Köyhän elämää ilman taivasta

Aamun aviisi otsikoi: yli 400 000 suomalaista elää alle minimibudjetin ja sen määrä lienee tänä päivänä 600 - 669 €/kk ilman asumiskuluja. Lisäksi noin 660 000 suomalaista elää suhteellisessa köyhyydessä ja sen määritelmänä pidetaan 60 % kotitalouksien mediaanitulosta ja 2014 se oli 14 298 €/vuosi eli 1191,50 €/kk. Se minulle jäi epäselväksi, ovatko nuo summat ennen veroja ja muita maksuja vai käteenjäävä osuus, mutta veikkaan, että veroja ennen. Tiedän erään, jonka sairauspäiväraha verojen jälkeen on alle viisisataa euroa, joten ei paljon naurata.

Yleisintä tämä on yksin asuvilla, yksinhuoltajilla, opiskelijoilla ja työttömillä sekä osa eläkeläisistä. Tästä ryhmästä puuttui kuitenkin minimisairaspäivärahalla olevat, jota ei makseta kuin 300 päivää ja jos eläkehakemus tulee bumerangina takaisin, niin joudut ilmoittautumaan TE-keskukseen, jotta voit saada työttömyyskorvausta. Mitenkähän sellaisen lomakkeen täyttäisi? Olen ammatiltani X ja sairas ja haen töitä, joita en terveydentilani vuoksi voi tehdä. Kaikkia sairauksia kun ei voi kuntouttaa.

Millaista on sitten elää, kun jokaisen pennosen lasket. Asunto on oltava, edes jonkinlainen ja kohtuullisen lämminkin. Vesi, jätehuolto ja sähköt ovat perusmenoja. Mitä tämän jälkeen jää, niin sitten on päätettävä, että syökö ja mitä vai ostaa lääkkeet. Kun tulot jäävät pieniksi silloin kyllä miettii tarkasti, että onko enää varaa pilleriin, joka päiväkustannus on yli euron. Eikä taatusti pöydästä löydy naudan sisäpaistia.

Köyhän harrastukset ovat niitä, jotka sijaitsevat lähellä ja ovat ilmaisia. Eräässä artikkelissa kirjoitettiin, että köyhyys köyhdyttää aivoja. Kyllä aivot köyhtyvät, jos niillä on mahdollisimman vähän tekemistä. Lukeminen on hyvä harrastus ja kirjastoista voi lainata kirjoja ilmaiseksi. Tämä kyllä köyhältä jää, jos kirjastoon joutuu matkustamaan muulla kuin apostolin kyydillä tai pyöräillen, tosin tämäkin sillä edellytyksellä, että pyörä on vielä olemassa ja ajettavassa kunnossa.

Käsityöt ja nikkarointi on kyllä hyvää puuhastelua ja virikettä aivoille, mutta tarveaineet maksavat ja tehtyjä tuotteita ei voi laittaa kirppismyyntiin, sillä ne ovat veronalaista tuloa. Sieniä ja marjoja voi kerätä, mutta jos fyysinen kyky ei salli metsässä rämpimistä tai ei tunnista metsän aarteita, niin tästäkään ei hyötyä ole. Alkaa vitsit olla vähissä ja sosiaalinen verkosto myös.

Ristitään eräs Taimiksi ja hän saa Kelan perussairauspäivärahaa, joka on tänä vuonna 23,93 euroa/arkipäivä. Taimi kuuluu pätkätyöläisiin, joka teki usealle työnantajlle ns. freelancer verokortilla (veroprosentti on aina sama) ja kun joulukuun palkka maksettiin tammikuun puolella ja päälle lomarahat, niin veroprosentti oli alhainen aiempien tulojen myötä ja se vaikutti perussairauspäivärahan veroprosenttiin. Kun sairaus kohtasi, niin tulot olivat jo valmiiksi suhteellisen köyhyyden rajan alapuolella. Kela käyttää ensin tulotietoja, mutta jos sairauspäiväraha jää alemmaksi, niin käytetään tuota perussairauspäivärahaa. Taimi maksaa vuokraa 450 €/kk ja sen lisäksi tulevat sähköt ja vedet. Ei rahaa jäisi ruokaan eikä muuhunkaan, mutta Taimin mies on työssä, joten tilanne ei ole kohtuuton. Entäpä, jos Taimi eläisi yksin. Tilanne olisi kokolailla toivoton ja edessä nöyrtyminen sossun luukulle.

Artikkelissa kerrottiin, että omistusasunnossa on edullisemmat asumiskulut kuin vuokralla, mikä todellisuudessa ei pidä paikkaansa. Kun jää työttömäksi, niin pankki ei tule vastaan eikä lainaa soviteta tulojen mukaan. Maksuvapaat kuukaudet voivat tulla myöhemmin kalliiksi ja asunnosta on luovuttava. Otetaan esimerkiksi henkilö, joka on takauksien vuoksi päässyt velkajärjestelyyn ja saanut pitää kotinsa. Peruspäivärahalla sitä ei enää makseta. Tulojen alenemisen vuoksi voi hakea uutta järjestelyä, mutta pankit ovat näihin hyvin vastahakoisia, joten läpimeno on hyvin epävarmaa.

Itselle heräsi ajatus, että hallitus ja verottaja tekevät köyhiä ja hyvin köyhiä. Jos saat minimipäivärahaa tai eläke on hyvin pieni, niin miksi siitä pitää maksaa veroja? Verojen jälkeen jää käteen hyvin vähän heille, joille tulot ovat pienet. Kelan minimipäivärahoista ei saisi periä veroa lainkaan.

Kela ei enää korvaa hammashoitoa yksityisellä ja kunnalle pääsee ehkä kahdessa vuodessa. Miten voivat köyhän hampaat, sillä tarkastukseen eivät rahat riitä. Tunnettua on myös se, että reikäiset hampaat aiheuttavat useita terveydellisiä ongelmia. Taidamme palata tämän asian tiimoilta Emännän kodinhoito-oppaaseen vuodelta 1945, joka kertoo seuraavaa: "Kipeä hammas: Ota pumpulia tai sellua ja kastele se neilikkaöljyssä. 0,25 virkkuukoukulla tunge kostutettu nyytti hampaan reikään. Pyri saamaan aika hammaslääkärin vastaanotolle. Kun kipu alkaa uudelleen, poista nyytti ja vaihda se uuteen.".