Hätäkeskuspäivystäjän ei tarvitse osata englantia

Olipa jälleen päivän lehti karua luettavaa, sillä aiheeni otsikko on suora lainaus lehdestä. Suomessa asuvan, venäläisen perheen ulkovarasto tuhoutui tulipalossa ja asuinrakennuskin oli vaarassa. Perheen isä soitti 112:n ja ilmoitti palosta. Kielimuurin vuoksi palolaitoksen paikalle tulo kesti kauan. Siteeraus lehdestä: ” Luulin, että hätäkeskuksesta vastannut nainen ymmärsi, mitä hänelle kerroin, mies kertaa öistä hätäpuheluaan, jonka hän oli käynyt kohtuullisella englannin kielellä”. Vasta sivullisen soitto hätäkeskukseen toi palolaitoksen paikalle ja varasto oli tuolloin jo täyden palon vaiheessa.

Hätäkeskuslaitoksen lakimies Anna Alarautalahti kertoo, ettei hätäkeskuspäivystäjän tarvitse osata englannin kieltä. Herää kysymys, että miltä pohjalta pääsee hätäkeskuspäivystäjäksi?

Suomessa on oppivelvollisuus, jonka täyttymistä hoitaa nykyisin peruskoulu, joka on 9-vuotinen. Seitsemän viimeistä vuotta sen opetusohjelmaan kuuluu englannin kieli, joten jokainen suomalainen osaa sitä edes auttavasti. Täten on tehtävä suora johtopäätös, etteivät hätäkeskuspäivystäjät ole suorittaneet suomalaista peruskoulua.

Hätäkeskuspäivystäjän työ on vaativa, ainakin kun lukee hätäkeskuslaitoksen sivuilta. Tässä kopio: Hätäkeskuksessa työskentelevä hätäkeskuspäivystäjä vastaa hätänumeroon 112 tuleviin avunpyyntöihin, jotka voivat koskea meneillään olevaa rikosta tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavaa tapahtumaa, äkillisesti sairastuneita tai vammautuneita ihmisiä, liikenneonnettomuuksia, tulipaloja tai vaikkapa sosiaalisia hätätilanteita.
Hätäkeskuspäivystäjän tehtävänä on selvittää, mitä on tapahtunut ja missä, mikä on tehtävän riskiluokka sekä hälyttää soveltuvin apu paikalle. Lisäksi hätäkeskuspäivystäjän on arvioitava potilaan terveydellinen riski tapahtuma- ja tilatietojen avulla, tunnistettava sosiaaliset hätätilanteet sekä pelastus- ja poliisiviranomaisten antaman avun tarve.

Hätäpuhelua ei yhdistetä eteenpäin muille viranomaisille, vaan numeron 112 kautta hädässä oleva saa poliisin, pelastuksen sekä sosiaali- ja terveystoimen kiireellisen avun. Tämä Suomen 112-toimintamalli on kansainvälisesti tarkasteltuna ainutlaatuinen.

Työn vaativuuteen kuuluu kriisissä olevan ihmisen kohtaaminen. Päivystäjä antaa soittajalle tarvittaessa ensiapu-, alkusammutus- tai muita toimintaohjeita sekä tukee hälytettyjä yksiköitä tehtävässä.

Huvittava on tuon ylläkerrotun tapauksen jälkeen tuo hätäkeskuslaitoksen sivun teksti: ” Tämä Suomen 112-toimintamalli on kansainvälisesti tarkasteltuna ainutlaatuinen.”. Tuntuu viimeaikaisia juttuja lukeneena, että ainoa ainutlaatuisuus on osaamattomuus.

Hätäkeskuspäivystäjän osaamattomuus on uutisissa luvattoman usein. Aloitetaan kielistä, joita Suomessa on virallisina kolme. Vahvasti suomenkielisillä alueilla et saa apua ruotsinkielellä ja päinvastoin, muista kielistä nyt puhumattakaan. Auta armias, jos työssäni lähden viemään asiakasta kadulle muunlaiselle, joka sijaitsee toimialueellani enkä huomannut kysyä, että täällä vai viereisessä kunnassa. Hätäkeskuspäivystäjät eivät ole useinkaan kartalla, vaan ambulanssi on usein lähetetty ihan toisaalle. Tämänkin päivän lehdessä oli juttua siitä, kuinka välinpitämättömästi hätäkeskuspäivystäjä kysyi taustatietoja ja jälleen apua tarvitseva menehtyi. Kuinka usein ihminen menehtyy tai jää vaille nopeaa apua ja vammautuu pysyvästi? Taitaa pitää paikkaansa tuo fiktiivinen tarina, jonka kirjoitin Sairas, sairaampi, sairaanhoito-tekstin päätösosassa. (Jos sen haluat lukea, niin menehän Arkistoon/toukokuulle/Sairas -sairaampi-sairaanhoito-päätösosa)

Hätäkeskuspäivystäjän opintojen laajuus on 90 opintopistettä (mitä ovat opintopisteet?, onko tämä joku uusiosana, joka korvaa viikot tai tunnit?). Opinnot kestävät 1,5 vuotta. Päästäksesi hoitajaksi on sinun opiskeltava 3 vuotta ja lääkäriksi 7 vuotta. Puolessatoista vuodessa olet kuitenkin pätevä arvioimaan sairauden laadun, antamaan neuvoja ja kuinka kiireellistä hoitoa tarvitaan. Lisäksi sinulle opetetaan tuossa ajassa kaikki murtovarkaudesta luvattomaan käyttöönottoon, risteilijän uppoamisesta mopoauton ulosajoon, pikkuisesta maastopalosta tehtaan räjähdyksellisiin paloihin.

Tätä pohtiessani ja taustoja tutkiessani meni luottamukseni suomalaiseen hätäkeskukseen. Nyt kun ollaan hätäkeskuksia keskittämässä ja tulevaisuudessa puheluuni vastataan yli sadan kilometrin päässä, niin mitä ne tietävät alueestani. Yksi asia ainakin on varma eli terveyttäni en uhraa hätäkeskuspäivystäjän töppäilyyn vaan soitan taksin.