Aiheittain

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kullanmuru onkin riiviö

Jälleen kerran oli kirjoitus, jossa lapsi alkaa kiusata yhtä tai useampaa kanssatoveriaan. Tämä ilmiö ei ole vain kouluissa harrastettavaa, vaan sitä on jo päiväkodeissa ja esikouluissa. Työpaikoillakin tämä on ongelma. Mutta ongelmaa vähätellään ja siihen puututaan luvattoman huonosti. Päiväkodit ja koulut herkästi kieltävät tapahtumat tai kertovat kuinka asiaan on puututtu, mutta totuus on jotain muuta.

Kiusaaminen on sanallista, elein esitettävää tai suoraa fyysistä väkivaltaa ja se on suunniteltua toimintaa toisen alistamiseksi. Valitettavasti nykyisin ei kiusaajan tarvitse olla fyysisessä yhteydessä vaan toiminta tapahtuu verkon ylitse. Tällöin kiusaaja voi jäädä anonyymiksi ja kasvottomaksi olennoksi.

On olemassa hienoja ideoita, kuten kiva koulu hanke, jne. Mutta nämä hankkeet eivät johda juuri mihinkään ja yleinen seuraus on se, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Tämä ei mielestäni ole oikein, sillä se tuntuu lisärankaisulta kiusatulle, joka joutuu jättämään taakseen tutut opettajat ja mahdollisen ystävänsäkin.

Hiljan julkaistiin käräjäoikeuden käsittelyssä oleva kiusaaminen, jossa oppilas veti toisen oppilaan housut nilkkoihin ja paljasti sukukalleudet. Tämä täytti kunnianloukkauksen tunnusmerkit ja syyttäjä vaatii sakkorangaistusta. Tekijän mielestä se oli vain pilaa ja myönsi myöhemmin tajunneen teon vakavuuden ja myönsi tehneesä väärin, mutta ei kokenut syyllistyneensä asiassa rikokseen. Kiusaaminen voi täyttää rikoslain tunnumerkit ja sanktiot ovat sen mukaiset.

Tosin tämä koskee vain 15 vuotta täyttäneitä ja koska tällainen toiminta tuntuu olevan hyvin systemaattista alemmilla ikäluokilla, niin katsoisin, että vastuurajaa olisi laskettava pikaisesti. Jos lapsi pystyy kirkkain silmin sanomaan, ettei hänelle voi tehdä mitään, kun on alle 15. Tällä lauseella lapsi kertoo tietävänsä tasan tarkkaan toimintansa lainvastaisuuden.

Riiviölapsen käyttäytymistä selitetään usein impulsiivisella käytöksellä, ADHD, vilkkaudella, jne. Mielestäni selitykset eivät poista ongelmaa, joten kiusaaja jatkaa toimintaansa, kun kukaan ei puutu. Lainataan yksi hyvin ympäripyöreä lausunto: "Luonnollisesti lapsille on neuvottu, että kaikki kiusaaminen on kielletty ja lapsia on ohjeistettu kertomaan heti aikuiselle, mikäli joku lapsi kokee tulleensa kiusatuksi tai näkee jonkun sellaista tekevän. Samassa yhteydessä lapsille on myös opetettu turvataitoja, sanoittamaan toiselle lapselle, ettei muun muassa tahdo toisen lapsen häntä lähestyvän ja tarvittaessa suojaamaan itseään laittamalla kädet eteensä ja sanomaan: seis, älä tule tänne."

Lainaus kuulostaa mielestäni samanlaiselta ohjellta kuin raiskaajalle pitää sanoa riittävän selvästi ja monta kertaa ei, jotta raiskaaja tietää tekonsa olevan väärin ja tuomittava. No, tämä oli vain käsitykseni tuon lausuman johdosta. Tosiasiassa konkreettisia tuomia on vähän. Enää ei mene läpi, jos menee ja mottaa moista kullanmurua nenuun, sillä silloin se on pahoinpitely. Voi, että ennen oli asiat toisin ja silloin sai toimia.

Lasten psyykkisiin häiriöihin tulee apua liian myöhään ja osalla on vanhemmat, jotka eivät näe kullanmurussaan mitään muuta kuin täydellisen enkelin. Kun lapsella ei ole rajoja ja rakkauskin puuttuu, niin hukan teillä ollaan. Sääntöjen opettelu alkaa kotoa ja se on vanhempien hommaa, jota ei voida enää koulussa opettaa. Koulun tehtävä on tarjota oppiaineita eikä olla mikään järjestysmies, psykologi tai erotuomari.

Lopuksi vielä ikävä uutinen, sillä Paraisten kunnasta on sosiaalityöntekijät sanoutuneet irti, johtajaa lukuunottamatta, joka on pian jäämässä eläkkeelle. Työ on liian kuormittavaa, tieto ei kulje, väkeä liian vähän ja asiakastapaamisiin liian vähän aikaa. Elämme hyvin synkkiä aikoja.


12 kommenttia:

  1. Hyvään kirjoitukseesi ei ole muuta lisättävää kuin se, että hyvin usein se kiusattu otetaan huostaan ja sijoitetaan laitokseen. Siis se kiusattu, ei kiusaaja. Ja sen lisään minkä olen ennenkin sanonut että termi ”kiusaaminen” on naurettavan lievä. Kyse on toiseen ihmiseen kohdistuvasta järjestelmällisestä terrorista.

    VastaaPoista
  2. Koulukiusaajat marssimaan Pride Junior tiimiin, koulukiusatut kansallismielisten kulkueisiin. Saavat näin sujuvasti jatkaa viitoitetulla tiellään.

    VastaaPoista
  3. Tervehdys Yrjöperskeles ja Veijo Hoikka!

    Yrjöperskeles: Tattis ja valitettavan totta on sanomasi ja allekirjoitan tuon terrorismin. Juuri luin käräjäoikeuden päätöstä, jossa kyse oli suorasanaisesta vainoamisesta ja lapsukainen ei mielestään ollut syyllistynyt rikokseen. Taitaisi olla hyväksi, jos kouluissa opetettaisiin hieman rikoslakia.

    Veijo Hoikka: Täsmentäisitkö hieman?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulukiusaajat ovat psyykkisesti häiriintyneitä lapsia, joten he sopivat marssimaan pridekulkueiden mukana.
      Koulukiusatut ovat jo lapsena saaneet niin paljon paskaa niskaansa, että todenäköisesti he valitsevat kansallismielisten tavan ajatella ja toimia. Jos vain selviävät lapsuutensa henkisistä kärsimyksistä.

      Poista
  4. Yrjön Perskeles kirjoitti osuvan kirjoituksen kiusaamisen lopullisesta ratkaisusta. Suosittelen kaikille luetttavaksi, ja eritoten näille sossutädeille, joille asema ja arvoasema yhteisön nokkimisjärjestyksessä menee kaiken muun edelle. Näitä on, valitettavasti. Ja liian paljon. On siellä ihan hyvii jätkii, mutta liian vähän. Valitettavasti.
    Arvelee Huru-ukko

    VastaaPoista
  5. Mua kiusattiin perhepäivähoitopaikasta, päiväkerhon, päiväkodin, ala-asteen, yläasteen, lukion ja ammatillisen koulutuksen läpi. Kiusaamista oli kakaroiden kesken pihalla leikkiessä, harrastuksissa ja työpaikoillani, sekä tietysti netissä. Mielenterveyteni on totta kai mennyttä, mutta nauran aina paskaisesti, kun jossain taas koitetaan puuttua kiusaamiseen jollain Kiva koulu -paskalla. Hah!

    VastaaPoista
  6. Tervehdys Huru-ukko ja Anonyymi!

    Huru-ukko: Yrjöperskeleen sanat ovat painavia, sillä hän tietää todellisuuden.

    Anonyymi: Kertomuksesi on surullista luettavaa, vaikka luvattoman yleistä. Totta, kiusaamiseen ei puututa konkreettisin keinoin on vain sanahelinää hopeakellon kilinää. Tsemppiä ja kevättä sinulle.

    VastaaPoista
  7. Jaa'a. Omalla kohdallani kiusaaminen loppui kun noudatin edesmenneen isä-KKi:n ohjeita.
    "
    Ota poika ensimmäinen kättä pitempi ja lyö riittävän lujaa.
    "
    No, se kättä pitempi sattui olemaan 4x4 tuuman parrun pätkä ja jälki sen mukaista kun tukevahko tenava koko voimallaan pasauttaa kiusaajaa kylkeen.
    Loppui kiusaaminen.

    VastaaPoista
  8. Tervehdys Veijo Hoikka ja KKi!

    Veijo Hoikka: Kiitos täsmennyksestä ja olet oikeassa. Itse en ole koulukiusattu vaan rääkätty, joten siksi liikunkin täällä pimeällä puolella.

    KKi: Kyllä, ennen se ratkottiin kuvaamallasi tavalla. Minun rääkki loppui vanhempainiltaan, jossa isi sanoi suorat sanat: "Jos tytärtäni tällä tavalla rääkätään, niin en ota vastuuta, iskeekö hän kirveellä vai vesurilla." No rääkki loppui siihen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että se loppui siihen. Koulun vastauksena kun olisi aivan yhtä hyvin saattanut olla ilahtunut kiekaisu:
      "Aiii, onko tyttärellänne väkivaltafantasioita? Onko peräti väkivaltasuunnitelmia? Eikö isä edes yritä tai kykene kasvattamnaan tytärtään sivistyneen yhteiskunnan tavoille?

      Onko? Eikö? Hmmh?
      No niiiin! Nähtäväksi jää:
      tyttärenne onkin tästä lähtien erityistarkkailussamme! Mikäli hän erehtyy tekemään pienimmänkin - tajusikos isukki, hmmh - pien-nim-män-kin väärän liikkeen, tulee saman tien lastensuojeluilmoitus!
      Mikäli hän erehtyy väkivaltaan, seuraa huostaanotto justiinsa eikä melkein! Meidän koulussa mennäänkin sivistyneen yhteiskunnan säännöillä, hnjäh hnjäh khräh hää...!"

      Yrjöperskeles on vahvistanut tällaisia tapauksia olleen ja olevan, joten se takaisin lyöminen edellyttää ennen kaikkea taustalla olevaa sosiaalista voima, kuten vaikkapa riittävän voimakkaan isän.

      Muuten joutuu itse ainoana suljetuksi laitokseen hallinnollisen vapoaudenriiston kohteena, joutumatta koskan syytettyjen penkille:
      juridisia oikeuksia kun ei tuossa tilanteessa ole.

      Poista
    2. Toit sanan rääkkäys sanastoon, kiitos. Eli sana koulukiusaaminen on maultaan aivan liian mieto. Tästä eteenpäin termi olkoon koulurääkkääminen. Määrätyissä tapauksissa jopa termi kouluterrori voisi olla parhaiten toimintaa kuvaava.

      Poista
  9. Tervehdys Qroquius Kad ja Veijo Hoikka!

    Qroquius Kad: Nykypäivänä olisin huostaan otettu ja isi saisi syytteet laittomasta uhkauksesta. Viitaten KKi:n lausumaan, niin toista oli ennen. Ne ratkottiin toisin. Tosin viimeisen kerran, jolloin olen joutunut nyrkkiä käyttämään tapahtui vuonna 1979, kun jäppiselle ei mennyt sanoma läpitte edes kolmannella kerralla ja varoitus oli jo annettu eli lätty täriseen, jos homma vielä toistuu. Ilmeisesti arkulaationi on myöhemmin ollut niin tehokas, ettei luu-5 ole tarvittu. Kyllä ihminen (vaikka pienikin) ottaa kierroksia, kun harpin piikillä tökitään selkä verille ja puseron sekämykseen sylkäistään räkäklömppeja ja tuolia potkitaan jatkuvasti, että kirjoittaminen häiriytyy. Isi uhkaus oli mielestäni oikein.

    Veijo Hoikka: Kiusaaminen on minunkin mielestä liian lievä ilmaus, sillä toiminta pitää sisällään jatkuvaa toimintaa. Lähestymiskiellon saa helpommin ja sitä pidetään ihmisen, perheen turvana (tosin toimii huonosti), mutta rääkkäämiseltä ja terrorismista päiväkodissa, eskarissa, kouluissa ja työpaikoilla ei suojele kukaan, valitettavasti.

    VastaaPoista