei kuitenkaan rikosta ole
tapahtunut, sillä henkilöä ei voi tunnistaa. Tosin, jos henkilöllä on näkyvissä
erikoinen tatuointi tai erityisen tunnistettava pukeutuminen, niin läheiset sen
kyllä tunnistavat. Tästä huolimatta kyseessä ei ole rikos rikoslain puitteissa.
Tällaisesta tapauksesta on oikein oikeuden päätös.
Nyt kuvaamisen mielenkiintoiseksi tekeekin tämän
kouluhässäkän syytön osapuoli eli oppilas. Hänen asianajajansa Tiina Nystén toi
esille seuraavaa: ”Päämieheni on sitä mieltä, että julkisuus ei ole se paikka,
missä tätä pitäisi käsitellä.”. Haihtuiko nyt suurin uho pois ja tilalle tuli
pelko median mittasuhteista ja vahvuudesta. Ensin mieleen tullut ei aina ole se
oikea. Poikkeuksena on koevastaus.
Hänen koulutoverinsa (tuttu vai tuntematon) laittoi
kännykamerafilmin juutuuppiin. Kuva on julkisesta tilasta, jossa on oikeus
kuvata. Itsekin katselin tuon filmin ja jäin syvästi miettimään. Miksi tuo
aikuinen nainen ei eväänsä liikauttanut? En tiedä, onko tällaisen materiaalin
julkaiseminen laillista vai laitonta? Arvelisin että laitonta, sillä se on
kuvamateriaalia rikospaikalta ja kuvissa näkyy selvästi lapsia, joilla ei ollut
osaa tai arpaa tapahtumien kulusta. Juutuuppiin saa materiaalin laittaa
nimettömänä. Itse en sinne mitään ole tuupannut, joten en tiedä saako sinne
kirjautua nimimerkillä. Tästä aiheesta kirjoitin aiemmin, otsikolla Ei
nimimerkillä. Kuitenkin, kun sivustoa katselen, niin kaikki ovat nimimerkillä.
Eikö kuvaajalla ollut rohkeutta esiintyä nimellään?
Mietin kuitenkin nyt tuon lapsen toivetta saada olla
rauhassa. Median tietojen mukaan hän on peruskoulun 9. luokan oppilas ja hänen
pitäisi pystyä keskittymään opiskeluun ja etenkin ammatinvalinnan kysymyksiin.
Mediassa keskustelu käy kuumana puolesta ja vastaan. Säälin toisaalta tuota
lasta ja toivon, että hänellä on yhtä hienot vanhemmat kuin minulla. Asioista
puhuttiin ja suoraan. Toivon tuon lapsen saavan tukea vaikka käyttäytyi huonosti
ja toivon hänen ymmärtävänsä tekonsa/sanansa. Kympin oppilaalla ei käytösnumero
aina ole myös kymppi.
Hieman myös pelottaa tuon oppilaan toimintatapa, kun hän
ymmärtää, että tämän mediahässäkän sai aikaan oppilastoveri, joka tuon videon
nettiin välitti. Opettaja, joka tulkitaan julkishallinnon virkamieheksi, ei ole
suojattu, mutta lapsi on. Omalle tunnolle kasautuu asioita ja niitä ei saa pois
edes toivomuksesta. Ikävä kyllä nettiin on helppo saada materiaalia (kuten
tekstini), mutta sitä ei sieltä pois saa. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin
puskaradion voittanutta ei ole. Tuleeko nyt opiskelija tunteneeksi sen, että
hänen toimensa sai aikaan opettajan irtisanomisen? Opettajan nimi on nyt jo
kaikkien tiedossa ja vastassa on alaikäinen, jonka nimeä en saa tietooni (no,
puskaradio sen myöhemmin tiedottaa).
…kuten luonto minut tarkoitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti