Aiheittain

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Sateenkaaria



Seta on pitänyt liki neljäkymmentä vuotta paraatejaan. "Taiteelliset" postimerkit nostivat kohun. Itse ajattelin jättää koko aiheen väliin, sillä minulle on yksi hailea mitä kukakin ja kenen kanssa makuukamarissaan puuhailee, kunhan se tapahtuu molemminpuoliseen vapaaehtoiseen sopimukseen perustuen.

Nyt aiheeseen puuttumisen aiheutti eilinen aamun aviisi, jossa oli kirjoitus yleisönosastolla. Sen mukaan äitiyspakkaus nimikkeenä on epätasa-arvoinen nykyisen avoimuuden aikana ja nimitys antaa vanhoillisen käsityksen äidistä kasvattajana. Äitiyspakkauksen idea ei ole kasvatuksellinen vaan sen alkuperäisenä ohjata odottavat äidit terveydenhuollon pariin, jotta lapsikuolleisuus (joka 10. lapsi kuoli ennen vuoden ikää) saataisiin vähenemään. Alkuun se oli tarkoitettu vähävaraisille, joilla ei ollut varallisuutta lääkärimaksuihin, mutta vuodesta 1949 se on ollut jokaisen odottavan äidin saatavilla. Taloudellinen hyödyke toimi porkkanana (erityisen suosittu oli emalinen pesuvati). Tämän järjestelmän ansiosta lapsikuolleisuus on meillä maailman pienintä. Nykyisin ei taida tämä porkkana enää toimia, sillä saimmehan juuri lukea naisesta, joka oli "surmannut" ja pakastanut viisi vastasyntynyttä.

Mennäkseni tähän tasa-arvoon,  nyt on kun aihetta tullut taasen tuutin täydeltä. Seta on ajanut tasa-arvoa jo neljäkymmentä vuotta. Heidän ajatuksena on, että jokainen voi elää "yhdenvertaisina riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta".
Meillä on ollut kautta maailmanhistorian henkilöitä, jotka ovat olleet kiinnostuneita vain oman sukupuolen edustajista. Jokainen on suhteen tietänyt, mutta ei aiheesta kukaan ole rumpuja paukutellut tai torvia soittanut. Ihmistä on arvostettu vain hänen taitojensa vuoksi.

Postimerkkeihin olisi voitu valita parhaat kuvat, mutta ilmeisesti niihin haluttiin valita mahdollisimman pornahtavat versiot homoseksuaalisuudesta, jotta aihe tuotaisiin jokaiseen kotiin. Toki piirtäjä on vaikuttanut usean artistin pukeutumiseen.

Avioliittolakia pidetään nyt vanhoillisena ja epätasa-arvoisena, sillä se ei salli samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Rekisteröity parisuhde on ollut jo pitkään. Avioliitto on uskontojen pohjalta miehen ja naisen välinen eikä se tunne samaa sukupuolta olevia. Täten laki on rasistinen, kun ei moista ymmärrä. Perusajatus lienee jo muinaisuudessa, jossa ideana oli perhe. Mies siittää ja nainen synnyttää. Joissakin maissa avioliitto on mahdollinen samaa sukupuolta olevien kesken. Kun tätä ajatusta on miettinyt, niin pitäisikö meidän heteropariskuntien ottaa avioero ja sitten rekisteröidä parisuhde, ihan vaan tasa-arvon nimissä.

Pidän dokumenteista ja niitä mielelläni katselen. Tuli katsottua kaksi miesparin perheenhinkuleffaa ja ainoa ajatus mikä mieleen nousi oli sääli. Naisrukka odottaa yhdeksän kuukautta vaan menettääkseen lapsen/lapset. Kummassakaan dokumentissa ei kerrottu, kuinka nainen oli selviytynyt, sillä elimistöä ei voi muuttaa. Synnytys laukaisee maidon erityksen, joka toki voidaan pysäyttää lääkkeillä, mutta ei se heti vaikuta. Lisäksi hormonilääkkeiden sivuvaikutukset. Naispareilla asia on ehkä helpompi, mutta ilman miestä eivät hekään perheidyllistä voi nauttia. Kolikossa on kaksi puolta ja metalliseos lisäksi. Viitaten kappaleeseen kaksi ja sen viimeiseen lauseeseen, niin kasvattajina voi hyvin toimia kaksi tunnollista aikuista. Tosin mietin tilannetta, jossa lapsen suuntaus seksuaalisuuteen onkin toinen. Miten vältetään ristiriidat?

Torvisoittokunta on mekastanut nyt, kuin anarkistit konsanaan. TV:ssä on oikein ollut Pride viikko. Pride kulkue on ollut jo pitkään kaduilla. Nimeksi on valittu englannin kielen sana pride ja ilmeisesti siksi, että sen ensisijainen merkitys on ylpeyden aihe. He voivat nyt olla ylpeitä valitsemallaan tiellä.

Pride-sanalla on muitakin määritteitä ja niistä otan käsittelyyn ylvästelyn. Aikaisemmin olen heidät hyväksynyt, mutta en enää. Mieleeni on noussut ajatus, että homous/lesbous ei ole tyydyttävä tila, koska sitä pitää mainostaa joka käänteessä. On tyypillistä kuulla nykyisin, että olen lesbo/homo, tiedätkö, että olen lesbo/homo, tuntuuko sinusta pahalta, että olen lesbo/homo, minä en ole nainen, kai sinä sen huomasit, jne. Edelleenkään minua ei kiinnosta kenenkään makuukamarileikit, mutta en myöskään pidä miespuolisten (em. tiedotuksen jälkeen) ilmoituksesta, että peppu on kipeä. Moinen kuulostaa ihan teiniltä, joka kertoo jokaiselle, keneltä sai.

Hieman malttia nyt, sillä tällä vauhdilla te menetätte meidän arvostuksen ihmiseen itseensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti