Aiheittain

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Paholainen vai pyhimys ratin takana


Edellisessä kirjoituksessani oli mukana ammattikuljettaja ja kuinka ollakaan, niin aamun aviisissa oli kokosivun juttu isoista ajoneuvoista. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kirjoitan jostain, niin eräänlainen vastine on seuraavan päivän lehdessä. Liekö sattumaa vai...?

Uhri kertoi pelänneensä, kun "yhdistelmärekka" tuli uhkaavan lähelle. Talviaikaan on valtateillä 80 km/h rajoitus. Uhrin auto oli Volvo. Vakionopeussäätimellä hänen ajonopeutensa oli lähempänä 90 km/h. Toisessa tapauksessa hän otti yhteyttä autoilijaan ja kuljettaja soitti ja kertoi, että hänen autonsa kulkee maksimissaan 86 km/h ja uhrin oma vauhti oli kuulemma 89 km/h.  Kertoo uhri myös, että: "Myös taustapeilini näyttävät aiheuttavan ajoittain jonkinlaista vääristymää etäisyyksissä".

Kuorma-autoissa on nopeudenrajoitin, joka rajoittaa nopeuden maksimissaan 90 km/h. Tietysti sillä edellytyksellä, että rajoitin on säädösten mukainen. Joten se siitä. Aloitetaan uhrin autosta, joka siis oli Volvo. Itse olen työkseni ajanut useampaa Volvoa ja tiedän, että niissä nopeusmittari huijaa noin 5 km/h. En tiedä, onko tämä vain urbaani legenda, mutta kertovat autonvalmistajien tekevän moisen tempun, että testeissä kulutus ja päästöt saadaan pidettyä alempana. Sitten on nuo renkaiden koot tietenkin, jotka saattavat tehdä erosta huimemman suuntaan tai toiseen. Olen ajanut ajoneuvoa, jossa oli renkaat mallia suuret. Jos mittari näytti 100 km/h, niin todellinen nopeus oli noin 121 km/h. Tieliikennelaissa ei ole vaatimusta kalibroida nopeusmittari. Sivupeilit aiheuttavat oikeasti vääristymää. Nykyisin nämä laajakulmapeilit ovat rajattomia ja niistä puuttuu peiliin stanssattu teksti (oli ammoin käytössä kun tuontyyppiset peilit tulivat), jossa ilmoitetaan, että peilin ominaisuuden vuoksi kohde saattaa olla lähempänä kuin todellisuudessa.

Sen verran myönnytystä uhrille, että ammattipiireissä on niitä, joita sanomme ketjuperseiksi. Ovat niin kovia ammattilaisia, ettei paremmasta ole väliä. Minunkin ammatissa on näitä ja kortti ynnä lisenssi rauhoittumassa puoli vuotta toistuvasti. Mutta nyt sinulle uhri, itse ajan työkseni henkilöautoa ja ainoat kerrat, jolloin olen kokenut jotain ikävää, niin maatunnus on ollut jotain muuta kuin Suomi. Yleisemmin itämaan ihmeet, juuri toissayönä Venäjän kilvissä ollut iso auto ei mahtunut kaistalle ja kääntymisrampissa jouduin ajamaan osin pientareella. Nopeuskin oli ihan jotain muuta kuin tuo rajoittimen sallima 90 km/h. Suomessa ei arvosteta pienyrittäjyyttä, joten monet kuljetuspalveluja tarvitsevat ovat valinneet ulkomaalaisen yhtiön niitä hoitamaan. Ajoneuvon rekisteritunnus voi olla suomalainen, mutta kuskit maasta muunlaisesta ja ajotapa sen mukainen.

Toimittaja kommentoi aihetta sanoin: "Ammattikuskin vastuutonta ajotapaa on raivostuttava seurata". Mitä arvoisa toimittaja ajattelee seuraavasta esimerkistä. Ohitin ison ajoneuvon ja minulla on tapana ohittaessa nähdä taustapeilistä (tai ajoneuvolla, jossa sitä ei ole, niin molemmista sivupeileistä) ohitettavan ajoneuvon molemmat etuvalot ja kaistale asvalttia. Em. edellytyksin ryhdyin palaamaan oikealle kaistalle, mutta se jäi puolitiehen, sivilipörriäinen oli tuupannut itsensä heti ison ajoneuvon eteen ja se joutui lyömään jarrut kiinni. Jos ei olisi ollut sulan maan aika, niin sivilipörriäisen auton takapuskuri olisi tehnyt tiivistä neuvottelua etupuskurin kanssa. Koin myös tämän sivilipörriäisen kohdalta. Moottoritie ja kuljettaja ajaa ison auton perässä pitkät valot päällä (isoissa autoissahan ei peilejä ole, niinkö). Sivilipörriäisen pitkät valot osuvat silmiini ja kun olen ohittanut ison auton, niin läväytin pitkät päälle minäkin. Älysi se tomppeli sammuttaa pitkät ja ison auton kuski väläytti vilkun kiitokseksi. Olen myös tehnyt tämän eli sivilipörriäinen tuli hakemaan ystäviään konsertista ja pysäköityi odottamaan taakseni valot päällä, jotka kivasti peileistä heijastuivat suoraan silmiini. Onneksi on nykyisin nuo sähköisesti säätyvät peilit, joten käänsin peilin niin, että peilistä heijastuva valo suuntautui suoraan tämän sivilipörriäisen silmiin. No, osasi pistää parkit päälle.
Ajan työkseni ja usein perässäni roikkuu sivilipörriäinen ja en näe taustapelistä tai sivupeileistä hänen ajovalojaan. Tämä tapahtuu etenkin pienten nopeusrajoitusten alueella. Lisäksi annan tietä jalankulkijoille, mutta harva sivilipörriäinen pysähtyy suojatien eteen. Miksi siis aina syyllistetään ammattikuljettajat? Onko monelle sivipörriäiselle kauhun paikka, jos tiellä on iso auto?  Olen myös huomannut monta kertaa, kun jätän asiakkaan, niin perässäni oleva sivilipörriäinen alkaa soittaa torvea, vaikka ohitseni pääsisi lentotukialus Enterprise:lla.

Vain yhden kerran olen pelästynyt isoja ajoneuvoja. Se tapahtui historian aamuhämärissä, jolloin isoissa autoissa ja niiden perävaunuissa ei ollut alle ajo suojia. Pienen Ampperini kanssa pysähtyin liikennevaloihin, joka oli alamäkeen. Edessä ja takana olivat isot ajoneuvot. Katselin edessä olevan taka-akselia ja takana olevan etuakselia ja toivoin, että he muistaisivat minunkin täällä olevan. =)

Sinulle uhri tiedoksi, että ei ole olemassa yhdistelmärekkaa kuin Australiassa ja sitä nimetään Roadtrain:ksi Tämä sinulle malliksi.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti