Espoon Matinkylässä on tuhopoltettu useampi auto ja tämähän ei ollut edes ensimmäinen kerta ja eikä tekijöitä kiinni ole saatu. Näyttää siltä, että olemme vahvasti Ruotsin tiellä, jossa autoja roihuaa tasaisin väliajoin ja tekijöitä ei kiinni saada ja kukaan ei ole nähnyt mitään eikä ole edes hajua tekijöistä.
Onko uussuomalaisiin tarttunut viirus uusruotsalaisista vai mikä tässä on taustalla. Palo kohteita oli kaksi ja nekin sijaitsivat asutuksen lähellä. Tosin onhan meillä näitä eko-oletettuja, jotka ovat tuotantovälineitä poltelleet, mutta tuskin perheauto heille ihan niin pahoilainen oli.
Katsotaan, saadaako jatkumoa Ruotsin malliin. Ja kun tekijöitä ei kiinni saada, niin jokainen autonomista maksaa tällaisen lystin vakuutusmaksuissaan.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
sunnuntai 7. lokakuuta 2018
torstai 4. lokakuuta 2018
Elämän poluilta löytyneitä XX
Sitä täytyy vaan ihmetellä, että miten aika vierii nopeasti ja yhä vinhammin, kun ikää tulee itselle lisää. Ainoa, mikä pysyy yhtä pitkänä on tilipäivien väli.
Tänään vuosia täyttää keskikokoinen videonoutaja eli Ransu Karvakuono. Hän on viihdyttänyt lapsia ja lapsen mielisiä jo 40 vuotta. Joten paljon onnea päivänsankarille.
Jotenkin hurahdin tuohon sympaattiseen koirahahmoon vaikka rippiskoulukin oli jo takana ja käsillä eka työpaikka. Jäin jotenkin koukkuun ja varsinkin kun tuli Ransun, Eno-Elmerin ja Rikun seikkailuja. Taitavat osin joulukalenterini toilaileva Tonttu Tohvelo ottanut hieman mallia Rikusta, jolle usein sattui ja tapauhtui.
Seikkailuissa oli hyvin opettavainen tarina, sillä silloin vielä lapsia opetettiin varovaisuuteen. Nyt tarhaikäisistä alkaen tuijotetaan älykapulaa ja viitataan kintaalla varovaisuudelle. Sarjassa Karvakuonot ja kaljaasin arvoitus opettaa myös ystävällisyyttä ja yhdessä tekemisen tärkeyttä.
Joten onnea vielä kerran Ransu.
Tänään vuosia täyttää keskikokoinen videonoutaja eli Ransu Karvakuono. Hän on viihdyttänyt lapsia ja lapsen mielisiä jo 40 vuotta. Joten paljon onnea päivänsankarille.
Jotenkin hurahdin tuohon sympaattiseen koirahahmoon vaikka rippiskoulukin oli jo takana ja käsillä eka työpaikka. Jäin jotenkin koukkuun ja varsinkin kun tuli Ransun, Eno-Elmerin ja Rikun seikkailuja. Taitavat osin joulukalenterini toilaileva Tonttu Tohvelo ottanut hieman mallia Rikusta, jolle usein sattui ja tapauhtui.
Seikkailuissa oli hyvin opettavainen tarina, sillä silloin vielä lapsia opetettiin varovaisuuteen. Nyt tarhaikäisistä alkaen tuijotetaan älykapulaa ja viitataan kintaalla varovaisuudelle. Sarjassa Karvakuonot ja kaljaasin arvoitus opettaa myös ystävällisyyttä ja yhdessä tekemisen tärkeyttä.
Joten onnea vielä kerran Ransu.
maanantai 1. lokakuuta 2018
Vihapuhetta nimimerkin suojassa
Tarkemmin määrittelemätön vihapuhe on ollut viime päivinä keskiössä ja erilaisia uutisia lukiessa olen pannut merkille, että vihapuhujuia ovat vain kunkin maan alkuperäisasukkaat. Tulijoita tämä ei koske, vaan saavat louskuttaa leukojaan ja sanoa, mitä sylki suuhun tuo. Ainakin Saksassa ja Ruotsissa ovat imaamit käyttäneet varsin kirjavaa kieltä puhuessaan juutalaisista, joka ovat monessa Euroopan maassa jo heikoilla.
Lusikan soppaan laittoi sisäministeri Kai Mykkänen, joka lausui Intergration 2018 tilaisuudessa seuraavaa, jonka lainaan suoraan: "Anonyymiin nettikirjoitteluun pitäisi puuttua Euroopan unionin tasolla vihapuheen torjumiseksi." Ilmeisesti Kaitsu yrittää tyrkyttää yhtälöä, jossa anonyymiteetti + kirjoittaminen = vihapuhetta.
Ennen kuin tätä perin kulunutta korttia taasen viskotaan, niin olisi syytä määrittää vihapuhe, jota Suomen laissa ei tunneta lainkaan. Kirjoittelusta on tullut sanktioita, mutta ne ovat täyttäneet lain kirjaimen eli kunnianloukkauksen tai kiihottamisen kansanryhmää kohti. Vihapuheen määritelmäksi on vakiintunut poliitikkojen toimien arvostelu (ja aiheesta) sekä suurtulvan maahamme huuhtomien "pakolaisten" tuomien haittojen käsittely. Onhan nyt maaperällämme tapahtunut halal-murha (ainakin SK:ta uutisen perusteella) ja tämä sana onkin sitten jo vihapuhetta, sillä siinä viitataan tekijän kotoisiin kultturitapoihin halventavasti, sillä niin perinteiseen sanaan on liitetty perisuomalainen pahan teon sana.
Yhteiskuntamme on muuttunut ja tuntuu siltä, että henkilökohtaista mielipidettä ei saa olla tiettyihin asioihin ja ne tulkitaan vihapuheeksi. On luotu sopivaisuuskulttuuri ja sen aihepiiriin kuuluvien aiheiden arvostelu on sitten todella väärin. Ennen vanhaan kiivashenkistä keskustelua aiheutti ainoastaan politiikka ja uskonto ja sanottiinkin, että älä aloita keskustelua niistä, jos et halua riidellä. Nyt alkaa alahuuli väpättää tai koetaan henkinen loukkaantuminen, jos joku on eri mieltä, oli aihe sitten mitä tahansa. Kunnollinen keskustelukultturi on katoamassa ja siirtynyt lyhytviestipalveluihin ja koska ne ovat lyhyitä, niin perusteluille ei juuri ole tilaa ja lopulta syntyy keskusteluketju, jossa alkuperäinen viesti on hämärtynyt ketjun loppuuntullessa, kuten vanhassa kuiskaa korvaan pelissä.
Sitten mennään tähän anonyymiteettiin, josta kirjoitin otsikolla Ei nimimerkillä (3.8.2011). Nimimerkin suojissa on helppo kiusata tai ratkoa ongelmia tai vainota, jne. Mutta ovat tällaiset tekijät kiinnikin jääneet eli ei nimettömyys varsinaisesti salaista touhua ole, selvittäminen ei ole rakettitiedettä.
Miksi ihminen esiintyy nimimerkin takana? Syitä on paljon ja ne ovat viattomampia, kuin Kaitsu kuvitteleekaan. Tuossa taannoin oli uutisissa parit twiittaukset Amerikasta, jossa tyttönen, voimasanoja käyttäen kertoi pääseensä Nasalle harjoittelijaksi. Haistattelun päätteksi tyttönen sai viestin: "Ja minä työskentelen Kansallisessa avaruusneuvostossa, joka valvoo Nasaa." Joten voitte arvata, että harjoittelu päättyi ennen kuin ehti alkaa. Myös työelämän tutkijat ovat varoittaneet, että mieti mitä kirjoitat sosiaalisessa mediassa, sillä työnantajat lukevat niitä myös. Koska henkilökohtainen mielipide on sama, kuin tulitikun tipauttaminen ruutitynnyriin, niin työpaikan menetys on yksi syy nimettömyyteen. Koska nykyisin on savuttomia työpaikkoja, niin on myös mielipiteettömiä, ainakin henkilökohtaisista sellaisista ja etenkin jos työnantajalla on joku "arvopohja", niin vielä vaarallisempaa.
Minulle nimettömänä kirjoittamiselle on aivan toinen syy eli nimeni on hyvin yleinen. Kerran istuessani röntgenin odotustiloissa ja röntgenhoitaja tuli hakemaan asiakasta ja sanoi nimen, meitä nousi kolme, siinä olikin sitten hieman hienovarainen toimitus, että kuka oli oikea kuvattava. Nimeni on johtanut moniin sekaannuksiin siviilielämässä. Lankapuhelin stoppasi pari kuukautta sitten, kun operaattori päätti olla asentamatta uusia johtoja siltatyömaan vuoksi. Täten lankapuhelimeen tulevat harhasoitot ovat ohi, vaikka ne mukavia olikin. Olen saanut soitoja, jossa kysytään osallistumistani erilaisten eläkejärjestöjen retkille, kuten ostosmatka Tuuriin, teatterimatka Jyväskylään 1950-luvulla valmistuneiden ylioppilaiden vuositapaamiseen, jne. Ei ihan ajankohtaista kaksvitoselle tai kolmikymppiselle ja kansa- ja kansalaiskoulun käyneelle.
Koska olen perikunnaton, niin olen saanut kauniin, vaaleanpunaisen onnittelukortin vastasyntyneen tyttölapsen johdosta. Tosin tällainen pieni olento oli kyllä havaitsematon ja jouduinkin kortin lähettämään lähettäjälle ja kehoittamaan etsimään oikea nainen. Pariin otteeseen on myös soitettu, että haeppas sairas lapsesi tarhasta ja siinä on ollut hieman selittämistä, kun taloudessa ei ole ensimmäistäkään ja jälleen selität, että etsippä oikea äityli.
Hurjin juttu kaimasta olikin alkuun suuttumusta herättävä, sillä sen vuoksi joutui tekemään paljon töitä. Sain esitäytetyn veroilmoituksen ja siinä oli kolmen kuukauden ajalta aivan outo palkanmaksaja. Olin sen mukaan tehnyt töitä kahdessa lasareetissa (etäisyys toisistaan noin 100 km) ja vielä täydet 114,75 tuntia molemmissa. Vaikka miten ynnäisi, niin vuorokauden tunnit eivät riitä. Alkoi armoton vääntäminen verottajan kanssa ja minulle paljastui, että minulla on täysnimikaima, jonka henkkarit ovat samat, mutta viimeinen merkki on eri ja sekin näppäimistön viereinen. No, sain oikaistua tuon, mutta töitä se vaati, mutta nyt voin sille jo nauraa.
Syy nimettömyyteeni johtuu edellä kerrotusta, sillä en halua yhtään kaimaani vastaamaan kirjoituksistani, jotka ovat joskus, hieman arveluttavia. Miten voisivat kaimani puolustautua? Perheelle on helppo, jotka tuntevat, mutta työ- ja harrasteporukka onkin toinen juttu, kuten etäisemmät sukulaiset ja tuttavat. Kaitsu, en halua heidän joutuvan vaikeaan asemaan siitä, mitä minä kirjoitan. Heillä on oikeus oman näköiseen elämään, eikä kantaa taakkana tekstejä, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa.
Lusikan soppaan laittoi sisäministeri Kai Mykkänen, joka lausui Intergration 2018 tilaisuudessa seuraavaa, jonka lainaan suoraan: "Anonyymiin nettikirjoitteluun pitäisi puuttua Euroopan unionin tasolla vihapuheen torjumiseksi." Ilmeisesti Kaitsu yrittää tyrkyttää yhtälöä, jossa anonyymiteetti + kirjoittaminen = vihapuhetta.
Ennen kuin tätä perin kulunutta korttia taasen viskotaan, niin olisi syytä määrittää vihapuhe, jota Suomen laissa ei tunneta lainkaan. Kirjoittelusta on tullut sanktioita, mutta ne ovat täyttäneet lain kirjaimen eli kunnianloukkauksen tai kiihottamisen kansanryhmää kohti. Vihapuheen määritelmäksi on vakiintunut poliitikkojen toimien arvostelu (ja aiheesta) sekä suurtulvan maahamme huuhtomien "pakolaisten" tuomien haittojen käsittely. Onhan nyt maaperällämme tapahtunut halal-murha (ainakin SK:ta uutisen perusteella) ja tämä sana onkin sitten jo vihapuhetta, sillä siinä viitataan tekijän kotoisiin kultturitapoihin halventavasti, sillä niin perinteiseen sanaan on liitetty perisuomalainen pahan teon sana.
Yhteiskuntamme on muuttunut ja tuntuu siltä, että henkilökohtaista mielipidettä ei saa olla tiettyihin asioihin ja ne tulkitaan vihapuheeksi. On luotu sopivaisuuskulttuuri ja sen aihepiiriin kuuluvien aiheiden arvostelu on sitten todella väärin. Ennen vanhaan kiivashenkistä keskustelua aiheutti ainoastaan politiikka ja uskonto ja sanottiinkin, että älä aloita keskustelua niistä, jos et halua riidellä. Nyt alkaa alahuuli väpättää tai koetaan henkinen loukkaantuminen, jos joku on eri mieltä, oli aihe sitten mitä tahansa. Kunnollinen keskustelukultturi on katoamassa ja siirtynyt lyhytviestipalveluihin ja koska ne ovat lyhyitä, niin perusteluille ei juuri ole tilaa ja lopulta syntyy keskusteluketju, jossa alkuperäinen viesti on hämärtynyt ketjun loppuuntullessa, kuten vanhassa kuiskaa korvaan pelissä.
Sitten mennään tähän anonyymiteettiin, josta kirjoitin otsikolla Ei nimimerkillä (3.8.2011). Nimimerkin suojissa on helppo kiusata tai ratkoa ongelmia tai vainota, jne. Mutta ovat tällaiset tekijät kiinnikin jääneet eli ei nimettömyys varsinaisesti salaista touhua ole, selvittäminen ei ole rakettitiedettä.
Miksi ihminen esiintyy nimimerkin takana? Syitä on paljon ja ne ovat viattomampia, kuin Kaitsu kuvitteleekaan. Tuossa taannoin oli uutisissa parit twiittaukset Amerikasta, jossa tyttönen, voimasanoja käyttäen kertoi pääseensä Nasalle harjoittelijaksi. Haistattelun päätteksi tyttönen sai viestin: "Ja minä työskentelen Kansallisessa avaruusneuvostossa, joka valvoo Nasaa." Joten voitte arvata, että harjoittelu päättyi ennen kuin ehti alkaa. Myös työelämän tutkijat ovat varoittaneet, että mieti mitä kirjoitat sosiaalisessa mediassa, sillä työnantajat lukevat niitä myös. Koska henkilökohtainen mielipide on sama, kuin tulitikun tipauttaminen ruutitynnyriin, niin työpaikan menetys on yksi syy nimettömyyteen. Koska nykyisin on savuttomia työpaikkoja, niin on myös mielipiteettömiä, ainakin henkilökohtaisista sellaisista ja etenkin jos työnantajalla on joku "arvopohja", niin vielä vaarallisempaa.
Minulle nimettömänä kirjoittamiselle on aivan toinen syy eli nimeni on hyvin yleinen. Kerran istuessani röntgenin odotustiloissa ja röntgenhoitaja tuli hakemaan asiakasta ja sanoi nimen, meitä nousi kolme, siinä olikin sitten hieman hienovarainen toimitus, että kuka oli oikea kuvattava. Nimeni on johtanut moniin sekaannuksiin siviilielämässä. Lankapuhelin stoppasi pari kuukautta sitten, kun operaattori päätti olla asentamatta uusia johtoja siltatyömaan vuoksi. Täten lankapuhelimeen tulevat harhasoitot ovat ohi, vaikka ne mukavia olikin. Olen saanut soitoja, jossa kysytään osallistumistani erilaisten eläkejärjestöjen retkille, kuten ostosmatka Tuuriin, teatterimatka Jyväskylään 1950-luvulla valmistuneiden ylioppilaiden vuositapaamiseen, jne. Ei ihan ajankohtaista kaksvitoselle tai kolmikymppiselle ja kansa- ja kansalaiskoulun käyneelle.
Koska olen perikunnaton, niin olen saanut kauniin, vaaleanpunaisen onnittelukortin vastasyntyneen tyttölapsen johdosta. Tosin tällainen pieni olento oli kyllä havaitsematon ja jouduinkin kortin lähettämään lähettäjälle ja kehoittamaan etsimään oikea nainen. Pariin otteeseen on myös soitettu, että haeppas sairas lapsesi tarhasta ja siinä on ollut hieman selittämistä, kun taloudessa ei ole ensimmäistäkään ja jälleen selität, että etsippä oikea äityli.
Hurjin juttu kaimasta olikin alkuun suuttumusta herättävä, sillä sen vuoksi joutui tekemään paljon töitä. Sain esitäytetyn veroilmoituksen ja siinä oli kolmen kuukauden ajalta aivan outo palkanmaksaja. Olin sen mukaan tehnyt töitä kahdessa lasareetissa (etäisyys toisistaan noin 100 km) ja vielä täydet 114,75 tuntia molemmissa. Vaikka miten ynnäisi, niin vuorokauden tunnit eivät riitä. Alkoi armoton vääntäminen verottajan kanssa ja minulle paljastui, että minulla on täysnimikaima, jonka henkkarit ovat samat, mutta viimeinen merkki on eri ja sekin näppäimistön viereinen. No, sain oikaistua tuon, mutta töitä se vaati, mutta nyt voin sille jo nauraa.
Syy nimettömyyteeni johtuu edellä kerrotusta, sillä en halua yhtään kaimaani vastaamaan kirjoituksistani, jotka ovat joskus, hieman arveluttavia. Miten voisivat kaimani puolustautua? Perheelle on helppo, jotka tuntevat, mutta työ- ja harrasteporukka onkin toinen juttu, kuten etäisemmät sukulaiset ja tuttavat. Kaitsu, en halua heidän joutuvan vaikeaan asemaan siitä, mitä minä kirjoitan. Heillä on oikeus oman näköiseen elämään, eikä kantaa taakkana tekstejä, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa.
torstai 27. syyskuuta 2018
Ulos kartalta
Taksiliikenteen alasjon kolmas vaihe on tulossa ja siinä ei enää vaadita paikallistuntemusta. Tässä kohtaa kiitos kommentaattori KKi:lle, joka välitti viestin.
Tehdäämpä heti alkuun lainaus: " Liikennepalvelulain lähtökohtana on alusta alkaen ollut luoda liikenteestä kokonaisvaltainen palvelukokonaisuus ja tarjota näin liikenteen käyttäjille joustavuutta ja valinnanvapautta. Edistykselliset liikenteen palvelut auttavat myös vähentämään päästöjä. Liikennepalvelulaki on laaja kokonaisuus, jolla valmistaudutaan tulevaisuuteen. Se viimeistellään nyt annettavalla esityksellä, toteaa tiedotteessa liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk)"
Jo tämän liikennekaaren ensimmäinen vaihe aiheutti kuljettajapulan takseissa ja tästä muistuu mieleeni 2008 laman jälkeinen aika, jolloin yksi pitkään toiminut taksirenki sanoi, että homma ei ole kuin harrastusta ja elämisen mahdollisuus loppuu, jos ei ole riittävästi perämetsää. Ja nyt etsitään työntekijöitä ilman valmiuksia.
Kuljettajien saatavuus tarjotaan täten taksinkuljettajalle, jolla ei ole kartta hallussa. Itse jouduin tällä viikolla neuvomaan ählämikuskia siitä, miten ajetaan paikalliselle kauppakeskukselle. Kielitaitokin oli kovin vajavaista ja en tuntenut matkaa kovinkaan turvalliseksi. No, sote-kyydeissä ei ole varaa valita.
Sitten artikkelissa oli suunnaton järkytys, eli lainataan taasen: "Tieliikenteen osalta liikennepalvelulain kolmannessa vaiheessa esitetään myös raskaan kaluston kuljettajien perustason ammattipätevyyden suorittamiseen kokeisiin perustuvaa vaihtoehtoa nykyisten koulutusmallien rinnalle." Hieno homma, ennen vanhaan yritykset huolehtivat koulutuksesta ja tyypit todellakin oppivat ammattitaidon. Täytynee hieman kehua, sillä yksi kuskeistamme on Suomen mestari. Nyt rahtareita kouluttavat ovat niitä, jotka eivät tiedä mitään ja ajoneuvot ovat automaatteja, joten ajokokemus jää vähiin ja koulutuksissa käsitellään lähinnä ihmissuhdetaitoja ja muuta vastaavaa. Kuitenkin hallituksemme on hyväksynyt kabotaasin vapauttamisen, joten suurin osa rahtareista on ulkomaalaisia, joiden mm. ADR-luvat ovat kotoisin jostain torilta.
Uusi lainus: "Liikennepalvelulain kolmannessa vaiheessa kevennetään Bernerin mukaan tieliikenteen ohella myös meriliikenteen ammattipätevyyssääntelyä." Jihuu, sitten minäkin voin ryhtyä kuljettamaan Viikkaria tai Siljaa, sillä minullahan on ammattipätevyyttä jo tieliikenteestä, joten ei puotin ohjaaminen niin monimutkaista ole. Kipparin lakki päähän ja ruoriin.
Aloitetaan taksista, joka nyt on sotkussa jo paljon. Tilanteeseen eivät ole tyytyväsiä asiakkaat eivätkä kuljettajat. Keskuksiin eivät saa asiakkaat eivätkä kuljettajat yhteyttä. Pirkanmaalla on uutisoitu useista koulukyydestä, jotka eivät ole toteutuneet. Sote-taksi käyttävät joutuvat odottomaan kyytiä paljon ja monissa paikoissa ei edes ole penkkiä, mille istuituisi tai jos sellainen on, niin varsinkin isoissa kaupungeissa ne ovat laitapuolen kulkijoiden hallussa.
Rahtivaunujen kuljettjan tutkintoa ollaan ajettu alas jo kauan ja nyt haluan nähdä, minkälaisia pommeja maanteillemme tulee eli HCT-yhdistelmää ajava, joka ei ole kartalla ja ei edes tiedä, mitä kuljettaa. Hiljan luin rahtivaunusta, josta ilmoitettiin poliisille. Virolainen kuski, joka oli näprännyt piirturia ja lastikin sitomatta. Haluaako Bernerin Anne uuden Konginkankaan. Tai ehkä vielä pahempaa, sillä päätyykö parin promillen baarikansalainen sinne minne pyysi vai ihan muulle. Vai ehkä jotain muuta.
Tehdäämpä heti alkuun lainaus: " Liikennepalvelulain lähtökohtana on alusta alkaen ollut luoda liikenteestä kokonaisvaltainen palvelukokonaisuus ja tarjota näin liikenteen käyttäjille joustavuutta ja valinnanvapautta. Edistykselliset liikenteen palvelut auttavat myös vähentämään päästöjä. Liikennepalvelulaki on laaja kokonaisuus, jolla valmistaudutaan tulevaisuuteen. Se viimeistellään nyt annettavalla esityksellä, toteaa tiedotteessa liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk)"
Jo tämän liikennekaaren ensimmäinen vaihe aiheutti kuljettajapulan takseissa ja tästä muistuu mieleeni 2008 laman jälkeinen aika, jolloin yksi pitkään toiminut taksirenki sanoi, että homma ei ole kuin harrastusta ja elämisen mahdollisuus loppuu, jos ei ole riittävästi perämetsää. Ja nyt etsitään työntekijöitä ilman valmiuksia.
Kuljettajien saatavuus tarjotaan täten taksinkuljettajalle, jolla ei ole kartta hallussa. Itse jouduin tällä viikolla neuvomaan ählämikuskia siitä, miten ajetaan paikalliselle kauppakeskukselle. Kielitaitokin oli kovin vajavaista ja en tuntenut matkaa kovinkaan turvalliseksi. No, sote-kyydeissä ei ole varaa valita.
Sitten artikkelissa oli suunnaton järkytys, eli lainataan taasen: "Tieliikenteen osalta liikennepalvelulain kolmannessa vaiheessa esitetään myös raskaan kaluston kuljettajien perustason ammattipätevyyden suorittamiseen kokeisiin perustuvaa vaihtoehtoa nykyisten koulutusmallien rinnalle." Hieno homma, ennen vanhaan yritykset huolehtivat koulutuksesta ja tyypit todellakin oppivat ammattitaidon. Täytynee hieman kehua, sillä yksi kuskeistamme on Suomen mestari. Nyt rahtareita kouluttavat ovat niitä, jotka eivät tiedä mitään ja ajoneuvot ovat automaatteja, joten ajokokemus jää vähiin ja koulutuksissa käsitellään lähinnä ihmissuhdetaitoja ja muuta vastaavaa. Kuitenkin hallituksemme on hyväksynyt kabotaasin vapauttamisen, joten suurin osa rahtareista on ulkomaalaisia, joiden mm. ADR-luvat ovat kotoisin jostain torilta.
Uusi lainus: "Liikennepalvelulain kolmannessa vaiheessa kevennetään Bernerin mukaan tieliikenteen ohella myös meriliikenteen ammattipätevyyssääntelyä." Jihuu, sitten minäkin voin ryhtyä kuljettamaan Viikkaria tai Siljaa, sillä minullahan on ammattipätevyyttä jo tieliikenteestä, joten ei puotin ohjaaminen niin monimutkaista ole. Kipparin lakki päähän ja ruoriin.
Aloitetaan taksista, joka nyt on sotkussa jo paljon. Tilanteeseen eivät ole tyytyväsiä asiakkaat eivätkä kuljettajat. Keskuksiin eivät saa asiakkaat eivätkä kuljettajat yhteyttä. Pirkanmaalla on uutisoitu useista koulukyydestä, jotka eivät ole toteutuneet. Sote-taksi käyttävät joutuvat odottomaan kyytiä paljon ja monissa paikoissa ei edes ole penkkiä, mille istuituisi tai jos sellainen on, niin varsinkin isoissa kaupungeissa ne ovat laitapuolen kulkijoiden hallussa.
Rahtivaunujen kuljettjan tutkintoa ollaan ajettu alas jo kauan ja nyt haluan nähdä, minkälaisia pommeja maanteillemme tulee eli HCT-yhdistelmää ajava, joka ei ole kartalla ja ei edes tiedä, mitä kuljettaa. Hiljan luin rahtivaunusta, josta ilmoitettiin poliisille. Virolainen kuski, joka oli näprännyt piirturia ja lastikin sitomatta. Haluaako Bernerin Anne uuden Konginkankaan. Tai ehkä vielä pahempaa, sillä päätyykö parin promillen baarikansalainen sinne minne pyysi vai ihan muulle. Vai ehkä jotain muuta.
maanantai 24. syyskuuta 2018
Aktiivimälli kakkonen
Nyt ollaan runnomassa läpi aktiivimälli kakkosta, joka on johtamassa siihen, että työttömän pitää hakea paikkoja aktiivisesti. Työministeri Jari Lindström (sininen uuvatti) puolustelee sitä kovin ja uskoo, että omatoimisen työnhaun malli tuo positiivisia muutoksia nykytilanteeseen. Hänen sanojaan lainaten. Itse uskon tämän johtavan hakemusralliin, jolloin reitit hakuihin tukkeutuvat.
Lainataan hieman: "Ministeri pitää päivitetyn mallin etuna etenkin sitä, että ensimmäisestä hakuvelvoitteen laiminlyönnistä seuraa muistutus ja vasta sen jälkeen asteittain pidentyvä työttömyysturvan menetys. Lindström kuvaa mallia luottamusloikaksi eli työnhakijalla on vastuu ja vapaus hakea kuukauden aikana sellaisia työpaikkoja, joita hänen on realistista saada."
Realistinen on se, jota epäilen paljon ja siksi, että työttömyyskortissossa on paljon työkyvyttömiä, jotka ovat pudonneet työttömyysturvan piiriin sairauspäivärahakauden päätyttyä. Ennen mälli kakkosta olisi Jarin pitänyt pyytää tai teettää selvitys siitä, kuinka paljon työttömissä on näitä vajaakuntoisia, jotka eivät a)kykene työhön lainkaan ja b) joiden työkyky on alentunut ja vaikeus tehdä koulutuksen mukaista työtä.
Realistinen työpaikka vaatii yleensä koulutusta ja jos työkyky ei siihen riitä, niin eläminen käy vaikeaksi. Ihmettelen, että miksi maahantulijoilla ei ole aktiivimälliä kotoutumisen, kielen, tapojen, kulttuurin ja työllistymisen suhteen. Heille ei yksikään ole esittänyt aktiivimälliä, ainoa mikä kuuluu on loputon hiljaisuus. Hiestä saamme kuulla lähinnä rikostilastojen kautta ja virallisen median välittämien "onnellisten" tapausten esimerkkeinä, joiden toden peräisyyttä epäilen ja pahasti.
Lainataan hieman: "Ero nykyiseen on merkittävä, koska nykyisin työttömän on oltava jatkuvasti valmis hakemaan juuri sitä työpaikkaa, jota TE-toimisto tarjoaa." Jesses, tarjoaa hyvinkin ja mitä itse olen seurannut, niin tarjoajat ovat niitä, joilla ovi käy tiuhaan eli ns. huono työpaikka. Lisäksi on tarjolla runsaasti puhelinmyyntityötä, mutta kuinka monella riittää moraali ja etiikka moiseen. Ei minulla ainakaan moraali ja etiikka riitä moiseen ihmisten kusettamiseen. Sanoihan jo äijävainaa, että verottajaa ja pankkia voi kusettaa, mutta muita ei (toimituksen huomautus; äijä on nimitys isoisälle Karjalassa ja arvonimeen sai oikeuden vasta ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä).
Sitten lainataan vielä kerran: "Lisäksi työnhakuvelvollisuus perustuisi työllistymissuunnitelmaan, jossa työnhakijalle kerrottaisiin yksiselitteisesti, mitä hänen tulee tehdä, mihin mennessä ja mihin asiasta ilmoitetaan. Suunnitelman toteuttamisesta ilmoittaminen ei ole uusi juttu, näin toimitaan jo nykyisin." Vaan eipä toimi käytännöntasolla. Moni TE-toimiston asiakas on tämän todennut ja sanktioita on seurannut, kun ilmoitus ei ole mennyt läpi tietoverkon ongelmien vuoksi. Aikoja ei saa, jotta voisi selvittää asiansa. Puhelinpalvelut ovat käytössä, mutta kukaan ei vastaa. TE-toimisto on samanlainen instanssi kuin Kela, jossa tiedot eivät siirry osastolta toiselle. Tämä on ihmetyttänyt minua kovin, että tunnistus vaaditaan hetun myötä, mutta virkailijalla ei ole hajuakaan, mitä toisen osaston kanssa on puhuttu.
Lainaus taasen: "Lindström korostaa, ettei työttömällä työnhakijalla olisi hakuvelvoitetta ennen kuin yksilölliset edellytykset hakea työtä ja työllistyä on arvioitu. Malli ei ministerin mukaan vaikuta millään tavalla siihen, ketä pidetään työttömänä työnhakijana." Hienoa, ja nyt olisi mielenkiintoista tietää, että kuka arvion tekee. Toivon, ettei työryhmään kuulu ainakaan asiantuntijoita, jotka työskentelevät pimennossa, kuten vakuutuslääkärit.
Lainataan hieman: "Ministeri pitää päivitetyn mallin etuna etenkin sitä, että ensimmäisestä hakuvelvoitteen laiminlyönnistä seuraa muistutus ja vasta sen jälkeen asteittain pidentyvä työttömyysturvan menetys. Lindström kuvaa mallia luottamusloikaksi eli työnhakijalla on vastuu ja vapaus hakea kuukauden aikana sellaisia työpaikkoja, joita hänen on realistista saada."
Realistinen on se, jota epäilen paljon ja siksi, että työttömyyskortissossa on paljon työkyvyttömiä, jotka ovat pudonneet työttömyysturvan piiriin sairauspäivärahakauden päätyttyä. Ennen mälli kakkosta olisi Jarin pitänyt pyytää tai teettää selvitys siitä, kuinka paljon työttömissä on näitä vajaakuntoisia, jotka eivät a)kykene työhön lainkaan ja b) joiden työkyky on alentunut ja vaikeus tehdä koulutuksen mukaista työtä.
Realistinen työpaikka vaatii yleensä koulutusta ja jos työkyky ei siihen riitä, niin eläminen käy vaikeaksi. Ihmettelen, että miksi maahantulijoilla ei ole aktiivimälliä kotoutumisen, kielen, tapojen, kulttuurin ja työllistymisen suhteen. Heille ei yksikään ole esittänyt aktiivimälliä, ainoa mikä kuuluu on loputon hiljaisuus. Hiestä saamme kuulla lähinnä rikostilastojen kautta ja virallisen median välittämien "onnellisten" tapausten esimerkkeinä, joiden toden peräisyyttä epäilen ja pahasti.
Lainataan hieman: "Ero nykyiseen on merkittävä, koska nykyisin työttömän on oltava jatkuvasti valmis hakemaan juuri sitä työpaikkaa, jota TE-toimisto tarjoaa." Jesses, tarjoaa hyvinkin ja mitä itse olen seurannut, niin tarjoajat ovat niitä, joilla ovi käy tiuhaan eli ns. huono työpaikka. Lisäksi on tarjolla runsaasti puhelinmyyntityötä, mutta kuinka monella riittää moraali ja etiikka moiseen. Ei minulla ainakaan moraali ja etiikka riitä moiseen ihmisten kusettamiseen. Sanoihan jo äijävainaa, että verottajaa ja pankkia voi kusettaa, mutta muita ei (toimituksen huomautus; äijä on nimitys isoisälle Karjalassa ja arvonimeen sai oikeuden vasta ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä).
Sitten lainataan vielä kerran: "Lisäksi työnhakuvelvollisuus perustuisi työllistymissuunnitelmaan, jossa työnhakijalle kerrottaisiin yksiselitteisesti, mitä hänen tulee tehdä, mihin mennessä ja mihin asiasta ilmoitetaan. Suunnitelman toteuttamisesta ilmoittaminen ei ole uusi juttu, näin toimitaan jo nykyisin." Vaan eipä toimi käytännöntasolla. Moni TE-toimiston asiakas on tämän todennut ja sanktioita on seurannut, kun ilmoitus ei ole mennyt läpi tietoverkon ongelmien vuoksi. Aikoja ei saa, jotta voisi selvittää asiansa. Puhelinpalvelut ovat käytössä, mutta kukaan ei vastaa. TE-toimisto on samanlainen instanssi kuin Kela, jossa tiedot eivät siirry osastolta toiselle. Tämä on ihmetyttänyt minua kovin, että tunnistus vaaditaan hetun myötä, mutta virkailijalla ei ole hajuakaan, mitä toisen osaston kanssa on puhuttu.
Lainaus taasen: "Lindström korostaa, ettei työttömällä työnhakijalla olisi hakuvelvoitetta ennen kuin yksilölliset edellytykset hakea työtä ja työllistyä on arvioitu. Malli ei ministerin mukaan vaikuta millään tavalla siihen, ketä pidetään työttömänä työnhakijana." Hienoa, ja nyt olisi mielenkiintoista tietää, että kuka arvion tekee. Toivon, ettei työryhmään kuulu ainakaan asiantuntijoita, jotka työskentelevät pimennossa, kuten vakuutuslääkärit.
keskiviikko 19. syyskuuta 2018
Irtisanomissuoja
Hallitus ajaa nyt ideaa irtisanomiskynnyksen alentamisesta PK-sektorin yrityksiltä eli alle 20 henkeä työllistävistä yrityksistä. Tämä on herättänyt kommentointia laidasta laitaan ja lisää vettä myllyyn toi SAK:n mainos.
Tämä lainmuutos kuuluu niihin, joita kutsun kaksipiippuisiksi jutuiksi. Tosin tässä taitaa olla piippuja kuin tuomiokirkon urkupillistössä ja siitä on vaikea keskitietä löytää. Puolesta ja vastaan keskustelu on käynyt vilkkaana ja toiset pitävät tätä vakavana heikennyksenä työntekijöitä kohtaan. Pelätään, jopa pärstäkerroinirtisanomisia ja irtisanotun työntekijän työllistymismahdollisuuksia henkentyneenä.
Suurissa yrityksissä on usein ns. työntekijän säännöt, jotka luetaan ennen työsopimuksen kirjoittamista ja siitä on maininta työsopimuksessa ja työntekijä allekirjoittaessaan työsopimuksen sitoutuu noudattamaan sääntöä. Laeissa on myös repullinen säädöksiä ja irtisanomisperusteita on käyty läpi korkeinta oikeutta myöten. Usein irtisanomisessa on vain sana sanaa vasten.
Suurissa yrityksissä on, lähes aina, käytetty tuotannollisia ja taloudellisia syitä vaikka syy on työntekijässä. Tällä, hyvin korrektilla tapaa irtisanottiin muuan diplomi-insinööri, joka kehui töittensä olevan niin helppoja, että suurimman osaa päivästä voi lukea Aku Ankkaa. Eihän kukaan laiskaa työntekijää tahdo, mutta tätäkin on käyty oikeudessa ja usein työnantaja on se hävinnyt osapuoli.
Useissa kommenteissa on ihmetelty sitä, etteikö kuuden kuukauden koeaikana käy selväksi, että sopiiko työntekijä ja hänen taitonsa yritykseen. Kyllä, jos yrityksen johto on hereillä ja tehtäviensä tasolla, mutta tässä kohtaa on otettava esiin ne muuttuvat parametrit. Otetaan esimerkiksi siviilimaailman muutokset, jotka voivat johtaa ei toivottuun käyttäytymiseen myöhemmin. Olin itsekin yrittäjä ja yhden työntekijän jatkuvat myöhästelemiset olivat kohtalokkaita, sillä rahtilaivan seisottaminen satamassa oli viedä koko kuljetussopimuksen. Se säilyi vain luvattuamme, että kyseinen kuljettaja ei aja metriäkään. Irtisanomisen ehto ei tuolloin täyttynyt vaan hieman myöhemmin, kun rupesi iltaisin, kännipäissään soittelemaan uhkauksia, jotka loppuivat vasta, kun poliisi siihen puuttui.
Työsopimuslaki (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055) sanoo kuitenkin aika tarkasti, milloin irtisanominen voidaan tehdä ja näitä on puitu usein oikeudessa. Syyn pitää olla erityisen painava ja vakava, ennen kuin irtisanominen toteutuu ja tavallista on, että työntekijä saa ensin huomatuksen ja sitten varoituksia. Jos työtapa ei muutu, niin irtisanominen voidaan toteuttaa. Tosin viime päivän uutisessa oli työnantaja antanut varoituksia yhdelle työntekijälle ja lopulta irtisanonut tämän. Oikeus katsoi, että irtisanominen oli laiton, koska muille työntekijöille ei ollut samasta syystä sanottu sanaakaan.
Irtisanomissuojan alentaminen on aiheuttanut pelkoa työntekijärintamalla, sillä työnantajan suhtautuminen voi muuttua, esimerkiksi esimiehen vaihduttua. Pelkona on myös muuttuminen hankalaksi työntekijäksi, jos ottaa epäkohtia esiin ja tämä on SAK:n mainoksen takana. Tämä on aiheellinen pelko, sillä olen kokenut itse, miten esimiehen muutos vaikutti työhöni lasareetissa. Kehtasi jopa sanoa, etten olisi yöllä saanut annostella ns. myrkkykorttilääkkeitä apuhoitajana, kun molemmilla osastoilla on sairaanhoitaja yöisin. Tosi asiassa minä olin se ainoa, jolla oli osastonlääkärin allekirjoittama valtuutus jakaa lääkkeitä, myös ns. myrkkykorttilääkkeitä. Koska olin idearikas ja kekseliäs, niin askartelin lääkekuppeihin pantavat värilliset lipukkeet niille lääkkeille, joita ei voi jakaa etukäteen. Ne oli päällystetty kontaktimuovilla likaantumisen ehkäisemiseksi. Työntekijät pitivät niistä ja kertoivat sen helpottava puuttuvan lääkkeen lisäämistä, mutta osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitaja eivät pitäneet apuhoitajan keksinnöstä, niin ne katosivat pian ja taas oli lääkekupissa lehtiöstä repäisty paperinpala, jossa oli huonolla käsialalla puuttuva lääke.
Aamun aviisissa pohtivat professorit myös asiaa ja totesivat, että yksiselitteitä vastausta ei ole, sillä ei ole olemassa vertailevia tilastoja. Ottivat esille kyllä sen, että kuinka irtisanottu työntekijä tulee tulevaisuudessa työllistymään ja varsinkin, jos irtisanomisia on useampia. Tämä jää nähtäväksi. Työntekijät ovat jo kauan tietäneet, että yritys, joka etsii samaan työhön aina uutta työntekijää ei ole hyvä työnantaja.
Tämä lainmuutos kuuluu niihin, joita kutsun kaksipiippuisiksi jutuiksi. Tosin tässä taitaa olla piippuja kuin tuomiokirkon urkupillistössä ja siitä on vaikea keskitietä löytää. Puolesta ja vastaan keskustelu on käynyt vilkkaana ja toiset pitävät tätä vakavana heikennyksenä työntekijöitä kohtaan. Pelätään, jopa pärstäkerroinirtisanomisia ja irtisanotun työntekijän työllistymismahdollisuuksia henkentyneenä.
Suurissa yrityksissä on usein ns. työntekijän säännöt, jotka luetaan ennen työsopimuksen kirjoittamista ja siitä on maininta työsopimuksessa ja työntekijä allekirjoittaessaan työsopimuksen sitoutuu noudattamaan sääntöä. Laeissa on myös repullinen säädöksiä ja irtisanomisperusteita on käyty läpi korkeinta oikeutta myöten. Usein irtisanomisessa on vain sana sanaa vasten.
Suurissa yrityksissä on, lähes aina, käytetty tuotannollisia ja taloudellisia syitä vaikka syy on työntekijässä. Tällä, hyvin korrektilla tapaa irtisanottiin muuan diplomi-insinööri, joka kehui töittensä olevan niin helppoja, että suurimman osaa päivästä voi lukea Aku Ankkaa. Eihän kukaan laiskaa työntekijää tahdo, mutta tätäkin on käyty oikeudessa ja usein työnantaja on se hävinnyt osapuoli.
Useissa kommenteissa on ihmetelty sitä, etteikö kuuden kuukauden koeaikana käy selväksi, että sopiiko työntekijä ja hänen taitonsa yritykseen. Kyllä, jos yrityksen johto on hereillä ja tehtäviensä tasolla, mutta tässä kohtaa on otettava esiin ne muuttuvat parametrit. Otetaan esimerkiksi siviilimaailman muutokset, jotka voivat johtaa ei toivottuun käyttäytymiseen myöhemmin. Olin itsekin yrittäjä ja yhden työntekijän jatkuvat myöhästelemiset olivat kohtalokkaita, sillä rahtilaivan seisottaminen satamassa oli viedä koko kuljetussopimuksen. Se säilyi vain luvattuamme, että kyseinen kuljettaja ei aja metriäkään. Irtisanomisen ehto ei tuolloin täyttynyt vaan hieman myöhemmin, kun rupesi iltaisin, kännipäissään soittelemaan uhkauksia, jotka loppuivat vasta, kun poliisi siihen puuttui.
Työsopimuslaki (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055) sanoo kuitenkin aika tarkasti, milloin irtisanominen voidaan tehdä ja näitä on puitu usein oikeudessa. Syyn pitää olla erityisen painava ja vakava, ennen kuin irtisanominen toteutuu ja tavallista on, että työntekijä saa ensin huomatuksen ja sitten varoituksia. Jos työtapa ei muutu, niin irtisanominen voidaan toteuttaa. Tosin viime päivän uutisessa oli työnantaja antanut varoituksia yhdelle työntekijälle ja lopulta irtisanonut tämän. Oikeus katsoi, että irtisanominen oli laiton, koska muille työntekijöille ei ollut samasta syystä sanottu sanaakaan.
Irtisanomissuojan alentaminen on aiheuttanut pelkoa työntekijärintamalla, sillä työnantajan suhtautuminen voi muuttua, esimerkiksi esimiehen vaihduttua. Pelkona on myös muuttuminen hankalaksi työntekijäksi, jos ottaa epäkohtia esiin ja tämä on SAK:n mainoksen takana. Tämä on aiheellinen pelko, sillä olen kokenut itse, miten esimiehen muutos vaikutti työhöni lasareetissa. Kehtasi jopa sanoa, etten olisi yöllä saanut annostella ns. myrkkykorttilääkkeitä apuhoitajana, kun molemmilla osastoilla on sairaanhoitaja yöisin. Tosi asiassa minä olin se ainoa, jolla oli osastonlääkärin allekirjoittama valtuutus jakaa lääkkeitä, myös ns. myrkkykorttilääkkeitä. Koska olin idearikas ja kekseliäs, niin askartelin lääkekuppeihin pantavat värilliset lipukkeet niille lääkkeille, joita ei voi jakaa etukäteen. Ne oli päällystetty kontaktimuovilla likaantumisen ehkäisemiseksi. Työntekijät pitivät niistä ja kertoivat sen helpottava puuttuvan lääkkeen lisäämistä, mutta osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitaja eivät pitäneet apuhoitajan keksinnöstä, niin ne katosivat pian ja taas oli lääkekupissa lehtiöstä repäisty paperinpala, jossa oli huonolla käsialalla puuttuva lääke.
Aamun aviisissa pohtivat professorit myös asiaa ja totesivat, että yksiselitteitä vastausta ei ole, sillä ei ole olemassa vertailevia tilastoja. Ottivat esille kyllä sen, että kuinka irtisanottu työntekijä tulee tulevaisuudessa työllistymään ja varsinkin, jos irtisanomisia on useampia. Tämä jää nähtäväksi. Työntekijät ovat jo kauan tietäneet, että yritys, joka etsii samaan työhön aina uutta työntekijää ei ole hyvä työnantaja.
tiistai 18. syyskuuta 2018
Makroskooppisia havaintoja V
Aloitan tämän viime lauantaista ja aamun aviisissa olleesta uutisesta. Kuten viime vuonna Oulussa, niin maahantulijat tuntuvat ahkeroivan yrittäjinä. Farman, Araz, Rawand, Ricardo, Youssef, Muhammad, Muhammad, René, Gianni-Monga, David, Patricia ja Muhamed olivat hyvin aktiivisia kauppiaita, mutta tulli ja poliisi oli hieman erimieltä ja kakkua kajahti 12 - 5,5 vuodeksi. Uusi yrittäjäerä on tulossa käräjille lähipäivinä ja myyntiartikkeli sama. Ei siis riitä enää raiskaukset, tapot, jne. vaan pitää ihminen turmella kokonaan.
°°°
Asuntosotku eduskunnassa senkun jatkuu. Nyt otsikoihin nousi vihreiden Jani Toivola, joka saa tyhjästä asunnosta Riihimäellä korotettua kulukorvausta. Häiskä itse luuhaa Helsingissä, mutta kirjat ovat Riihimäellä. Ei toiminta muutoinkaan ole sitä, mitä vihreiltä odottaisi, sillä Jani on suhannut taksilla urakalla ja matkoja, joista olisi selvinnyt viiden minuutin kävelyllä. Myös pitkällä sairauslomalla vinkui eduskunnan taksikortti urakalla. Täten myös pienessä vihreässä istuu tiukasti oman edun tavoittelu.
°°°
Mestarikaan ei aina onnistu ja sen havaitsin keittiössäni. Aiemmin, avukseni hankittu Kenwood Chef XL on mitä mainioin kone, mutta nyt syksyksi hankittu mehulinko osottautui täydelliseksi sudeksi. Kaksin käsin sai survoa omenoita suppiloon ja metallinen sihti tukossa jo muutaman omenan jälkeen. Kahdessa tunnissa sain aikaiseksi noin neljä litraa mehua. Nyt voin sanoa puhtaalla omalla tunnolla, että ennen oli paremmin. Kaivoin esille 1972 ostetun Vorwerk mehulingon, johon jouduin hyttysverkosta tekemään uuden moskankerääjän. Alkuperäinen kun sanoi työsopimuksen irti viime vuonna. Tunti ja viisitoista minuuttia, niin olin valmistanut 15 litraa omenamehua. Toimituksen huomautus, aika sisältää pari lepotaukoa ja kolme röökitaukoa sekä yhden ämpärillisen moskaa vietynä kompostiin. Kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, älä osta.
°°°
Touko painii Aallon pohjassa ja uuvahti. Kyllähän Pennaskohun puolustaminen on kovaa työtä ja kasvotkin vielä säilytettävä, niin onhan se uuvuttavaa. Vai oliko homoillassa perseelle läpsyttäminen niin kova homma, ettei fysiikka kestänyt. Parane pian, sillä viihteen artistit eduskunnassa alkaa olla vähissä.
°°°
Pitkästä aikaa pääsen seuraamaan Münchhausen syndrome by proxy oikeudenkäyntiä. Sairas äiti keksi lapselleen sairauksia, joita hoidettiin ja sijaiskotiin päästyä, kaikki sairaudet paranivat. Münchhausen perinteisenä onkin tavallisempi ja erityisen runsaasti sitä esiintyy maahanmuuttajalapsilla ja vähän isommillakin.
°°°
Tässäkö syy kansallismielisyyden nousuun eli kieliongelma. Tämä, ei niin hämmentävä tilanne tapahtui Miamissa, Yhdysvalloissa. Nainen ajoi Taco Bell-ravintolan autokaistalle, mutta ei saanut tilausta tehtyä, sillä yksikään ravintolan työntekijä ei puhunut Englannin kieltä, ainostaan Espanjan kieltä. Kun tilausta ei tullut espanjaksi, niin videolla myyjätär läiskäisee luukun kiinni. Britannian brexitin taustalla oli sama ilmiö eli kielitaidottomat Itä-Euroopan porukka, joka ei ole oppinut paikallista kieltä, vaikka ovat olleet maassa vuosia. Meillä Suomessa on myös tämä ongelma, erityisesti terveydenhuollossa, jossa on lääkäreitä, joiden kielitaito on olematon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)