Rahakriisi

Otsikoissa on nyt ollut Kreikan taloustilanne ja sitä seurannut kansanäänestys. Alun perin Kreikan johto kaunisteli valtion taloudellisen tilan, jotta se pääsisi EU-maaksi ja eurovaluuttaan. Nyt on kupla puhjennut.

Jotenkin tuntuu siltä, että oli luonnollista, että kreikkalaiset äänestivät lainaehtoja vastaan. Tämä siksi, että epäilen äänestäjien olleen tavallisia duunareita ja eläkeläisiä, joiden niskaan lainasopimusten maksu kasautuu. Samoin on käynyt Suomessa eli nykyinen taloudellinen ahdinko kaatuu tavallisten kansalaisten maksettavaksi, kuten tuo 1990-luvun alun pankkikriisikin. Raharuhtinaat ovat jo omaisuutensa muualle toimittaneet jo aikoja sitten ja kuten uutisissa todettiin, niin yli kymppitonnin talletuksia ei enää pankeissa ole.

Nythän on tilanne se, että myymälät ovat tyhjentyneet tavaroista ja asiakkaista. Apteekkari kertoi ostaneensa omilla varoillaan peruslääkkeitä, mutta niihin ei ole enää varaa ja hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Ruokakauppiaalla ei mene sen paremmin, sillä myytävää ei saada uutta ja asiakkailla ei ole enää rahaa maksaa ruokiaan. Monella ei myöskään ole varaa maksaa sähköä, vettä tai vuokraansa, joten ne lienee irtisanottu. Kuolonuhreja tässä sodassa ei lasketa, tapahtui kuolema sitten hoitamattoman sairauden tai oman käden kautta.

Kreikkalaiset itse ovat vaatineet niitä johtajia, jotka tämän tilanteen ovat aiheuttaneet, vastuuseen teoistaan. Korruptio on maassa yleistä ja kun valtaan on päästy, niin omat edut on turvattava. Julkinen hallinto on siellä suurta ja jos siitä otetaan esimerkkinä Karamanlis:n hallitus, niin uusia virkamiehiä palkattiin  muutama kymmenen tuhatta. Sama ilmiö on ollut myös Suomessa, sillä julkishallinto on liian suurta. Selkeää korruptiota meillä ei sentään ole, mutta hyvä veli akseli on samaa vastaava ja onhan noita omaan laariin kerääjiä ollut meilläkin.

Kansanäänestyksen tuloksen loppunäytös onkin sitten jo erittäin mielenkiintoinen. Useat ovat vaatineet Kreikkaa ulos EU:sta ja eurosta. Jos Kreikka päätyisi takaisin drakmaan, niin arvelen, että se jäisi kellumaan hetkeksi ja putoaisi sen verran alas, että kreikkalaiset tuotteet olisivat hyvin edullisia ja turistit alkaisivat kiinnostua maasta uudelleen. Tämä olisi keino saada maa taas jaloilleen. EU-herroille taas Kreikan ero EU:sta voisi olla pelottava tilanne, sillä lumipallon tavoin, se saattaisi houkuttaa myös muita irtautumaan EU:sta. Rinnakkaisvaluutta on yksi mahdollisuus, sillä onhan aiemminkin käytetty niitä. Tuossa suuressa naapurikaupungissa sai aikanaan tehtaan työläiset osan palkastaan tehtaan poletteina, joilla sai ravintoa, raitiovaunu maksun suoritettua, jne. Yhtiö lunasti poletit selvällä rahalla (tämä tapahtui laman aikana, jolloin käteistä oli vähän liikkeellä). Arvoitukseksi jäänee toistaiseksi.

Sitten ovat nämä sössineet pankit, joita Suomen 1990-luvun pankki kriisissä tuettiin kovin ja summat revittiin kansan nahasta. Islantilaiset pistivät sössivät pankit alas. Mikä ihmeen valta on näillä pankeilla, jotka saavat tehdä ihan mitä niitä haluttaa. Valtion johto sössii ja vastuu vapaus hoituu uusilla vaaleilla. En tiedä miten yksilön taloudellinen ahdinko Kreikassa hoidetaan, mutta luulisin, ettei sillä tavallinen kansalainen saa sen enempää armoa kuin meillä Suomessakaan eli vouti vie tuhkatkin pesästä. Toisin sanoen raaka velkajärjestely tai omaisuus myyntiin. Miksi tällaista ei voi tehdä pankille tai valtiolle?

Kävi miten kävi, mutta Suomi on jo menettänyt antamansa vakuudet ja lainat. Meidän kansalaisten maksettavaksi tulee miljardeja, joiden arviot liikkuvat kymmenissä ja sadoissa miljardeissa. Kenen päättäjän pään minä saan laittaa vadille? Minä en ole luvannut sinne edes puolta punaista puu penniä, joten minulta ei voitane vaatia niihin talkoisiin senttiäkään.

Näistähän kirjoitin jo touko- ja kesäkuussa 2011.