Elämän poluilta löytyneitä X

Olimme usein mummolassa, jossa oli putkiradio. Mummo luonnollisesti kuunteli aamu- ja ilta hartauden sekä sunnuntaisin kirkon menot ja uutiset kuunneltiin säännöllisesti. Sävel lahjaa kuuntelimme lauauntaisin ja odotimme suuresti, että tulisi ne kaksi viimeistä biisiä, jotka olisivat jotain muuta kuin Jätkänhumppaa ja Muistatko Monreposia.

Kun mummun ja äijän silmä vältti, niin etsimme muita radio kanavia. Toki oli mieleen painettava tarkasti nappuloiden asento, että se oli pikaisesti palautettavissa alkuperäiseen asentoon. Radio Luxenburg löytyi aina helposti, eikä Berliinikään tuottanut ongelmia. Östersund olikin hieman haastavampi saada kuulumaan. Moskovaakin kokeiltiin, mutta moinen ohjelmatarjonta aiheutti lähinnä sekalaisen kokoelman huvittuneita ilmeitä, naurun pyrskähdyksiä ja neuvostohuumoria, jota luonnollisesti ei esitetty julkisesti.

Ihan pienenä ollessani oli tuo radio lipaston päällä, mutta pieni ihminen ylettyi nappuloihin, jota oli kiva painella ja väännellä. Kun radio sitten aukaistiin, niin sieltä saattoi tulla ihan mitä tahansa. Vahingosta viisastuneena aikuiset sitten nostivat sen jääkaapin päälle, joten sekin hauskuus tuli täten kielletyksi. Sinne nostettiin myös puhelin, jonka valintalevyä oli kiva pyörittää. Vahingossa onnistui soittamaankin jonnekin, sillä numerot olivat lyhyitä tuohon maailman aikaan.

Eräänä jouluna saimme sisarusteni kanssa joululahjaksi Philipsin radio-kasettisoittimen. Radiosta sai äänitettyä musiikkia. Tehtyä omia musiikkiesityksiä. Televisiosarjojen tunnusmusiikkeja äänitettiin paljon ja tällöin piti olla hiiren hiljaa, ettei mikrofonin kautta tallentunut hälyääniä ja luonnollisesti toivottiin ettei vanhemman tulleet paikalle, sillä silloin nauhoitus olisi varmasti ollut pilalla.

Tuossa taannoin kuuntelin tuon kasetin, joka yllättäen toimi täydellisesti. Näin pääsin kuuntelemaan vanhat tutut sarjat: Kummitustalo, Ryhmä 13, Heidi, Pieni talo preedialla, Richien liikkuva toimisto, Vaarallinen mutantti, Hucleberry Finn, Leonardo da Vinci, Sissi, Pelastajat, Kaikenkarvaiset ystävät ja Silkkitie. Muistoja tuli valtaisasti mieleen.

Myöhemmin kun menin ensimmäiseen työpaikkaani, niin ostin Williamsin rokkikoneen, jossa tietysti oli radio ja kasettisoitin, mutta tuplana ja etuseinän kannen alla levysoitin. Voi, että oli hifiä. Tämän laitteen kanssa sattui muutama hassu juttu eli radiota kuunnellessa kuului keskustelua. Erään kerran nainen sanoi radiostani, että nyt linjoilla on joku muu, soitetaan myöhemmin. Lankapuhelimen liikenne kuului tietyillä taajuuksilla radiostani. Myöhemmin selvisi, että syynä siihen oli ukkosen vaurioittama puhelinmökkylä ullakolla, joka oli vain muutaman metrin päässä rokkikoneestani.