Vappukausti

Nyt on jo viisi päivää kauhisteltu vappupäivän tapahtumia. Sinimustan liikkeen Valkoinen vappu-tapahtuman nujakoinnista. Sinimusta liike oli tehnyt ilmoituksen poliisille marssista ja tilaisuudesta sen perään. Vastamielenosoittajat eivät ilmoitusta tehneet. Eivät siis ole lainkuuliaista väkeä. Osa Sinimustan liikkeen marsille osallistuneista oli Active Clubin jäseniä, jotka ovat median ja poliisin mukaan herkästi provosoituvia. Ne oli myös naamioituneet. Tosin vastapuolella oli sama ilmiö havaittavissa.

Jo heti maanantain aamun aviisissa oli omalla naamallaan ja nimellään haastateltu Tytti Hynninen. Lainataan hieman lehteä: "Hynninen oli vappupäivänä Tampereen keskustassa vastamielenosoituksessa liikkeellä itsenäisenä aktivistina. Hän kertoo, että kyseessä oli suunniteltu teko. Hynnisen mukaan hän liittyi sinimustien  kulkueeseen omasta aloitteestaan, eikä sitä ollut organistoitu Tampere ilman natseja -kollektiivin kanssa. Hynninen ja hänen ystävänsä liittyivät kulkueeseen Tampereen hämeenkadulla. Hynninen kertoo, että he saivat juuri avattua mukanaan kantamansa banderollin, kun hyökkäys alkoi.".

Sitten tuli nyrkistä ja monosta. Hynninen on harmissaan poliisin toiminnasta. Kulkuetta ei keskeytetty eikä poliisi, jolle puhui, ottanut vakasti hänen sanomisiaan. Eipä silti, en olisi itsekkään ottanut vakasti rapalanaamaa, sillä kuvassa sillä on kaksi nenärengasta. Hän on myös pettynyt anonyymeiltä tulleisiin viesteihin, että itse kerjäsit. Active Clubin jäsenet ottavat helposti herneen nenään ja ovat ideologialtaan vahva ryhmä. Lainataan taas lehteä: "Hynninen kertoo olleensa varautunut siihen, että vastaavaa voisi käydä, mutta se yllätti, kuinka välitön ja raju reaktio Sinimustan kulkueeseen kuuluneilta lopulta tuli.".

 Hynninen taitaa olla kallellaan vasemmalle. Ainakin siitä päätellen miten punavihervasemmisto on asiaan suhtaunut. Nyt on ollut itku-potku-raivaria poliisin suuntaan, että miksi poliisi sallii avoimen rasistisen ja fasistisen liikkeen marssin ylipäätään. Lainataan hiukan lehden toimittajan Jenna Keto-Tokoin kommenttia: "Moni pohtii, miksi äärioikeisto saa marssia keskellä kirkasta päivää niin, että poliisi valvoo ja turvaa vastamielenosoittajilta.". Laki sen sanoo.

Kokoontumislain mukaan vahvoihin perusoikeuksiin kuuluu kokoontuminen rauhanoloisissa merkeissä. Jos ei Jenna ymmärrä äärioikeistoa, niin minä en ymmärrä elokapinaa ja äärivasemmistoa.  Väkivaltaan nekin pystyvät ja muistaakseni joku vasemmiston edustaja löi vastustajaansa vasaralla päähän Saksassa.

Nyt on ollut paljon puhetta naamioitumisesta. Jenna on sitä mieltä, että pitää mielenilmauksissa kieltää. Samma hokee koko vasemmistosiipi. Äärivasemmistolaiset osaavat myös naamioinnin ja se oli hyvin nähtävillä nyt vappuna. Enemmän minua pelottavat kaapuakat eli niqabiin ja burkaan sonnustautuneet. Niistä ei koskaan tiedä, ovatko rauhantahtoisia vai hampaisiin saakka aseitsettuja.

En hyväksy väkivaltaa. Silti sitä on päivittäin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jossa nuoriso- ja lapsijengit (maahanmuuttajat) pahoinpitelevät ja nöyryyttävä kantasuomalaisia lapsia ja nuoria. Itseen kohdistunutta väkivaltaa saa yrittää lain mukaan torjua samanlaisin keinoin, mutta kun mamuilla tuppaa olemaan puukot, puntarit ja aseet mukana.

Tuomitsen pahoinpitelyt, mutta Tytti oli väärässä paikassa väärään aikaan. 

Ruotsin tiellä?

Nyt on ollut mediassa juttua Helsingin ja Espoon lähiöiden maahanmuuttajajengien tappeluista, ampumisista ja puukotuksista. Jutturypääseen kuuluu yhden jengijohtajan osalta myös lapsen raiskauksia. Nyt ovat pääroolia näytelleet kaksi gengiä, jotka kisaavat sosiaalisessa mediassa gansta räpillä, joissa ihannoidaan gansterielämää, rikoksia, yhteiskuntavastaisuutta ja ilkutaa toisilleen.

Poliisi on pidättänyt tai vanginnut useita jengien jäseniä ja kaikki vaivaa puhumattomuus. Poliisille ei haluta kertoa mitään. Mieleeni tulee myös tulkkien tarve, sillä toisenpolven maahanmuuttajienkin kielitaito on hyvin heikkoa. Jengit ovat muodostuneet maahantulijoiden ensimmäisestä ja toisesta polvesta. Poliisin tietojen mukaan näitä samantyyppisiä jengejä on kymmenkunta.

Jengit tehtailevat myös muita rikoksia, kuin iskuja toisiinsa. On omaisuusrikoksia ja huumerikoksia. Aseina on veitsiä ja ampuma-aseita. Onpa päätekijöillä myös tilillään ryöstö, jossa on viety huumeet, rahat ja vaateet.

Oulussa on taas paljastunut maahantulijoiden tekemät lapsen raiskaukset, joiden uhrina on kaksi alaikäistä lasta. Oulussahan takavuosina tehtiin nauruja aiheuttanut video, jossa tiputanssityyliin opetettiin että pimppini on omani. Ei ole ainakaan vaikuttanut mitään, sillä uusia tapauksia on ollut tuon videon jälkeenkin.

Näyttää siltä, että olemme hyvällä matkalla Ruotsin tiellä. Siellähän gangsta räppäri gengit tappavat toisiaan ja siinä sivussa muitakin.

Turpiin töissä

Katselin tuossa iltana yhtenä dokumentin. Silminnäkijä oli taasen toteuttajana ja haastateltavaksi uskaltautui muutama. Ohjelma oli tehnyt kyselyn työpaikkaväkivallasta ja se oli luvattoman yleistä.

Yhteistä työpaikkaväkivallalle on palveluammatit eli myyjät, vartijat, hoitajat, poliisit, virastojen työntekijät saavat osakseen lyöntejä, potkuja, lentäviä esineitä, räkäklimppejä, jne. Puolustautuminen on vaikeaa, sillä pahoinpitelysyyte lankeaa helposti ja mahdolliset korvaukset ovat suuret sekä omat korvaukset katoavat taivaan tuuliin (takavuosina hoitaja sai nyrkistä suun alueelle ja hajonneet hampaat joutui itse maksamaan, kun iskijälle oli tullut mustelma käteen uuden iskun torjumisesta).

Moni kantaa ikuisia arpia nahassaan ja sielussaan. Pelko voi nousta niin suureksi, että työkyky on ikuisesti menetetty. Ei ole oikein, että joutuu pelkäämään jokaista työvuoroaan. Osa esimiehistä ei ikinä laskeudu norsunluutornistaan alas työntekijöiden luo, joten työpaikkaväkivaltaa ei heidän mielestään ole, joten se on vain työntekijöiden luulottelua. Toisessa ääripäässä ovat ylisuojelevaiset esimiehet, jotka luovat pelkoa jo omalla asenteellaan. Reiluinta on myöntää, että riski työpaikkaväkivaltaan on olemassa ja muodostaa ketju auttamaan työpaikkaväkivallan uhria.

Ikävintä asiassa on se, että nainen ei raskaana ollessaan ole oikeutettu erityisäitiyslomaan vaikka työssä uhkaa väkivalta. Hoitoalalla on moni iskun saatuaan menettänyt pienokaisensa tai synnyttänyt ennenaikaisesti. Monia vammoja ei edes ole hoidettu. Näin kävi itselleni eli pysyvä silmävamma (piilolinssien käyttö loppui ja näkökyky laski dio-opterin verran) iskun seurauksena. Korvausta ei tullut ja itse jouduin maksamaan uudet lasit, uusin voimakkuuksin.

Ohjelmassa tuli turvallisuuskouluttajalle yllätyksenä, että hoitoalalla ei väkivallan taustalla ole huumehörhö tai alkoholisti (kuten miesvaltaisilla aloilla) vaan vaaran aiheuttaja on mm. sairautensa vuoksi kykenemätön hallitsemaan käyttäytymistään.

Monilla aloilla myös työskennellään yksin, joka lisää riskiä. Vartijat ovat usein yksin ja nykyisin myös poliisit, joiden resursseja on nipistetty paljon. Monessa myymälässä on vain yksi työntekijä iltaisin tai öisin. Nykyisin sairaaloissa on öisin vähintään kaksi työntekijää, mutta kotipalvelussa olet yksin. Sinut saattaa ottaa vastaan puukolla tai ampuma-aseella varustautunut asiakas.

En tiedä, ovatko ihmiset nykyisin peloissaan, sillä monella on jonkinlainen astalo takataskussa. Jotenkin tuntuu siltä, että nykyisin on kaupunkininja sukupolvi, joilta löytyy ampuma-aseita, teleskooppipamppuja, erilaisia teräaseita. Potku-iskuraivari on tavallinen.

Lama-aika lisää ryöstöjä, se on jo vanha asia. Uutena tulokkaana on tuntemattoman pahoinpitely. Sossussa tämä on jo peruskauraa, sillä jos taikaseinä ei aukea niin se auki on saatava, vaikka sitten väkivallalla.

On työpaikkoja, jossa vähätellään edelleen työpaikkaväkivaltaa ja niitä toisia, joissa pelotellaan väkivallan uhalla. Koulutus on yksi keino, mutta kouluttajan tulee huomioida työn luonne (ks. uudelleen kappale viisi). Johdon on myös syytä tiedostaa asia ja ottaa vakavasti jokainen uhkaava tilanne. Työterveys on valjastettava jokaisen tapauksen käsittelyyn ja työntekijälle on tilaisuus tarjottava, sillä ensin tulee vähättely ja itsesyytös. Työtoveri voi myös vähätellä ja vain koulutuksella tämä saadaan kitkettyä pois. Usein työtoverille on helpointa kertoa, sillä työtoveri on myös kokenut. Tällöin nousee arvoon arvaamattomaan työterveys ja esimiehet, jotka osaavat ohjata.

Työ- ja opiskelurauha

Nyt on ollut erilaisissa medioissa paljon puhetta ja pulinaa helsinkiläisen opettajan toimista ja sitä seuranneista potkuista. Oppilaan ojentaminen on tänä päivänä törkeäksi luokiteltava rikos. Myös Sylvään koulun rehtori sai huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta kun oppilaiden tupakointiin puuttui. Erään koulun opettaja määräsi oppilaat siivoamaan sotkunsa, ikkuna rikkoutui ja siivonnut oppilas sai vammoja. Opettaja sanktioitiin.

Jokainen nuori kapinoi ja se kuuluu kehitykseen. Tunteet käyvät kuumina ja ärsytyskynnys on matala. Tähän on syynä vain kehittymätön aivokuori ja etenkin otsalohkon alueelta, joka säätelee käyttäytymistä. Sen kehittyminen saavuttaa päätepisteensä noin 26-vuotiaana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei henkilö polta päreitään enää koskaan. Toiset ihmiset tosin hiiltyvät hitaammin kuin toiset. On jo ammoin ollut ihmisiä, joita sanotaan äkkipikaisiksi ja joiden pinna palaa alta aikayksikön ynnä käyttäytyminen sen mukaista. Samoin on ihmisiä, joilla on lehmän hermot, mutta kyllä lehmäkin potkaisee, jos liian kovakouraisesti käsitellään.

Oppilaalla perusopetuksessa on vain yksi velvollisuus ja se on velvollisuus osallistua opetukseen. Perusopetuslaissa on selkeä pykälä rangaistuksista, mutta kuten tunnettua harva tuntee itseään koskevia lakeja. Liekö syynä lakikieli?

Kuitenkin tuo rangaistuspykälä on hyvin selkeä eli 36 §

Kurinpito

Oppilas, joka häiritsee opetusta tai muuten rikkoo koulun järjestystä taikka menettelee vilpillisesti, voidaan määrätä jälki-istuntoon enintään kahdeksi tunniksi tai hänelle voidaan antaa kirjallinen varoitus. Jos rikkomus on vakava tai jos oppilas jatkaa edellä tarkoitettua epäasiallista käyttäytymistä jälki-istunnon tai kirjallisen varoituksen saatuaan, oppilas voidaan erottaa enintään kolmeksi kuukaudeksi. Kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen ovat kurinpitorangaistuksia.

Opetusta häiritsevä oppilas voidaan määrätä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan, taikka koulun järjestämästä tilaisuudesta.

Oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan evätä enintään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan taikka koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi taikka opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi.

Kotitehtävänsä laiminlyönyt oppilas voidaan määrätä työpäivän päätyttyä enintään tunniksi kerrallaan valvonnan alaisena suorittamaan tehtäviään.

Tämä tapaus saa minut muistelemaan omaa perusopetusta. Nyt niitä katson aikuisen silmin ja muistoja on paljon. On hyviä ja huonoja. Kuten perusopetuslain 29§ ” Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista.”.

Lämmöllä muistan kansalaiskoulun opettajia, jotka puuttuivat kiusaamiseeni tehokkaasti ja opetus oli osaavaa. Kun heille esitti kysymyksen, niin sai vastauksen. Kansalaiskoulun äidinkielen opettaja oli tiukka ja vaativa, mutta häntä saan kiittää monesta. Toki näistä yksi opettaja oli sovinisti sika ja usein mietin, mitä minusta olisi tullut, ilman hänen toimiaan. Hän oli ammatinvalinnan opettaja ja jo siihen maailmanaikaan oli yhteishaku olemassa. Hakulomakkeeseen kirjasin ammattikouluja ja opetuslinjoja. Opettaja toi eteeni uuden lomakkeen ja kertoi edellisen sisältävän virheen. Viidennellä kerralla oivalsin tuon virheen ja tajusin, että niin kauan kuin hakulomakkeessa on yksikin miesten ammatti, tulen saamaan tuon lomakkeen ikuisesti korjattavaksi. Tässä kohtaa täytyy antaa täysi kiitos isälleni, joka ymmärsi pettymykseni ja ohjasi minua.

Ikäviä kokemuksia on myös kansakoulusta. Erityisen raskaana koin kansakoulun toisen luokan opettajan (muutoin aivan ihana opettaja) sanat syksyllä, jossa hän lupasi opettaa meitä koko kansakouluajan. Hän kuitenkin petti meidät ja jäi eläkkeelle kevätlukukauden päätyttyä. Toinen ikävä kokemukseni liittyy kansakouluun ja opettajaan, joka tuli meille kolmannella luokalla. Kansakoulussa neljännellä luokalla oli mahdollisuus siirtyä oppikouluun ja jatkaa lukio-opetuksena. Keskiarvoni olisi hyvin riittänyt tähän, mutta hän esti sen sanomalla: ”Koska et kuulu luterilaiseen seurakuntaan, en omalla ajalla lähde X:n maistraatista sinulle todistusta hakemaan.”. Ainoa hyvä puoli tästä oli se, että kiusaajani katosivat. Hän ei myöskään puuttunut kiusaamiseeni ja sain jopa jälki-istuntoa. Tähän oli syynä se, että luokassa oli postilaatikko, johon voi jättää kirjeen kaverille, mutta yksi ryhtyi nimissäni kirjoittamaan häirikköviestejä toisille ja ne katsottiin minun syyksi. Ikävä kyllä, kukaan ei katsonut käsialaa, joka minulla oli erilainen ja ystävilleni halusin kirjeen kirjoittaa oikealla mustekynällä ja kaunokirjoituksella, en kuivamustekynää ja tikkukirjaimia käyttäen.

No, kansa- ja kansalaiskoulu ajettiin alas ja kansalaiskoulusta jouduimme menemään viereiseen vanhaan oppikouluun, josta oli tullut peruskoulu. Vanhasta kansalaiskoulusta tuli lukio ja tämä vanhan oppikoulun rehtori, joka oli opettanut lukioluokkia, himoitsi lukion rehtorin paikkaa, mutta ei sitä saanut, sillä hänen eläkkeelle jäämiseen oli vain kaksi vuotta. Pettymyksensä hän kosti meille kansalaiskoululaisille. Oppitilamme sijaitsi kellarikerroksessa ja seuraavan kerroksen käyttöön oli neljä syytä eli välitunnille, ruokalaan, kouluun saapuminen ja poistuminen, joka oli suoritettava viivyttelemättä. Ylempiin kerroksiin ei saanut saapua ja jälki-istuntoa kaksi tuntia, jollei ollut esittää lukujärjestyksestä, että oppitunti järjestettiin ylemmän kerroksen luokassa. Jälkikäteen tuon rehtorin toimia muistellessa tulee mieleen muitakin juttua, mutta se siitä.

Helsingin opetustoimen antama viesti on selvä, oppilaalla on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.. Nyt vain herää yksi kysymys, tuleeko sama ilmiö opetustoimeen kuin sairaanhoitoon eli vaihdetaan ammattia. Opettajien liitto on tietoinen, että jo ala-asteikäiset lyövät ja potkivat opettajia. Koska ei ole sanktioita lapsille, opettajat kantavat vammat hiljaisuudessa. Puhun nyt tuhansien hoitajien suulla. Me kannamme vammoja ja arpia nahassamme ja sielussamme. Kukaan ei hoitanut vammojamme ja korvauksia ei tullut tai jos niitä saatiin, niin ne rajoittuivat minimaalisiksi. Potilas ei ole syyllinen vaan meidän olisi tullut ymmärtää potilaan sairautta ja sen aiheuttamaa käyttäytymistä. Nytkö pitäisi ymmärtää kehittymätöntä lasta, joka ei kykene hallitsemaan käyttäytymistään.

Itse kannan potilaan aiheuttaman pahoinpitelyn vammaa ikuisesti. Itse jouduin maksamaan lääkkeet, uudet silmälasit, jonka vahvuutta jouduttiin nostamaan, sillä iskun seurauksena näkökyky laski dio-opterin verran ja piilolinssien käyttö loppui, sillä iskun seurauksena silmäni on kuivempi ja ulkonevampi. Ei tutkittu, ei hoidettu ja minä en ymmärtänyt potilasta. Ja näitä ei katsota edes työtapaturmiksi.

Nyt valmistellaan muutosta perusopetuslakiin. Toivon, että lain laatijat käyttävät maalaisjärkeä. Heille esitän kysymyksen: Saako toista lyödä, potkia, sylkeä, tukistaa, uhata, ampua ja puukottaa iästä riippumatta?

Juhannuksen saldot

Juhannus on juhlittu ja lehtien palstoilla on joka vuosi, kuinka paljon on henkensä heittäneitä.

Hukkuneet kuuluvat juhannukseen yhtä varmasti kuin tuhannet järvet Suomeen. Yleisin hukkunut juhannuksena on kännissä veneillyt mies. Näitä tuskin koskaan saadaan nollatoleranssille.

Ryöstöt, pahoinpitelyt, ym. näyttävät pysyneen edeltävien vuosien tasolla.

Tulipalot kuuluvat myös juhannukseen. Ihme ja kumma, tänä vuonna ei kerrottu yhdenkään savusaunan palaneen. Juhannusaattona poltetaan kokkoja ja terveyskeskusten vakiona on juhannuspäivän iltana hoitoon hakeutuneet kansalaiset, jotka ovat itsensä polttaneet kokkoa sytyttäessään tai juovuspäissään siihen kaatuneena. Saunan kiuas on myös vaarallinen vekotin, joten sen aiheuttamia palovammoja hoidetaan pitkään.

Kolaritilasto on lähes vakio. Tänä vuonna kylläkin tuli poikkeus eli ensimmäinen uhrit vaatinut mopoautokolari. Mopoauto tuli Stop-merkin takaa hälytysajossa olleen ambulanssin eteen. Kahden ajattelemattoman nuoren vuoksi on vieritetty lukemattomia kyyneleitä, sytytetty kynttilöitä, viety pehmoleluja ja valokuvia, ym. krääsää tienpieleen. Toivottavasti ne ovat esimerkki nuorille kuinka liikennesäännöt ovat tarpeen. Kuten  noin vuosi sitten kirjoitin otsikolla Ammattina syyllinen, niin odotan, että tuo ambulanssikuski saa syytteen ja tuomion, kuten tuo rahtivaunun kuljettaja. Ambulanssillahan nopeus oli noin 130 km/h eli huomattava ylinopeus ja kappas vaan, kun mopoauton kuljettaja ei huomannut Stop-merkkiä.

On tavanomaista, että ei huomioida liikennemerkkejä. Onko niitä liika?  Onko kouluissa enää liikennevalistusta (kuten oli minun kouluaikanani)?  Onko hälytysmerkkivaloja liikaa? Tämä muistui mieleeni kuolonkolarista, jossa henkilöauto lähti ohittamaan toista ajoneuvoa ja törmäsi suoraan tienhoitokoneeseen, jolla olivat hälytysvalot käytössä. Nythän on näitä keltaisia tai sinisiä vilkkuvia valoja pystytetty suojateiden lähistölle ja ne tuntuvat reagoivan kaikkeen liikkeeseen, siellä sun täällä.

Lehdissä oli myöskin mopoautojen aiheuttamat ilkiteot, joissa liikenne ruuhkautettiin. Näitä nämä lapsukaiset osaavat. Mopoautolla ajetaan kuten tavallisella mopollakin eli useampi rinnan. Harvoin olen nähnyt heidän väistävän pysäkille tai levähdyspaikalle tai leventeelle, jotta ruuhka hitaan ajoneuvon takia pääsee ohitse. Tuntuu asenteen olevan, että tie on minun. Jopa traktorikuskit osaavat siirron.

Miksi annetaan nykyisin lapsille uudet välineet, joita he eivät hallitse? Joudun jatkuvasti väistelemään heidän tekosiaan. Yksisuuntaisella kadulla ajetaan vastakarvaan, kääntymissuuntia ei noudateta, väistämisvelvollisuudesta puhumattakaan, jne.

Äänestysoikeutta esitetään lapsille. Mitä muuta teini ajattelee kuin itseään. Olin itsekin sellainen ja tiesin, osasin kaiken, joskin rajat olivat selvemmät. Nyt olen jo vanha ja myönnän vajavaisuuteni. Nyt luin netistä, kuinka nuoret luokkaretkellään häpäisivät WTC-iskujen muistomerkin. Toki ammoin luokkaretkeläiset raapustivat nimiä ja muita merkkejä marmoriin. Pohjois-Euroopan ainoa mausoleumi on kryptaltaan suljettu yleisöltä ja täten osa freskoista jää näkemättä.

Tähänkö on tultu. Millään ei enää ole väliä. Vain minä itse on tärkein. Tämän huomaa mäkkärin pihalla eli roskat kaikki on maassa. Toivon nyt nuorilta ajattelevaisuutta ja mielen malttia. Maailma ei ole yksin teidän.