Iisakin kirkkona tietyömaa

Vanha suomalainen toteamus on, että rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa ja sillä kuvattiin pitkään jatkunutta toimintaa, ikuisuusprojektia. Itse Iisakin kirkkoa rakennettiin neljäkymmentä vuotta. Samanlaisia tuntuvat olevan tietyömaat nykyisin. Siltatyömaat ovat leväällään parikin vuotta ja tieprojektit tuntuvat jatkuvan ikuisuuden. Helsinki-Vantaa lentokenttätiestö on kaiketi jo kolmatta vai neljättä vuotta menossa.

Koska työkseni liikun tienpäällä, niin olen huomannut yhden ilmiön eli työmaakyltit ja nopeutta rajoittavat kyltit pystytetään ja menee usein viikkoja ennen kuin siellä näkyy ensimmäistäkään työmiestä tai -konetta. Sitten yhtenä päivänä käydään vähän kuokkimassa tai rouhimassa asvalttia ja taas menee viikkoja, ettei siellä yhtään ukkoa näy. Tämä tuli todistetuksi maanantaina töihin palattuani loman jälkeen. Eräällä työmaalla oli kuopat ja ohjaavat valot olleet jo pari kuukautta ja lomani jälkeen siellä ei mikään ollut muuttunut. Samat ohjausvalot ovat edelleen samassa paikassa ja kuopat kaiteineen prikulleen samassa kohdassa.

Mikä siinä työnteossa oikein maksaa? Kuukausia jatkuva työmaa, jossa ei ketään näy. Onko tämä tapa kiusata tiellä liikkujia? Sitten lehdissä valittavat nämä työmiehet, ettei nopeusrajoituksia työmaa-alueella noudateta. Jos yksi ukko käy kerran kuukaudessa siellä taivastelemassa, niin onko ne merkit enää katu-uskottavia? Usein tietyömaan alueella tie on paremmassa kunnossa kuin tämä normaaliverkosto kuoppineen ja kupruineen. Sanoipa kerran haastattelussa yksi työntekijä, että liikennemerkkejä ei voi poistaa asvaltoinnin jälkeen, koska ajoratamaalaukset puuttuvat. Herran jestas sentään, nehän on monelta tieosuudelta kuluneet jo vuosia sitten pois eikä se liikennettä haittaa millään muotoa.

Alan uskoa, että nämä ikuisuusprojektit ovat osaltaan syynä, että liikennemerkkien kunnioitus on kadonnut. Mitä merkitystä on liikennemerkillä, joka nököttää tienpielessä kuukausia, varoittaen työmaasta, jota ei edes ole aloitettukaan tai sitten työ on tehty jo aikaa sitten, mutta liikennemerkit ovat sinne unohtuneet.

Nyt olisi parannuksen paikka

Juhannuksen saldot

Juhannus on juhlittu ja lehtien palstoilla on joka vuosi, kuinka paljon on henkensä heittäneitä.

Hukkuneet kuuluvat juhannukseen yhtä varmasti kuin tuhannet järvet Suomeen. Yleisin hukkunut juhannuksena on kännissä veneillyt mies. Näitä tuskin koskaan saadaan nollatoleranssille.

Ryöstöt, pahoinpitelyt, ym. näyttävät pysyneen edeltävien vuosien tasolla.

Tulipalot kuuluvat myös juhannukseen. Ihme ja kumma, tänä vuonna ei kerrottu yhdenkään savusaunan palaneen. Juhannusaattona poltetaan kokkoja ja terveyskeskusten vakiona on juhannuspäivän iltana hoitoon hakeutuneet kansalaiset, jotka ovat itsensä polttaneet kokkoa sytyttäessään tai juovuspäissään siihen kaatuneena. Saunan kiuas on myös vaarallinen vekotin, joten sen aiheuttamia palovammoja hoidetaan pitkään.

Kolaritilasto on lähes vakio. Tänä vuonna kylläkin tuli poikkeus eli ensimmäinen uhrit vaatinut mopoautokolari. Mopoauto tuli Stop-merkin takaa hälytysajossa olleen ambulanssin eteen. Kahden ajattelemattoman nuoren vuoksi on vieritetty lukemattomia kyyneleitä, sytytetty kynttilöitä, viety pehmoleluja ja valokuvia, ym. krääsää tienpieleen. Toivottavasti ne ovat esimerkki nuorille kuinka liikennesäännöt ovat tarpeen. Kuten  noin vuosi sitten kirjoitin otsikolla Ammattina syyllinen, niin odotan, että tuo ambulanssikuski saa syytteen ja tuomion, kuten tuo rahtivaunun kuljettaja. Ambulanssillahan nopeus oli noin 130 km/h eli huomattava ylinopeus ja kappas vaan, kun mopoauton kuljettaja ei huomannut Stop-merkkiä.

On tavanomaista, että ei huomioida liikennemerkkejä. Onko niitä liika?  Onko kouluissa enää liikennevalistusta (kuten oli minun kouluaikanani)?  Onko hälytysmerkkivaloja liikaa? Tämä muistui mieleeni kuolonkolarista, jossa henkilöauto lähti ohittamaan toista ajoneuvoa ja törmäsi suoraan tienhoitokoneeseen, jolla olivat hälytysvalot käytössä. Nythän on näitä keltaisia tai sinisiä vilkkuvia valoja pystytetty suojateiden lähistölle ja ne tuntuvat reagoivan kaikkeen liikkeeseen, siellä sun täällä.

Lehdissä oli myöskin mopoautojen aiheuttamat ilkiteot, joissa liikenne ruuhkautettiin. Näitä nämä lapsukaiset osaavat. Mopoautolla ajetaan kuten tavallisella mopollakin eli useampi rinnan. Harvoin olen nähnyt heidän väistävän pysäkille tai levähdyspaikalle tai leventeelle, jotta ruuhka hitaan ajoneuvon takia pääsee ohitse. Tuntuu asenteen olevan, että tie on minun. Jopa traktorikuskit osaavat siirron.

Miksi annetaan nykyisin lapsille uudet välineet, joita he eivät hallitse? Joudun jatkuvasti väistelemään heidän tekosiaan. Yksisuuntaisella kadulla ajetaan vastakarvaan, kääntymissuuntia ei noudateta, väistämisvelvollisuudesta puhumattakaan, jne.

Äänestysoikeutta esitetään lapsille. Mitä muuta teini ajattelee kuin itseään. Olin itsekin sellainen ja tiesin, osasin kaiken, joskin rajat olivat selvemmät. Nyt olen jo vanha ja myönnän vajavaisuuteni. Nyt luin netistä, kuinka nuoret luokkaretkellään häpäisivät WTC-iskujen muistomerkin. Toki ammoin luokkaretkeläiset raapustivat nimiä ja muita merkkejä marmoriin. Pohjois-Euroopan ainoa mausoleumi on kryptaltaan suljettu yleisöltä ja täten osa freskoista jää näkemättä.

Tähänkö on tultu. Millään ei enää ole väliä. Vain minä itse on tärkein. Tämän huomaa mäkkärin pihalla eli roskat kaikki on maassa. Toivon nyt nuorilta ajattelevaisuutta ja mielen malttia. Maailma ei ole yksin teidän.