Aiheittain

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Orjatko kadonneet?

Päivän lehtiä lukiessani, heräsi tuo kysymys. Nythän puhutaan ihmiskaupasta. Otsikoissa ovat pitkään olleet erityisesti Aasian maat, joista näitä orjiksi luokiteltavia ihmisiä on kulkeutunut keskuuteemme. On ollut marjanpoimijaa, muuraria, ravintolatyöntekijää, jne. Heitä ja heidän kielitaidottomuuttaan, jopa luku- ja kirjoitustaidottomuuttaan, käytetään häikäilemättömästi hyväksi. Miten he ovat päässeet maahamme ja miten he ovat voineet orjantointaan hoitaa vuosia kenenkään puuttumatta?  Ottaako vastaanottaja heiltä passit ja muut asiakirjat pois, kuten muutamissa ulkomaisissa dokumenteissa on esitetty.

Pari määritelmää alkuun eli ihmiskauppa on YK:n mukaan toisen ihmisen hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa värväystä, kuljettamista, kätkemistä ja/tai vastaanottamista, johon liittyy uhkaamista, pakottamista, orjuuttamista tai harhaanjohtamista. Orja taas on toisen omaisuutta, jota pidetään hengissä vain taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Karanneen orjan sai ammoin surmata.

Eri instanssit ovat meillä halunneet lisätä työperäistä maahanmuuttoa ja tähän on tultu. Eikö näitä instansseja kiinnosta lainkaan, kuinka maahanmuuttajatyöläiset voivat? Mielestäni nyt esiin tulleet, ilmeisesti vuosia jatkuneet, ovat häpeätahra Suomelle. Jos kerran heitä tänne halutaan, niin ensin pitäisi saada jotain oppia tästä maasta ja sen laeista. Kait täällä joku Aasian-kielentaitoinen löytyy (suurin osahan heitä on näistä maista)? Tulihan noita Vietnamin venepakolaisia jo 1970-luvun lopussa.  Käykö meillä, kuten tuossa Italian laivaturmassa samankaltainen tilanne, yksi poppoo puhuu yhtä kieltä, toinen toista ja kolmas jotain muuta ja kukaan ei ymmärrä toista. Varsinainen Baabelin torni, etten sanoisi.

Eikö työperäiselle maahanmuuttajalle pitäisi opettaa maan kieli ensin (tai edes alkeet ja samalla varmistaa, ettei allekirjoitus ole vain x) ja sitten vasta duuniin? Vai riittääkö etniseen ravintolaan, että osaa kumartaa nätisti, tarjoilla sujuvasti ja lausua "Nǐ hǎo"(kiinankielellä hyvää päivää ja en todellakaan osaa sitä heidän aakkosillaan kirjoittaa)?

Vai onko media tuonut asian nyt tapetille, kun hallitus on taasen maksuja korottaneet? Onko median helpompi puhua maasta muunlaisesta tulleen epäasiallisesta kohtelusta kuin kotoisten kärsijöittemme karusta kohtalosta? Kotoisia kärsijöitä ovat duunarit, joilla verotaakka on nostettu usein kipurajoille, pankille maksat asuntolainaa ja korot hirmuiset (onhan asuntojen hinnat olleet pilvissä jo vuosikausia). Ei ole huuhaata vanha sanonta: "Viekää sitten tuhkatkin pesästä". Pienyrittäjien laita on vielä heikommin. Heistähän on tuo vanha toteamus: "2/5 osaa on haudassa, 2/5 mielisairaalassa ja 1/5 palannut duunariksi". Monelta heistä on vouti kodin vienyt, kun taakka on käynyt ylitsepääsemättömäksi. Kuka auttaisi heitä tai puhuisi heidän puolesta? Arvoisa media, käypääkä haastattelukierroksella hautuumaalla.

Onko meidän laki tehnyt liian kalliiksi ja hankalaksi työntekijän palkkaamisen, jotta ihmiskauppaa voidaan harjoittaa maassamme? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti