Nasiman itkut

 Nasima Razmyar ensin heitti kehiin, ettei maahantulijat tarvitse hoitoalalla suomen kieltä. Pelkkä tunnetason toiminta riittää, siis maahanmuuttajan tarvitsee hallita vain empatia. Niinhän siinä sitten kävi, että kuraa tuli niskaan.

Nyt Nasima tyttönen itkee, kun saa osakseen vihapuhetta. Häntä kun kehotettiin menemään takaisin Afganistaniaan. Se oli kauheaa vihapuhetta. Kuitenkin se haluaa lisää maahanmuuttajia ja "pakolaisia" maahamme ja sillä on sormet syvällä pelissä vokkiteollisuudessa. Joten se menee kaksilla raiteilla.

Olemme molemmat kokeneet kielitaidottoman lääkärin ja hoitajan sekä avustavan henkilökunnan ymmärrystä. Puolisoni liukastui ja sai käteensä kivun. Paljastui, että olkapää on sijoiltaan. Vähä-Aasialainen lääkäri yritti sitä paikoilleen. Se ei varmistanut sitä läpivalaisulaitteella (liekö edes osannut käyttää). No kolme vuorokautta kuuntelin kiroilua ja soitin kollegalle, joka kehoitti tulemaan päivystykseen. Suomalainen lääkäri totesi, että sijoiltaan on ja lähetti yliopistolliseen, jossa nukutuksessa laitettiin paikoilleen. Nyt olkapää ei enää nouse, sillä lopulta olkapallo löytyi lapaluun alta ja vauriot sen mukaiset.

Itselläni on myös hoidot jääneet kesken kielitaidottomuuden vuoksi.  Paha tatu, tautu jaada sairala; sanoi minulle ählämitohtori. Ei antanut hoitajalle ohjetta jatkaa antibioottia. Sepsis jäi hoitamatta ja kävi pumpun päälle ja nyt on kahdenlaiset rytmihäiriöt. Se siitä empatiasta. Ei ollut hoitovirhe. Olisi ilmeisesti ollut rasismia.

Kyllä hoitohenkilöstön ja aputyöläisten pitäisi osata suomen tai ruotsin kieltä hyvin. Yhdeltäkin afrikkalaiselta aputyövoimalta pyysin puoli kuppia kahvia ja siihen hiukkasen kylmää vettä. Sain täyden kupin kuumaa kahvia. Onneksi huoneessa oli suomalainen hoitaja, joka kaatoi osan kahvista lavuaariin ja laittoi siihen kylmää vettä tilkkasen.

Jos Nasima tyttönen ajaisi suomalaisten asiaa, niin se puuttuisi ehdottomasti suomen kielen taitoon, mutta se vihaa suomalaisia, kuten kaikki maahanmuuttaneet muslimit tapaa tehdä. 

Kielitaidoton hoitohenkilöstö

Aamun aviisissa oli juttu, jossa kerrottiin avin puuttuneen Keski-Suomessa ulkomaalaisten työntekijöiden huonoon kielitaitoon hoitolaitoksessa. Tämä ei ole mikään uusi tilanne. Maahamme on vuosien aikana päästetty hoitohenkilökuntaa, lääkäreitä ja avustajia, kuten sairaala-apulaisia ulkomailta runsain mitoin. Monella heistä ei kielitaito riitä edes S2 tasolle. Tämä johtaa niin hoitovirheisiin kuin inhimilliseen kärsimykseen.

Itse kohtasin ulkomaalaisen (ilmeisesti ählämi) lääkärin, joka totesi: "Paha tatu, täyty jaada sairla." Kärsin leikkauksen jälkeisestä verenmyrkytyksestä eli sepsiksestä. Se ei kuitenkaan jatkanut antibioottia, vaikka sitä kysyin. Pyörähti em. sanoin paikalta. Hoito viivästyi ja tulehdusarvot olivat tähtitieteellisellä tasolla, kun sain viimein suomalaisen lääkärin. Suonensisäinen antibiottihoito, raskaimalla mahdollisella tasolla, aloitettiin välittömästi.

Puolisoni taas sai ikuisen vamman olkapäähänsä. Hän kaatui jäisillä rappusilla ja olkapää meni sijoiltaa. Ulkomaalainen lääkäri( ilmeisesti palestiinalainen) yritti sijoiltaa mennyttä olkapäätä paikoilleen. Ei onnistunut. Olkapää oli yhä pois paikoiltaan ja mittasin, että käsivarsi on 20 senttiä lyhyempi kuin toinen. Soitin silloiselle kollegalle ensiapuun ja pyysi paikalle. Suomalainen lääkäri totesi olkanivelen tyhjäksi, mutta kun oli ilta-aika ja röntgen ei ollut avoinna, niin lähetti yliopistolliseen. Olkanivel löytyi lopulta lapaluun takaa. Saatiin kolmen vuorokauden jälkeen paikoilleen.

Huomiota herättää, ettei kummassakaan tapauksessa todettu hoitovirhettä. Matulääkäreitä ilmeisesti suojellaan todella tehokkaasti. Tämä suojelu on mielestäni todella väärin. Itse kärsin sepsiksen aiheuttamistamista rytmihäiriökohtauksista ja puolisoni käsi ei nouse enää edes vaakatasoon.

Olen kokenut myös sairaala-apulaisen kielitaidottomuuden. Pyysin maidon sijasta kylmää vettä kahvin sekaan. Sain kupillisen tulikuumaa kahvia. Suomalainen hoitaja sitten pelasti, sillä olin vuodelevossa. Hän kaatoi kahvista osan viemäriin ja valutti kuppiin raanasta kylmää vettä. Pieni virhe, mutta ehdin ottamaan kahvista hörpyn ja poltin kieleni kärjen.

Miksi näitä kielitaidottomia sekä erilaisita kulttuureista tuleiva päästetään suomalaiseen terveydenhuoltoon? Tätä en ymmärrä. Lisäksi niiden tekemiä virheitä silotellaan turhan paljon. Kielitaidoton myös koettelle suomalaisen terveydenhuollon ammattilaisen jaksamista, kun pitää jatkuvasti korjata virheitä. Myös kultturi erot vaikuttavat. Silloin sepsiksestä kärsivänä tuntui, että matulääkäri halusi mulle rätin päähän ja pitämään turpani kiinni. Tästä on jo sentään liki kaksikymmentä vuotta.

Eivät ne venäläiset lääkärit ole sen parempia. Syöpähoitojen yhteydessä multa poistettiin takahampaat ja yritin saada proteeseja viimein. Venäläinen oli kuvaamssa ja tekemässä yliopistolliseen lähetettä. Ei ollut osannut lukea, että suuhuni on tehty syövän takia leikkaus, joissa lihassiirrot näkyvät vaaleampana. Jäi proteesien hankinta, kun meni selittämiseksi ja vastaanotto sanomisilleni heikkoa. Nyt se ehkä onnistuu syyskuussa, kun on suomalainen hammaslääkäri.

Oman perheeni kohdalla näitä on jo liikaa. Ulkomaalaiset eivät ymmärrä kieltä, eivät osaa käyttää laitteita eivätkä osaa kirjata. Nyt on korkea aika puuttua asiaan. S2-tason kieli ei riitä kuin Uudenmaan alueella, jossa matuja on jo liikaa. Kyllä hoitoa ja palveluja täytyy saada ymmärrettävälle kielelle. Olen myös kuullut, että suurissa kaupungeissa joutuu ateriansa tilamaan englanniksi ravintoloissa, sillä henkilökunta ei osaa Suomea.

Hoitovirhe vai ei

Olipa taas karua luettavaa päivän lehti. Rutiini leikkaus ja halvaantuminen. Neuvottiin kaikenlaisia ja voin vakuuttaa ettei siitä ole mitään apua. Olen sinun (nimi muutettu) puolestasi surullinen. Potilasvahinkolautakunnassa on "valelääkäreitä", jotka tulkitsevat anatomiaa ihan oman ajatuskäsityksensä mukaan. Näkemättä potilasta ei oikeasti voi sanoa vamman astetta. Paperilla tehtynä olen törmännyt tähänkin: "Polvi ei ole kantava nivel": ilmoitti vakuutusyhtiön ylilääkäri.

Lehden mukaan pitäisi keskustella operaation tehneen lääkärin kanssa. Kuinka keskustelet, jos lekuri on vaan joku vuokra tapaus. Pitäisi tehdä kirjallinen kysely hoitoyksikölle. Nykyisin se on kopio lääketieteen oppikirjasta, jossa kuvataan standardi tapaus, jossa kaikki vaadittava on tehty. Potilasvahinkolautakunta on samanlainen instanssi kuin vakuutusyhtiöiden instanssi. Muinainen sanonta, että vakuutusyhtiö korvaa kaiken, paitsi vahingon sattuessa. Potilasasiamies on sairaalan palkkalistoilla, joten puolueettomuus herättää hieman epäilyjä. Pienemmissä yksiköissä se on usein joku esimiestason edustaja.

Tässä esimerkiksi puolisoni tapaturma. Hän liukastui kevättalven liukkailla ja rojahti oikean olkavartensa päälle. Vein puolisoni arvauskeskukseen, jossa oli päivystävänä lääkärinä, joku kielitaidoton olento ja pätevä, joka oli kotimaassaan tehnyt vuosia töitä. Ns. pätevä lääkäri sitten muka pani olkapään paikoilleen. Ei kuvannut ja vika jatkui. Kaksi päivää katselin kiukkuista puolisoani, joka valitti kipua. Havaitsin, että olkavarsi on lyhyt (mittasin sen ja tulos oli 4,5 cm)  ja soitin arvauskeskukseen, jossa sattui olemaan ammattitaioista väkeä eli vanhaa kaartia. Lähetteen saatuani ajoin sitten tuhatta ja sataa yliopistolliseen, jossa todettiin, että olkanivel on jossain lapaluun alareunan tienoilla. Pistivät sen lopulta nukutuksessa paikoilleen ja ihmettelivät suuresti, ettei meidän arvauskeskuksessa oltu otettu kuvaa tuolloin ja siten varmistuttu, että nivel on paikoillaan. Potilasvahinkolautakunnan mukaan ei mitään virhettä ollut tapahtunut, vaan hoito oli asianmukaista. Keskustelussa hoitoyksikön ja potilasasiamiehen kanssa oli yksi tyhjän kanssa, sillä vastaajana on yksi ja sama henkilö eli arvauskeskuksen ylihoitaja ja ensiavun ylempi esimies.

Sitten omakohtainen kokemukseni, josta jo kerroin tuossa tekstissäni valelääkäreistä. Olin leikkauksessa ja sain verenmyrkytyksen ja pahan. Onneksi ei marsua. Ei hoitovirhettä, sillä verenmyrkytys ilman haavatulehdusta on normaali. Tein kyselyn kirjallisena hoitaville yksiköille. Osastot vastasivat ympäripyöreät lausuntonsa, mutta ensiapu ei koskaan tapahtuneesta. Ainoa vastaus oli ensiavun osastonhoitajalta, joka pahoitteli, ettei vessassa ollut pyyhkeitä eikä pesulappuja, valitellen remontin aiheuttamaa haittaa. Koskaan tuo kielitaidoton lääkäri ja moduuliani hoitanut mieshoitaja eivät vastanneet, mm. siihen, miksi suonensisäinen antibiootti keskeytettiin. Potilasvahinkolautakunta oli jälleen sitä mieltä, ettei virhettä ole tapahtunut.

Eivät vastanneet, nyt puolisollani on olkapää, joka ei aina toimi ja minulla pumppu, joka pelaa omaa tahtiaan, sillä jäi tuon verenmyrkytyksen jälkeen pari rytmihäiriötä ja lievä muistihäiriö.

Kumpikaan emme saaneet korvausta hoitovirheestä tai potilasvahingosta, joka oli ilmeinen. Puolisollani on edelleen vioittunut olkapää ja minulla sydän. Jouduimme itse maksamaan koko hoitokierroksen eli arvauskeskuksen päivystysmaksun, yliopistollisen erikoislääkäri- ja sairaalamaksut. Mitä teemme tuollaisella insatsilla, joka ei aja asiaamme puolueettomasti. Itse katsoisin, että virhe on tapahtunut molempien kohdalla ja kohtuullinen korvaus olisi ollut edes myöntää tapahtunut.

Onko hoitohenkilökunnan vaikea vastata enää virheistään? Ovatko jo eriytyneet ammatissaan liian erikoiseksi, jotta voisivat kokonaisvaltaisesti katsoa tilannetta? Olen itse epäillyt syyksi sitä, että tavallisilla vastaanotoilla riehuvat sekakäyttäjät, kamanistit ja psyykesairaat, jotka vaativat pilleriä vaivaan ja vapinaan, vaativat henkilökunnan olemaan varpaillaan. Uhkaavat, lyövät, jne., että reseptinsä saavat. Lisäksi ovat nämä kaikkitietävät omaiset, jotka vaativat sitä sun tätä. Eräs esimerkki tähän. Omaiset vaativat erilaisia tutkimuksia ja hoitoja, että vanhus pääsisi viettämään toivomansa 100-vuotisjuhlat ja vanhus itse kysyi: "Mitä pahaa minä olen tehnyt, että Jumala on minut tänne hyljännyt": Onko hoitohenkilökunnan  helpompi ja turvallisempi paeta kirjatiedon taakse kuin sanoa suoraan ei tai kyllä?

Aina kun vedotaan kirjaoppiin, niin unohtuu yksilöllisyys. Nyt kysyn teiltä viisaat, miksi:

- Yksi ottaa päänsärkyynsä usein puolikkaan 400 mg:sta Buranasta ja on tillin tallin joka kerran ja toinen saa ensimmäistä kertaa elämässään päivystyksessä 800 mg:sen Buranan ja on virkeä kuin peippo.

- Yksi kiiruhtaa vastaanotolle heti kolhun saatuaan, kertoen kovasta kivusta ja toinen menee vastaanotolle viikon kolhun jälkeen, omaisten painostuksesta (kun olet nilkuttanut viikon jo) ja lääkäri toteaa, kuten eräässä tapauksessa: "Olet sitten viikon kävellyt murtuneella pohjeluulla".

- Yhdelle nousee kuume 37,0 - 37,2 ºC ja kansalainen makaa sängyssä ja voi pahoin. Toisella nousee kuume 39,0 - 40,0 ºC ja hän tekee täyden työpäivän.

- Yksi, nukutuksen jälkeen, on aivan pihalla ja voi pahoin. Toinen tahtoo heräämisestä tunnin kuluttua ruokaa.

Onko terveyden- ja sairaanhoidossa pallo todella hukassa?

Tosi vai epätosi lääkäri

Nyt on ollut mediassa puhetta paljon ns. valelääkäreistä, joiden todistusten laita on niin ja näin ja useimmiten väärennettyjä. Nyt viimeksi paljastuneen valelääkärin todistus oli venäläisestä yliopistosta ja se on tunnettua, että Venäjällä sai passin jo mummonmarkka-aikaan helposti. Kuljetusmaailmassa tiedetään venäläisten ja muiden itäblokin ihmeiden hankkivan venäjältä ADR-luvat, ym. asiakirjat saa 20-200 eurolla, ilman koulutusta. Onko siis ihmeellistä, että lääkärin koulutodistuksen saa rahalla, vaikka ko. yliopistossa ei nokkaansa ole näyttänyt.

Tämä viimeksi paljastunut valelääkäri on suorittanut kuulustelun kaksi ensimmäistä osiota hyväksyttävästi. Ensimmäisessä osiossa kysytään kirjallisesti keskeisiä lääketieteen osa-alueita. Toisessa osiossa myös kirjallisesti terveydenhuollon hallinnosta. Hän ei kuitenkaan ole suorittanut kolmatta osiota, joka on suullinen. Siinä testataan lääkärin kykyä toimia vastaanottotilanteissa.

Voit itse lukea vaatimukset osoitteesta: http://www.valvira.fi/luvat/ammattioikeudet/hakemusohjeet/eu_eta_maiden_ulkopuolella_koulutetut/laakarit

Kun on tullut ilmi näitä lääkäreitä, joiden opintojen laita on ollut mitä on, niin kumma kyllä, potilaat ovat pitäneet heistä. Viittaan tuohon suulliseen potilastestiin nyt, sillä ns. oikeilta lääkäreiltä taitaa olla monelta tuo suorittamatta. Tämä siksi, että kohtelu vastaanotolla on usein ihan omaa luokkaansa.

Kerronpa tarinani teille eli minulle tehtiin yliopistollisessa sairaalassa leikkaus, jonka seurauksena sain verenmyrkytyksen ja pahan. Omalääkärini leikkauksen jälkeisissä tarkastuksissa totesi sen olevan ihan tavallinen ilmiö. Hei haloo, ihan tavallista, että saat verenmyrkytyksen, mutta et haavatulehdusta. Itse pitäisin jälkimmäistä tavallisempana. No, verenmyrkytystä seurasi sydänoireet. Omalääkärini mielestä kaikki on kunnossa. Kun puhuin perussairaudestani, hän vain totesi, että kaikille noita tulee vanhemmiten ja näytti omia niveliään. Toisen perussairauden vaatiman lääkityksen seurannan hän unohti kokonaan ja kiukustui kun sanoin, että kokeet pitää tehdä kolmen kuukauden välein. Yliopistollisen sairaalan ainoa ammattitaitoinen erikoislääkäri totesi minulle, että on se kumma kun teidän terveyskeskuksessa tämä homma ei toi ja sitä on moni sanonut. Peruslääkkeiden reseptien uusinnassa oli aina vaikeuksia.

Kotoisilta oikeilta lääkäreiltä löytyy myös seuraava kokoelma (kuultua kokoelmaa):

- Taasko minä joudun paikkaamaan tätä samaa kakaraa (ompelua vaativat haavat keväällä ja alkusyksystä)

- Sattui pieni vahinko, kotiin pääsy huomenna (ei laajentavaa perustelua, hoitaja vain vastasi tiedusteluun, juurihan lääkäri kertoi)

- Ei ole kantavan nivelen vaiva (polvi)

- Syö lakritsia, suolaa ja suutu usein (ohje matalasta verenpaineesta kärsivälle)

- Pistetään perse kuntoon (toteamus peräpukamista kärsivälle ennen leikkausta)

- Nuoret luut ei rikkoudu pienestä (kulki puolitoista viikkoa murtuneella pohjeluulla)

- Ei niitä muijan sanomisia kaikkia tarvitse kuulla (kuulo-ongelmista kärsivälle miehelle, joka vastaanotolla oli vaimonsa kanssa)

Sitten luonnollisesti on nämä ulkosuomalaiset, virallistetut lääkärit, jotka ovat hyväksyttävin arvosanoin läpäisseet myös kielitestin eli suomen-, ruotsin- tai saamenkielellä, jotka ovat maamme virallisia kieliä:

- Ny sen ola kunnosa, ei vaiva enä (sijoiltaan mennyt olkanivel - ei ollut paikallaan toimenpiteen jälkeen, vaan löytyi lopulta toisen lääkärin toimesta lapaluun alta)

- Paha tatu, pita jada sarala tane hetti (siis hyvä suomenkielen taito)

Sitten meillä on tuo VALVIRA, jonka pitäisi valvoa. Nimihän on valvontavirasto, mutta mitä he siellä tekevät kun toistuvasti löytyy lääkäreitä, joilla ei ole lisenssiä hoitaa tehtävää. VALVIRA:n netin kautta on mahdollista katsoa onko lääkärillä tai hoitajalla lupa toimia, mutta jos rekisteri onkin pullollaan terveydenhuoltoväkeä, joilla opintojen suorittaminen on niin ja näin. Onko tuo rekisteri edes pätevä? Jos katson, että minua hoitaneilla lääkäreillä ja hoitajilla on lupa toimia, mutta toimintatapa viittaa ammattitaidottomuuteen, niin tarvitseeko minun maksaa sairaalamaksu, jos puolet henkilökunnasta on puoskareita tai korkeintaan välskäreitä? Onko niin, että noiden ulkomaalaisten tutkintojen suhteen ollaan suvaitsevaisuuden takia hellempikätisiä? Hjuva totori, kany kaiki kolu ja palu tietamys. Miksi ei saada jo lisensoituja lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa aika-ajoin testiin, että miten he toimivat käytännön elämässä ja onko tiedot ja taidot ajantasalla (intin kertausharjoitusten tapaan)? Miksi hyväksytään kyselemättä yliopistojen tutkintatodistukset, varsinkin Venäjältä ja muista varsin korruptoituneista maista?

No, miten minulle kävi tuon verenmyrkytyksen jälkeen. Minä suutuin tuohon arvonnalla järjestettyyn omalääkäriin ja vaadin sen vaihdettavaksi vanhaan tuttuun lekuriin, joka oli tuon kolmannen testin tehnyt kiitettävin arvosanoin. Hän totesi, että tiedätkö, että sinulla on kaksi erilaista rytmihäiriötä, kerron, että tiedän.  Vastaanotolla tämä lääkäri on vain minua varten, ei puhele välillä puhelimessa, selaa nettiä, tms. Olen jopa kirjoittanut tälle lääkärille kirjeen ennen vastaanotolle menoa. Hän on ottanut kirjeen esille ja asiat käydään sen pohjalta läpi ja tehdään tarvittavat tutkimukset. Ja reilusti hän sanoi minulle, kun sikalenssusta toipuvana yritin töihin,: "Kuuleppas nyt, sinun sydän ja keuhkotilanteella ei mihinkään töihin mennä. Parantelet ensin itsesi kuntoon ja sitten katsotaan sitä työn tekoa. Puolikuntoisena jos töihin menet, et toivu koskaan".

Onko meillä oikeasti lääkäreitä ja LÄÄKÄREITÄ? En halua tavata enää yhtään puoskaria laillista tai laitonta. Valvira, teillä on rekisterissä kaikki luvan saaneet terveydenhuoltoalan ammattilaiset. Saitte voimaan lain,  jolla hätätilassa kaikki hoitohenkilökunnan edustajat saadaan paikalle pakkokeinoin (hoitajien laajamittainen irtisanoutuminen tai lakko). Tiedän terveydenhuoltoalan ammattitutkinnon suorittaneita henkilöitä, jotka ovat siirtyneet muihin töihin, kyllästyttyään  tehottomaan ja epäpätevään johtoon. Nämä kaikki ovat rekisterissänne, samoin kaikki eläkeläiset. Eikö olisi oikein, että kysellään tutkinnon suorittaneiden perään, että teetkö vielä hoitotyötä? Tuon pakkolain mukaanhan pitäisi töihin kutsua isäni täti, 97-vuotias, sokea, hoitoalan ammattilainen, joka yhä löytyy VALVIRAN:n ylläpitämästä Terhikki-rekisteristä. Kuolleet hoitoalan ammattilaiset ne sentään ovat osanneet poistaa. Mikä on VALVIRAN ammattitaito ja osaaminen?

Ainoa todella tärkeä ja vaativa tutkinto on autoilu ja sitä valvotaan todella tehokkaasti. Ilman asianmukaista lisenssiä autoilevan matka katkeaa herkästi ja sanktiot ovat kovat. Jos autoilu on työtä, ammattilisenssi lakkaa olemasta voimassa kun täyttää 70 vuotta.