Aiheittain

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Elämän poluilta löytyneitä I



Olen tämän kolmen vuoden aikana ruotinut erinäisiä yhteiskunnallisia asioita, mutta ajattelin nyt neljännen vuoden kunniaksi, silloin tällöin kirjoittaa ihan eläviä muistoja, joita olette saaneet pienen väläyksen osassa teksteissäni. Tulen jatkossa myös hieman keventämään otsikon tavoin. Ajatuksen virrat ovat syntyneet sairauslomani aikana, sillä olen ryhtynyt tyhjentämään vanhoja mappeja ja sitä kautta on erinäisiä muistoja mieleen tullut.

Esitietoina: Meidän perhe käsitti isin, joka oli mielisairaanhoitaja sekä ruumiinavaushoitaja ja äiten, joka oli psykiatrian erikoissairaanhoitaja. Minä olin esikoinen ja vain puolitoista vuotta myöhemmin syntyivät sisareni ja veljeni. Äite ja isi parat. Vilkkaan puolitoistavuotiaan, joka paikkaan ehtivän rinnalle syntyivät kaksoset.

Lapset kasvoivat ja ryhtyivät kyselemään ihmisestä ja miksi pojat ovat erilaisia kuin tytöt, miksi veri on punaista, jne. Isi ja äite kertoivat anatomian ja fysiologian keinoin, joka lienee ammattien pohjalta luonnollinen. Asuimme alkuun kerrostalossa x-tiellä 12 N 95, kunnes muutimme z-tielle 24:seen, joka oli omakotitalo.

Muutto oli tapahtunut kesällä ja me olimme saaneet oman lastenhuoneen. Isi ja äite olivat poistaneet vanhan alkovissa olevan kaapiston ja siihen tehtiin minulle ylhäälle peti ja sisarusten kerrossänkyjen tolpat katkaistiin ja ne asetettiin lattialle, siten, että päädyt olivat alkovin kummassakin reunassa. Näin meillä oli loistavat pulinapaikat ennen nukahtamista.

Äite ompeli vaatteemme ja eräänä päivänä, loppuvuodesta tuli kyselleeksi, että minkälaisia yövaatteita toivomme, sillä edelliset alkoivat käydä jo pieniksi. Veli ja sisko esitti toiveensa. Minä sanoin äidille, että tahtoisin pitkän yöpaidan, jotta jalat saa kippuraan yöpaidan sisälle, siksi aikaa kun maatamenon kylmyys vallitsee.

Kysyvät, että mikä maatemenon kylmyys. Kerroin heille, että kun menee maate niin hetken on kauhean kylmä ja sitten se menee pois. Illalla ryhdyimme lastenhuoneessa pohtimaan asiaa ja etsimään ratkaisua siihen.

Veljeni sai ajatuksen: "Veri kiertää ylhäältä alas ja takaisin ylös ja se pitää ihmisen lämpöisenä. Sulla ei taida osata veri heti virrata vaakatasossa ja siksi sulla on kylmä hetken.". Tähän sisareni: "Sun verivirran venttiili taitaa toimia aika hitaasti.". Itse pohdittuani asiaa totesin: "Onkohan sillä venttiilillä sivuhitaus, kun ylös nousee, niin veri osaa virrata oikein päin eikä ole kylmä?". Hetken vielä asiaa pohdittuamme päädyimme verivirran venttiilin sivuhitauteen. Ongelma oli täten ratkaistu ja sain joululahjaksi kaksi pitkää yöpaitaa.

Anatomian ja fysiologia lyhyt oppimäärä. Lienee krooninen tilanne, sillä se vaivaa yhä vielä ja on yhä väärässä asennossa tuo venttiili.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti