Kun käämit kärähtää

Olen nyt seurannut tätä Lahden koulussa tapahtunutta episodia ja ymmärrän opettajaa hyvin tuossa tilanteessa vaikka se jolta käämit kärähtää on hävinnyt pelin.

Olen ennenkin kirjoittanut tästä koulujen hulabaloosta ja meno jatkuu. Oppilaat tuntuvat tietävän oikeutensa erittäin hyvin, mutta velvollisuudet onkin sitten kadotettua tietoa. Alun perin lastenoikeudet tulivat suojelemaan lasta väkivallalta ja turvaamaan perusoikeudet. Nykyisin sana EI merkitsee jo lastenoikeuksien rikkomista.

Kun videota katseli, niin luokka oli todella kuriton ja opettajan hermostuessa se vielä intoutui provosoimaan lisää. Sitten nämä tulevaisuuden toivot kuvaavat koko paketin ja eikun nettiin. Tulevaisuus saattaa olla moisella myös pelattu, sillä nuoret eivät tajua sitä, että tuleva työnantaja googlaa sinut ja myös nettiprofiilisi. Tällaisen videon julkaissut ei tule valituksi paikkoihin, joissa tietojen salassapito kuuluu työhön.

Nuori kapinoi ja koettelee rajojaan ja se kuuluu kehitykseen, sillä aivot vasta kehittyvät ja se on elimistämme viimeinen. Erityisesti tämä koskee otsalohkon aluetta, joka säätelee tarkkaavaisuutta, käyttäytymistä, suunnitelmallisuutta ja impulssikontrollia. Tämä alue on valmis keskimäärin 25 vuotiaana. Pikkulasten uhmaikä on tunnettu, mutta harvemmin puhutaan murrosiästä uhmaikänä vaan kriisinä. Jos katson itseäni kolme vuotiaana, joka tahtoo itse, niin se ei poikkea viistoista vuotiaasta pätkääkään eli sama kiukuttelu. Tosin silloin oli rajat ja Koivuniemen herra ääripäässä. Tällöin tiesi hölmöilleensä kunnolla ja vastasi aikuisten maailmassa putkaa, linnaa, vankeutta.

Koululaiset ovat nyt kännykkä sukupolvea, joiden sosiaaliset taidot ovat vähäisiä. Tämän näin työssäni ja laitetaan tähän kertauksena. Nuori mies ja nainen, aamuyöllä kotiin menemässä kyydilläni. Kumpikin tuijottaa kännykkää ja piippauksista päätellen meni viestejä paljon. Nuori nainen kertoi, kuinka monta viestiä oli saanut ja tähän nuori mies vastasi, että olet lähettänyt minulle vain yhden ja hän oli lähettänyt neitokaiselle monta. Jotenkin jäin miettimään pariskunnan elämää. Onko kaikki lämpö ja läheisyys, pulina ja juttelu vain viestejä ja lasketaan montako on lähetetty.

Nykyisin monessa koulussa on järjestyssääntöihin kirjattu, että kännykät ja tabletit ovat kiellettyjä koulu tuntien aikana. Oliko myös tuolla Lahden koulussa? Jos oli, niin oppilaat rikkoivat sääntöä ja siitä seuraa sanktio tai ainakin pitäisi, mutta eihän opettajat nykyisin mitään voi tehdä tai seuraa putkaa, linnaa, vakeutta, erottamista, jne.

Koulu on paikka, jossa opettaja opettaa oppilaita. Käsittääkseni se on yhä edelleen voimassa oleva yhtälö. Opettajan tehtävä on antaa tietonsa ja taitonsa oppilaiden käytettäväksi ja oppilaiden tehtävä on oppia annettu tietotaito, jota tulevassa elämässä voi hyödyntää. Kun tuota videota katseli, niin oppilailla ei ollut pienintäkään mielenkiintoa opiskeluun ja oppimiseen. Tämä näkyy myös nykyisin työelämässä, sillä monella ovat perustaidot ja -tiedot hukassa. Sitoutuminen työhön on vaikeaa, sillä elokuva on katsottava kun se tulee oli työaikaa tai ei. Monella nuorella on myös hämärä käsitys työajan noudattamisesta eli huvitukset vievät suuren osan. Toki on nuoria, jotka oikeasti ovat oppineet, opiskelleet ja työllistyneet. Näissäkin tapauksissa ylittyy mediakynnys eli esitellään ihmeitä.

Opettajat joutuvat opettamaan kurittomia kakaroita ja jos kakara valittaa vanhemmille, niin siihen puututaan jopa väkivallalla, kuten tuossa tapauksessa, jossa poju kiusasi ja opettaja puuttui tilanteeseen ja poju soitti isälle, että opettaja pahoinpitelee ja isä ampaisi koululle ja käsitteli opettajaa. Hei haloo, vanhemmat herätys nyt. Kavatusvastuu on teidän ja opettaja opettaa erilaisia taitoja ja tietoja. Käytöstavat opetetaan kotona ja jos kotona saa mellastaa kuin mulli uudella nurmella, niin ei hyvää seuraa.

Vaikka on Vilma viestintää koulujen ja vanhemipien välillä, niin luvattoman usein opettajan laittamaan viestiin vastataan törkeästi. Tämä kuvastaa hyvin vanhempien välinpitämättömyyttä jälkikasvustaan. Monet teot kuitataan nuoren ADHD:llä tai vastaavalla ja nuorta pitäisi täten ymmärtää. Jos ymmärretään liikaa niin tulevaisuuden ongelmat ovat käsillä.

Ikävä oli kuulla, että opettajat tulospalkkioiden toivossa jakavat parempia arvosanoja, kuin oppilas ansaitsi. Jo minunkin nuoruudessa oli näitä sääli vitosia, sillä opettajat eivät enää halunneet kerrata samoja asioita kolmatta kertaa. Jos oppilas on heikkolahjainen, niin hän ei oikeasti pysty suorittamaan perusopetusta täysimääräisenä ja sitten on noita hulttioita, jotka tekeytyvät lahjattomaksi ja ovat luokassa vain mekkaloinnin vuoksi ja muut ajat puntiksella. Jos oppilas ei opi tai ei halua oppia, niin mitä tällaista oppilasta sitten pidetään koulussa.

Sitten pikkasen realiteetiterapiaa videoiden levittäneille lapsukaisille. Ei, te ette pääse minulle tai yhteistyökumppaneille töihin. Minun kouluaikana opettaja vain huokaisi, että tarvitseehan Konnunsuo ja Kakola uudetkin asukkaat tulevaisuudessa. Kumpikaan ei ole enää vankilakäytössä, mutta ne, joille opettajat tämän tokaisivat, niin yksi oli käynyt molemmat, kaksi toisen ja kolmas löytyi kuolleena parinkymmenen vuoden jälkeen.

Älä aja päälle 2016

Taasen ovat kyltit ilmestyneet katukuvaan, sillä koulut alkavat jälleen. Pienten eka- ja tokaluokkalaisten lisäksi liikenteeseen pölähtävät ne isommat. Ensiksi mainitulla ryhmällä on yleensä säännöt vielä hallussa, mutta seuraavalla ne ovat jo pahasti hukassa.

Usein mietin, että miksi kampanja on nimetty noin. Aika harvassa on tapaukset, jossa päälle on ajettu, niistä toki uutisoidaan herkemmin. Luvattoman usein auton ja kevyen liikenteen onnettomuuden takaa löytyy kevyen liikenteen tekemät virheet. Syylliseksi kuitenkin julistetaan autonkuljettaja.

Viime syksynä osalleni tuli tapahtuma suojatiellä, joka jätti todella pahan maun suuhun. Jalankulkijoiden valot vaihtuivat punaisiksi ja meille autoilijoille vihreiksi. Nuori nainen laahusti päin punaisia, kännykkään tuijottaen. Viereinen auto tööttäsi tyttöselle ja ilmeisesti hän luuli, että minä tööttäsin. Hän kääntyi ja potkaisi puskuriin. Tämän jälkeen hän jatkoi laahustamistaan. Menikö mielestäsi oikein?

Autoilijaa sakotetaan, kun yhdistää autoilun ja kännykän. Kevyt liikenne saa toilailla ihan vapaasti kännykän kanssa ja onkin tyypillistä, että heikäläisillä on kuulokkeet korvilla ja silmät kännykässä. Liikenteen havainnointi on luonnollisesti heikkoa. Toivottavasti muistatte tuon muutama vuosi sitten tapahtuneen onnettomuuden, jossa koulumatkalla ollut poika menetti henkensä. Kova vauhti ja musiikki korvilla ja täysillä. Hän ei kuullut junan antamaa merkkiääntä, joten seuraukset olivat kohtalokkaat.

Nyt sitten uutisoitiin meilläkin Pokemon onnettomuus. Tällä kertaa puska-aidan takaa pyöräilivät vauhdilla pari poikaa, jotka peliä pelasivat. Pyörätiellä polkenut aikuinen onnistui väistämään toista, mutta toiseen törmäsi. Ostokset, vaatteet, pyörä ja puhelin vaurioituivat. Koska tulee ensimmäinen Pokemon vainaja myös meillä.

Hyvät vanhemmat, myös niiden isompien oppilaiden vanhemmat, ottakaa puheeksi kännykän käyttö liikenteessä. Se on ihan sama millä liikut, mutta liike ja kännykkä on huono yhdistelmä. Aistit pitää varata turvalliseen kulkemiseen. Sitten se punainen ukko siellä liikennevaloissa tarkoittaa oikeasti sitä, että nyt ei ole sinun vuorosi.

Valitettavasti kaikki autoilijat eivät kunnostaudu suojatiekäyttäytymisessä. Päivänä muutamana, lähdin kävellen lähikaupalleni. Pysähdyin suojatien reunaan ja katselin molempiin suuntiin, sillä se minulle on ammoin opetettu. Yhdeksän autoa ohitti suojatien pysähtymättä ja minä odotin kiltisti vuoroani, sillä liika kiire pilaa kaiken. Kymmenes suojatietä lähestynyt oli moottoripyöräilijä (tosi iso pyörä) ja hän hiljensi ja osoitti, että voin ylittää tien. Suuri kiitos hänelle. Tosin suojatien viivat ovat kuluneet pois jo vuosia sitten, joten harva tajuaa sen siinä olevan ja tiedämme hyvin, että harva katsoo liikennettä horisonttaalisesti, joten ne korkealla olevat merkit jäävät helposti havaitsematta. Onhan maailmalla jo rakennettu suojatien valot maahan, jotta kännykkäsukupolvi ne huomaisi, sillä niska on jo pahasti alaspäin taipunut, muistuttaen vanhusta, joka makaa rollaattorinsa päällä.

Ryhtiä liikenteeseen! Se on ihan sama, millä liikut, mutta tee se turvalliseksi itsellesi ja muille. Kevyen liikenteen osalta voin taas kerran todeta, että tieliikenteessä Daavid ei ikinä voita Goljattia, joten ruumishuoneella ei tarvitse hävetä omaa hölmöyttään eikä siellä voi todeta "Ähäkutti olin oikeassa", sillä se on liian myöhäistä.

Vaarallista peliä

Nyt on myös meillä julkaistu peli Pokemon Go. Se perustuu google mapsiin ja siinä kännyfonin kameralla ja paikannusohjelmalla haetaan kohteita, joissa pokemon hahmo on. Lisäksi saadaan munia, joista voi hautoa uusia hahmoja. Karttaohjelma ei erota kohteita, sillä sinunkin kotisi voi olla pokemon hahmon sijainti. Tietääkseni voi hakea oman kodin ja pihapiirin suojausta, mutta sekin on epävarmaa.

Pelatessa täytyy kulkea kohteiden välissä eli tulee hyvää liikuntaa. Munien hautominen voi edellyttää jopa kymmenen kilometrin kävelyä. Siinä suhteessa mitä mainioin peli, mutta vaarallista, jos tuijottaa vain näyttöä.

Peliin koukuttautuneet ovat jo nyt vaarantaneet turvallisuutensa. Pelaajat tuijottavat kännykkäänsä ja ovat olleet vaarassa joutua auton alle, ulkomailla onnettomuuksia on jo sattunut. Yhdysvalloissa murtauduttiin eläintarhaan, kun pokemoneja jahtaavat eivät malttaneet odottaa tarhan avautumista. Julkisuudessa on myös tapaus, jossa työntekijä irtisanoutui, jotta saisi elämälleen elämää ja lähti jahtaamaan pokemoneja. Roistotkin ovat huomanneet pelin koukuttavuuden, joten näyttöön tuijottelija on huomannut katsovansa pelkkää kämmentään ja kun siitä on toennut, niin rosvot ovat jo kaukana.

Nykyisin liikenteessä ihmiset tuntuvat tekevän kaikkea muuta kuin ympäristön tarkkailu. Autoilija kännykkä kourassa saa sakot, mutta kevyt liikenne ei. Luvattoman monta kävelijää, pyöräilijää, jopa mopoilijaa tuijottaa kännykkää. Valitettavasti onnettomuustapauksessa lasku lankeaa autoilijalle, jonka pitäisi huomata kaikki. Toisin sanoen kevyeen liikenteeseen tulee suhtautua kuin järjettömään luontokappaleeseen, kuten hirveen ja peuraan.

Vaikka peli onkin mielenkiintoinen ja kohdetta on mukava etsiä, niin järki käteen. Myös vanhemmat, varoittakaa vaarasta, joka syntyy, kun ympäristön havainnointi unohtuu. Monta Pikachua ja sen kumppaneta jää löytymättä, jos seuraava selailupaikka on ruumishuone tai pahimmillaan halvaantuneena sairaalassa, kykenemättömänä tajuamaan maailman menosta tuon taivaallista.

Hyvät pelaajat, miettikää turvallisuuttanne. Toivottavasti tämä lisää miettimistänne. Helmikuussa kaksi junaa törmäsi Saksassa toisiinsa yksiraiteisella osuudella. 12 ihmistä kuoli ja liki sata loukkaantui ja miksi. Siksi, että rautatievirkailija pelasi kännykkäpeliä.

Nuorten työkyvyttömyys

Mediauutisissa oli jälleen uutinen yrittäjästä, joka kypsyi nuorten työhaluttomuuteen. Tästä toki kirjoitin jo 2013, otsikolla Nuoret hukanteillä. Miksi nuorta ei kiinnosta työnteko?

Yrittäjiä harmittaa palkata nuoria, joilla ei ole aloituskykyä, tajua työajoista ja iänikuisesta kännyfonissa olemisesta. Tosin yksi yrittäjä kirjoitteli, että kyseessä saattaa olla huono työilmapiiri, jonka takia nuoret eivät viihdy. Tässäkin taitaa päteä vanha sanonta, että pata kattilaa soimaa ja musta on kylki kummallakin.

On totta, että työilmapiiri vaikuttaa paljon työntekoon. Liian kiire, liian kovat/vaatimattomat haasteet, kannustuksen puute, työn yleinen arvostus, jne. ovat omiaan tuhoamaan työmotivaation. Työn kehittäminen on myös työntekijälle tärkeää ja jos pomo mollaa aina esityksesi, niin viitsiikö siinä tilanteessa moni tehdä enää edes perusasioita kunnolla.

Myös nuorissa on vikaa, sillä moni on sanonut suoraan, ettei viitsi ottaa duunia vastaan, kun työkkäristä saa paremmin. Jos näin todella on, niin yhteiskunnan on syytä kurkata peiliin ja mieluumin sellaiseen, jolle ei ladota, ken on maassa kaunehin, voimakkain, jne.

Kellon aika on suhteellinen käsite. Nythän on tutkijat todenneet, että ihmiselle paras työnaloitusaika on noin kymmeneltä. Unohdetaan ihmisen sisäinen kello ja itselläni tuo mokoma käy ihan jotain muuta tiimaa kuin Greenwich:n virallista. Muistan sen, kuin eilisen päivän, kun pyysin lisää yövuoroja (jotta pari kollegaa saisi päivävuoroja, joille yötyö sekotti koko kropan), niin ylihoitaja torppasi sen tehokkaasti sanomalla: "Viran vastaanottaessasi olet sitoutunut kolmivuorotyöhön.". Tack så mycket en legbas. Työajat ovat jotain perus, joista en tiedä sen enempää kuin sika satelliitista, mutta ne nyt vaan on. On työtehtäviä, joiden on pakko tai muuten vaan toimia 24/7. Miten työaikoja voidaan sorvata on minulle arvoitus. Tosin on niitä ihmisiä, jotka myöhästyvät aina ja varmaan omista hautajaisistaankin.

Kännykän käytöstätyössä on puhuttu paljon ja on aloja, joissa sivilikännyä ei edes saa käyttää. Monelle kännyt on ainoa tapa viestiä ja tästä muistui mieleeni eräs kyyti, jossa nuori pari viestitti koko matkan ajan ja ainoat kommentit olivat se, että kuka oli viestittänyt. Hämmästyi suuresti, kun pariskunnan toinen osapuoli totesi toiselle: "Sinä et ole lähettänyt minulle kuin yhden viestin.". Tähän ei toinen vastannut lainkaan ja kysynyt osapuoli kiinnitti huomionsa kännykkäänsä. Mitä on tapahtunut avoimelle sosiaalisuudelle kasvoista kasvoihin? Vaatiiko elämä tosiaan sitä, että kapulan välityksellä hoidetaan kaikki? Jos näin on, niin en yhtään ihmettele, että työpanos jää pieneksi ja motivaatiokin on hukassa.

Monet työt ovat jo karanneet ulkomaille ja monelle nuorelle taitaa olla kiinnostus vain kiukkulintujen ja vastaavien tekoon. Suorittava työ on kadonnut sekä kiinnostus siihen. Minun nykyisellä ammattialallanikin on ollut kokeilijoita, joille homma ei ole maistunut.

Nuoret; Toivon, että otetatte vastaan halvemmatkin työt, sillä kun oma ala viimein aukeaa, niin pitkä aukko työhistoriassa osoittaa aloitekyvyttömyyttä, laiskuutta, työn vieroksuntaa, jne.

Työnantaja; Arvosta nuorta, he osaavat kyllä.

Ja sitten muistutus jokaiselle työpaikan vanhalle jäärälle, avatkaa hiljainen tietolaarinne ja jokainen uusi työntekijä, kuunnelkaa sitä hiljaista tietoa. Tästä kerron teille omakohtaisen kokemuksen. Olin tuolloin nuori hoitajaopiskelija ja sisätautijaksolla. Ohjaajamme antoi meille tehtäväksi mitata lämmöt ja tuolloin olivat käytössä ensimmäiset elektroniset mittarit ja tämä mittasi suusta ja laite ripustettiin kaulaan. Laite oli opiskelutoverilleni (joka sen kaulaansa sai), kuten minullekin outo ja ohjaajaltamme kysyimme, että miten se toimii. Tällöin ohjaaja vetäisi laitteen oppilastoverin kaulasta rajusti eli kannatin hihna katkesi ja seurauksena syvä punainen juova. Sanoipa vielä, että anna se tänne, kun työstä ei mitään tule. Kerroin tästä isille ja isi jyrähti: "Miten me saamme uusia, ammattitaitoisia kollegoja rinnallemme, jos me vanhat emme kerro ammatin saloja.".

Älä mulle ala

Taannoin oli lehdessä artikkeli, joka nosti niskakarvat pystyyn. Tämän olen toki huomannut oikeassa elämässäkin, mutta oli hyvä, että asia nostettiin esille.

Mistä siis on kysymys? Vastaus on lasten oikeudet, joilla ei ole enää vastuuta ja vanhempien vastuut, joilla ei enää ole oikeuksia.

Tänä päivänä kuulee lapsen suusta luvattoman usein sanat: ”Et sää voi mulle mitään tehdä, mää oon alle viistoista”. Eikö oikeasti lapsilla ole enää velvollisuutta? Mihin katosi kunnioitus vanhempia kohtaan? Rajat ovat rakkautta, mutta jos vanhempi niitä asettaa, niin lapsi soittaa poliisille tai lastensuojeluviranomaiselle, että hänen oikeuksiaan poljetaan.

Lapsella on oikeus turvaan ja huolenpitoon. Kasvatukseen kuitenkin kuuluu myös opettaminen ja se on vanhempien oikeus. Ihminen kasvaa ja kehittyy eri ikäkausina. Viimeisten tutkimuksien mukaan ihmisen kehitys saa päätepisteensä noin 26-vuotiaana. Tuliko yllätyksenä? Varmaan, sillä aivokuori, etenkin sen etuosa, otsalohko kehittyy viimeisenä. Sen kehitys on tärkeä yksilöiden välisen viestinnän, tunne-elämän hallinnan ja sosiaalisen kehittymisen kanssa.

Jokainen lapsi kapinoi, se kuuluu kehitykseen ja oppimiseen. Lapsen pitää oppia tiedot, taidot ja arvot tullakseen kansan toimivaksi jäseneksi. Jokainen lapsi koheltaa ja honkkeluuksissaan tekee asioita, jotka ovat vaaraksi hänelle itselleen tai ympäristölleen. Vanhempien oikeus on ohjata lastaan, jotta vaarat vältettäisiin.

Lisäksi tuli järkytyksenä tuo tyttölapsen kuolema. Minkälaisen perheen 15-vuotias lapsi saa ryypätä aamuyöhön asti, ilman, että kukaan kaipaa?  Mihin ovat jääneet kotiintuloajat?

Vanhemmat eivät enää saa rangaista lastaan millään muotoa. Pelkkä luunappi otsaan tai kevyt hiuksista kiinniotto on pahoinpitelyä. Kotiaresti vapauden riistoa. Saavutettujen etujen rajoittaminen, ihmisarvoa alentavaa. Ylellisyystavaroiden evääminen on normaalin elatusvelvollisuuden laiminlyöntiä. Opettajat ovat purjeissa, sillä heidän kohdallaan nuo kaikki ovat asteeltaan törkeitä rikoksia.

Herää jälleen kysymys, onko lasten oikeudet viety liian pitkälle? Lasten oikeuksien tarkoituksena oli estää suoranaiset pahoinpitelyt ja törkeät laiminlyönnit ja se oli oikein. Nyt tuntuu, että lapset ovat tulkinneet oikeutensa siten, että sana EI, on oikeuksien polkemista. Annettujen sääntöjen rikkomisesta seurannut rangaistus on sallittua aikuiselle ja aikuinen sen hyväksyy, mutta se ei päde lapselle.

Herää myös kysymys, onko vanhemmuus hukassa? Pienelle sallitaan lähes kaikki ja sitten kun murkkuikäisenä aloitetaan asettamaan rajoja, alkaa vaikeudet. Isänä ja äitinä olet vastuussa lapsesta, jo syntymästä alkaen. Kasvatus alkaa jo pienestä, että lapsesta kasvaa kansalainen, omaan yhteiskuntaamme.

Ja sitten teille lapsille tiedoksi, opiksi ja ojennukseksi. Vaikka ette olekaan rikosoikeudellisessa vastuussa teoistanne, niin korvausvelvollisia olette. Kaupan ikkunan rikkominen maksaa ja teidän vanhemmillanne on oikeus kieltäytyä maksamasta, sillä se ei kuulu normaalin elämän tarpeiden vaatimiin kuluihin. Maksettava korvaus jatkaa tällöin viivekorkojen kasaamista. Ensimmäisestä kesätyön palkastasi alkaa ulosmittaus eli et saa koko palkkaasi tilillesi. Moni muukin asia estyy, et saa pankkikorttia, et asuntolainaa, et ostaa osamaksulla, jne. Jos taas vanhemmat maksavat, niin olet selvinnyt pahasta paikasta.

Mutta ihminen on ihminen ja siinä asiassa ei mikään ole muuttunut eli hyvä lapsi, varo puskaradiota. Se on internettiä ja kännykkää nopeampi ja sen tiedot pysyvät ikuisesti ja se rekisteröi jokaisen tekosi, etenkin ne ei sopivat. Se muistaa jokaisen möhläyksesi ja tulet niistä kuulemaan kymmenien vuosien jälkeen. Sen avulla on moni työpaikka saavutettu tai menetetty. Sinä et ole vain sinä, vaan myös joidenkin lapsi ja lapsenlapsi.