Olen tämän kolmen vuoden aikana ruotinut erinäisiä
yhteiskunnallisia asioita, mutta ajattelin nyt neljännen vuoden kunniaksi,
silloin tällöin kirjoittaa ihan eläviä muistoja, joita olette saaneet pienen
väläyksen osassa teksteissäni. Tulen jatkossa myös hieman keventämään otsikon
tavoin. Ajatuksen virrat ovat syntyneet sairauslomani aikana, sillä olen
ryhtynyt tyhjentämään vanhoja mappeja ja sitä kautta on erinäisiä muistoja
mieleen tullut.
Esitietoina: Meidän perhe käsitti isin, joka oli
mielisairaanhoitaja sekä ruumiinavaushoitaja ja äiten, joka oli psykiatrian
erikoissairaanhoitaja. Minä olin esikoinen ja vain puolitoista vuotta myöhemmin
syntyivät sisareni ja veljeni. Äite ja isi parat. Vilkkaan puolitoistavuotiaan,
joka paikkaan ehtivän rinnalle syntyivät kaksoset.
Lapset kasvoivat ja ryhtyivät kyselemään ihmisestä ja miksi
pojat ovat erilaisia kuin tytöt, miksi veri on punaista, jne. Isi ja äite
kertoivat anatomian ja fysiologian keinoin, joka lienee ammattien pohjalta luonnollinen.
Asuimme alkuun kerrostalossa x-tiellä 12 N 95, kunnes muutimme z-tielle
24:seen, joka oli omakotitalo.
Muutto oli tapahtunut kesällä ja me olimme saaneet oman
lastenhuoneen. Isi ja äite olivat poistaneet vanhan alkovissa olevan kaapiston
ja siihen tehtiin minulle ylhäälle peti ja sisarusten kerrossänkyjen tolpat
katkaistiin ja ne asetettiin lattialle, siten, että päädyt olivat alkovin
kummassakin reunassa. Näin meillä oli loistavat pulinapaikat ennen
nukahtamista.
Äite ompeli vaatteemme ja eräänä päivänä, loppuvuodesta tuli
kyselleeksi, että minkälaisia yövaatteita toivomme, sillä edelliset alkoivat
käydä jo pieniksi. Veli ja sisko esitti toiveensa. Minä sanoin äidille, että
tahtoisin pitkän yöpaidan, jotta jalat saa kippuraan yöpaidan sisälle, siksi
aikaa kun maatamenon kylmyys vallitsee.
Kysyvät, että mikä maatemenon kylmyys. Kerroin heille, että
kun menee maate niin hetken on kauhean kylmä ja sitten se menee pois. Illalla
ryhdyimme lastenhuoneessa pohtimaan asiaa ja etsimään ratkaisua siihen.
Veljeni sai ajatuksen: "Veri kiertää ylhäältä alas ja
takaisin ylös ja se pitää ihmisen lämpöisenä. Sulla ei taida osata veri heti
virrata vaakatasossa ja siksi sulla on kylmä hetken.". Tähän sisareni:
"Sun verivirran venttiili taitaa toimia aika hitaasti.". Itse
pohdittuani asiaa totesin: "Onkohan sillä venttiilillä sivuhitaus, kun
ylös nousee, niin veri osaa virrata oikein päin eikä ole kylmä?". Hetken
vielä asiaa pohdittuamme päädyimme verivirran venttiilin sivuhitauteen. Ongelma
oli täten ratkaistu ja sain joululahjaksi kaksi pitkää yöpaitaa.
Anatomian ja fysiologia lyhyt oppimäärä. Lienee krooninen
tilanne, sillä se vaivaa yhä vielä ja on yhä väärässä asennossa tuo venttiili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti