Saattohoitokuvat

Viime sunnuntaina alkoi yhteisvastuu keräys ja sen kotoisena kohteena on saattohoito. Kampanjan nimenä on Lahjoita hyvä kuolema. Nyt on kohu noussut kampanjaan liittyvistä saattohoitokuvista ja osa seurakunnista on kieltäytynyt niitä käyttämästä, sillä ne ovat liian rajuja. Näinkö kauas on ihminen ajautunut elävästä elämästä?

Kun ensimmäisen kerran luin aiheesta ja näin nuo "hyytävät" kuvat, aloin hihittää. Miksikö? Entisen ammattini puitteissa olen laittanut pitkälti toistasataa vainajaa ja kuvien "vainajat" olivat feikkejä. Myöhemmin mediassa myönnettiin, että "vainajat" ovat näyttelijöitä ja ideat kuviin on saatu mm. Michelangelolta, joka oli renessanssinajan taiteen yleisnero ja kuvasi useita kirkollisia aiheita, siksi "vainajien" asento oli hieman arveluttava.

Kun tämän aiheen tiimoilta katselin hieman internetin ihmeellistä maailmaa, niin moni tuntui miettivän, että miltä kuollut ihminen näyttää.

Variaatioita oli useita ja näin on myös todellisuudessa. Kuoleman lähestyminen usein muuttaa kasvojen piirteitä ja siitä tavallisesti käytetään nimeä terävöityminen. Nenä, leuka ja poskipäät tulevat enemmän esille, mutta ei aina. Usein myös puhuttiin "kalman hajusta", mutta eipä tuotakaan aina ole. Itse sen olen haistanut monta kertaa, mutta kuvailla en osaa. Ainoa mikä siitä on mielessäni edelleen on hajun tietynlainen kylmyys.

Vainajaa on kuvattu myös nukkuvaksi, todellisuudessa tämä vaihe on luonnollisen, kivuttoman kuoleman kohdalla hyvin lyhyt. Monelle on tullut yllätyksenä, että vainajan kasvoilta kuvastuvat rauha, levollisuus, jopa hymy. Eräs kommentti jäi vahvasti mieleeni ja siinä kirjoittaja kertoi vainajan menneen laikukkaaksi. Painovoiman ansiosta hajoavat punasolut vajoavat alaspäin, joten esimerkiksi selällään olevan vainajan selkäpuoli koko ruumiissa muuttuu punertavan violetiksi. Alkuun se näyttää laikukkaalta, mutta on myöhemmin tasainen.

Kuoleman jälkeen vainajan koko saattaa pienentyä nesteiden haihtumisen takia. Kuoleman hetkellä lakkaavat kaikki elintoiminnot ja ruumiin jäätymisen seurauksena syntyy haihtumista. Tästä syystä miehille näyttää parran sänki kasvavan. Ihon väri muuttuu vahan väriseksi. Yhdessä kirjoituksessa puhuttiin mustuneista huulista, mutta hän oli nähnyt vainajan hautausvaiheessa ja silloin on tavallista, että kaikki ääreisalueet ovat mustuneet.

Yhteisvastuukeräyksen kohteena on nimen omaan saattohoito, jota tarvitaan sairastuneen (syystä tai toisesta) hyvään hoitoon. Yllä esitetyt kuvaukset vainajasta ovat luonnollisen kuoleman kohdanneilta. Traumaperäiset ovat sitten jo oma lukunsa, joita en lähde tässä erittelemään, sillä en tule tarjoamaan kriisiapua tai muitakaan psykiatrisia palveluita.

Miksi kampanjaa tarvitaan? Moni kuolee yksin ja usein kaukana läheisistään. Suomessa on hoitokoteja saattohoitoon, mutta usein sinne on vaikea päästä. Tekniikka (kivunhoito, hengitysapuvälineet, jne.) mahdollistaa kuoleman kotona, mutta usein sen esteeksi muodostuu  kotipalvelun puute. Ei tule yllätyksenä, että omaishoitaja jää yksin. Olen entisen urani aikana tavannut lääkärin, joka kieltäytyi syöpäpotilaan kipulääkityksen tehostamisesta ja syyksi hän mainitsi, että tulee riippuvaiseksi. Mitä hiton väliä sillä on, jos elinaikaa on muutamia viikkoja ja tasan varmasti haudassa ei tarvitse kärsiä vieroitusoireista.

Kotona kuoleminen on myös ongelma, sillä vaikka eläisit viimeiset päiväsi rakkaasi luona, on kuolemasi jälkeen hänellä ikävä työ, joka valitettavasti, luvattoman usein jättää pahat muistot. Suora siteeraus: "Kotiin annettava sairaanhoidollinen apu on tehnyt mahdolliseksi hoitaa vakavasti sairaita potilaita omassa kotiympäristössään kuolemaan asti. Kuoleman saapumiseen voidaan valmistautua, ja tässä ovat tukena potilaan hoitoon kotona osallistuvat hoitajat ja lääkäri. Kun lääkäri on todennut kuoleman tapahtuneen, hoitava lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen ja voidaan käynnistää normaalit toimet vainajan hautaamiseksi.". Valitettavasti tämä ei toimi, vaan ensisijainen yhteydenotto tapahtuu hätäkeskukseen, kun paikkakunnalla ei muutakaan ole ja paikalle saapuu poliisi virkapuvussa ja virka-autolla. Pahimmat pölvästit vielä vilkut päällä.

Toivon, että kampanjaa tukevat monet ja siitä ohjattaisiin rahaa myös koulutukseen hoitohenkilökunnalle. Että yllä oleva siteeraus toteutuu ja alla oleva kertomus ei enää koskaan. Saattohoidossa korostuvat läheisyys, oireiden asianmukainen hoito ja rauhallisuus.

Moni ajattelee, että hoitajat turtuvat kuolemaan. Näin ei ole, sillä ihmisiä mekin olemme. Toki hoitajissa ja lääkäreissä on näitä virkahoitohenkilökuntaa, jotka ovat alalle täysin soveltumattomia. Hoitajana on kiva saada kuulla positiivinen palaute hoidon onnistumisesta, jota harvoin kuulee. Hoitajaurani parhain palaute tuli yli kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen. Omainen kertoi kuinka hyvä mieli jäi siitä levollisuudesta ja rauhallisuudesta, joka ympäröi läheisensä poismenon hetkeä ja kuinka kauniisti olin ruumiin laittanut sekä siitä, kuinka kunnioittavasti kohtelin heidän läheisensä muistoa ja tukea, jota he saivat minulta. Vieläkin muista tuo hetken ja silmäni kostuvat.

Miksi kuvat siis järkyttävät? Onko todellakin niin, että ihminen on kuin pelin olento, joka saa pisteiden mukaan lisää elämiä ja pomppaa uudelleen pystyyn. Elokuvien kuolleet, zombit, muumiot, jne.  ovat hyväksyttyjä, mutta kuolema elävässä elämässä ei.

Kävin kurssin saattohoidosta 1987 ja yksi luennoitsija oli mallia luotijuna. Kuten tekstejäni lukeneena olette huomanneet, niin yksi lause voi poikia paljon, siispä....

Sairaus on minut runnellut ja ruumiistani jäljellä vain tämä tomumaja.

Katseeni ei enää sinun katsettasi tavoita, mutta katso silti minua silmiin.

Ota kädestäni kiinni, vaikka en sinun kättäsi enää voi puristaa.

Halaa minua, vaikka en käsiäni enää voi ympärillesi kietoa.

Ole lähelläni, sillä tiedän sinun siinä olevan, vaikken sitä näyttää voi.

Anna suukko, vaikka siihen vastata en voi.

Puhu minulle, vaikka sanaakaan enää sano en.

Lähelläni viivy, sillä läheisyytesi yhä tuntea voin.

Toivon, että jokaisella on mahdollisuus hyvää kuolemaan, sillä se on jokaisen kerran koettava.