Taannoin oli lehdessä artikkeli, joka nosti niskakarvat pystyyn. Tämän olen toki huomannut oikeassa elämässäkin, mutta oli hyvä, että asia nostettiin esille.
Mistä siis on kysymys? Vastaus on lasten oikeudet, joilla ei ole enää vastuuta ja vanhempien vastuut, joilla ei enää ole oikeuksia.
Tänä päivänä kuulee lapsen suusta luvattoman usein sanat: ”Et sää voi mulle mitään tehdä, mää oon alle viistoista”. Eikö oikeasti lapsilla ole enää velvollisuutta? Mihin katosi kunnioitus vanhempia kohtaan? Rajat ovat rakkautta, mutta jos vanhempi niitä asettaa, niin lapsi soittaa poliisille tai lastensuojeluviranomaiselle, että hänen oikeuksiaan poljetaan.
Lapsella on oikeus turvaan ja huolenpitoon. Kasvatukseen kuitenkin kuuluu myös opettaminen ja se on vanhempien oikeus. Ihminen kasvaa ja kehittyy eri ikäkausina. Viimeisten tutkimuksien mukaan ihmisen kehitys saa päätepisteensä noin 26-vuotiaana. Tuliko yllätyksenä? Varmaan, sillä aivokuori, etenkin sen etuosa, otsalohko kehittyy viimeisenä. Sen kehitys on tärkeä yksilöiden välisen viestinnän, tunne-elämän hallinnan ja sosiaalisen kehittymisen kanssa.
Jokainen lapsi kapinoi, se kuuluu kehitykseen ja oppimiseen. Lapsen pitää oppia tiedot, taidot ja arvot tullakseen kansan toimivaksi jäseneksi. Jokainen lapsi koheltaa ja honkkeluuksissaan tekee asioita, jotka ovat vaaraksi hänelle itselleen tai ympäristölleen. Vanhempien oikeus on ohjata lastaan, jotta vaarat vältettäisiin.
Lisäksi tuli järkytyksenä tuo tyttölapsen kuolema. Minkälaisen perheen 15-vuotias lapsi saa ryypätä aamuyöhön asti, ilman, että kukaan kaipaa? Mihin ovat jääneet kotiintuloajat?
Vanhemmat eivät enää saa rangaista lastaan millään muotoa. Pelkkä luunappi otsaan tai kevyt hiuksista kiinniotto on pahoinpitelyä. Kotiaresti vapauden riistoa. Saavutettujen etujen rajoittaminen, ihmisarvoa alentavaa. Ylellisyystavaroiden evääminen on normaalin elatusvelvollisuuden laiminlyöntiä. Opettajat ovat purjeissa, sillä heidän kohdallaan nuo kaikki ovat asteeltaan törkeitä rikoksia.
Herää jälleen kysymys, onko lasten oikeudet viety liian pitkälle? Lasten oikeuksien tarkoituksena oli estää suoranaiset pahoinpitelyt ja törkeät laiminlyönnit ja se oli oikein. Nyt tuntuu, että lapset ovat tulkinneet oikeutensa siten, että sana EI, on oikeuksien polkemista. Annettujen sääntöjen rikkomisesta seurannut rangaistus on sallittua aikuiselle ja aikuinen sen hyväksyy, mutta se ei päde lapselle.
Herää myös kysymys, onko vanhemmuus hukassa? Pienelle sallitaan lähes kaikki ja sitten kun murkkuikäisenä aloitetaan asettamaan rajoja, alkaa vaikeudet. Isänä ja äitinä olet vastuussa lapsesta, jo syntymästä alkaen. Kasvatus alkaa jo pienestä, että lapsesta kasvaa kansalainen, omaan yhteiskuntaamme.
Ja sitten teille lapsille tiedoksi, opiksi ja ojennukseksi. Vaikka ette olekaan rikosoikeudellisessa vastuussa teoistanne, niin korvausvelvollisia olette. Kaupan ikkunan rikkominen maksaa ja teidän vanhemmillanne on oikeus kieltäytyä maksamasta, sillä se ei kuulu normaalin elämän tarpeiden vaatimiin kuluihin. Maksettava korvaus jatkaa tällöin viivekorkojen kasaamista. Ensimmäisestä kesätyön palkastasi alkaa ulosmittaus eli et saa koko palkkaasi tilillesi. Moni muukin asia estyy, et saa pankkikorttia, et asuntolainaa, et ostaa osamaksulla, jne. Jos taas vanhemmat maksavat, niin olet selvinnyt pahasta paikasta.
Mutta ihminen on ihminen ja siinä asiassa ei mikään ole muuttunut eli hyvä lapsi, varo puskaradiota. Se on internettiä ja kännykkää nopeampi ja sen tiedot pysyvät ikuisesti ja se rekisteröi jokaisen tekosi, etenkin ne ei sopivat. Se muistaa jokaisen möhläyksesi ja tulet niistä kuulemaan kymmenien vuosien jälkeen. Sen avulla on moni työpaikka saavutettu tai menetetty. Sinä et ole vain sinä, vaan myös joidenkin lapsi ja lapsenlapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti