Kevät on koittanut jälleen kerran pohjolaan ja suomalaiset
ovat heränneet talviuniltaan, siirtyäkseen pihoille ja puutarhoihin.
Unenpöpperöiset silmät ovat avautumassa ja näkevät yhtä ja toista.
No nyt on oikein tutkittu naapuruussuhteita ja todettu, että
yleismaailmallisesti Suomessa menee kohtuullisen hyvin. Ongelmallisinta
naapuruus on nuorille ikäpolville, vanhemmilla sen on pysynyt lähes vakiona.
Mikä tekee naapurista hankalan tai hyvän?
Ääni ja sen voimakkuus on suurin riidan aiheuttaja.
Musiikki, soitin, pesukone, lapset, vessanpytyn vetäminen, koiran haukunta,
jne. Listaahan voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Vapaana olevat kissat
taitavat päästä hopeamitalille ja pronssille hajut eli grillisavut, tupakka,
ruuanlaittohajut, jne.
Seuraavat sijat taitavat vallata pihan hoito, yleinen
eläminen.
Miksi naapuri ärsyttää tai miellyttää? Katson asiaa itse
nähtynä/kuultuna ja muiden kokemana.
Aloitetaan grillaamisesta eli ruuanlaitosta. Haju jo kertoo
sen mitä tehdään ja miellä tehdään. Onko kaasu-, hiili- vai puugrilli.
Kokataanko makkaraa, pihviä, jne. Nämä ovat makuasioita ja kuten itse olen
todennut, niin makuasia on kuin valkosipuli. Joko sitä rakastetaan
täydellisesti tai inhotaan sydänjuuria myöten. Vegaanille liharuuan haju on
vastenmielinen, toiselle kalan haju on inhottavinta maailmassa, jne. Tekeekö se
naapurista inhottavan, että hän pitää savustetusta kalasta ja kalan ynnä
savustuksen haju tunkeutuu pihallesi? Liekö kuitenkin syynä kateus? Tahtoisi
itsekin savustaa, mutta yritykset ovat päättyneet jonkinasteiseen katastrofiin
ja vielä ystävien silmien alla tai toisella on komea kaasugrilli
keittolevyineen ja itsellä vain Lusifer pallogrilli hiilille ynnä kokkaustaidot.
Minulle on illanistujaisissa tarjottu todella maistuvia grilliaterioita, mutta
myös hiiltynyttä makkaraa, raakaa kalaa ja kasviksia sekä pihviä, joka oli kuin
beduiinin sandaalinpohjaa.
Pihan hoito poikii oikeuskäsittelyjä säännöllisesti. Toinen
haluaa pihansa olevan malli, jota voi puutarhalehtien palstoilla esitellä.
Toiselle se taas on lepo ja virkistymispaikka, jonka nurmikko ei ole intin
vaatima millin sänki. Itselläni on vanha omakotitalo ja hieman harmitti viime
kesänä uuden naapurini lausunto, sillä hän sanoi vierailijalleen, että:
"Toi naapuri ei pidä huolta pellostaan.". Minulla on pieni
peltopalsta, mutta mitä sille viimevuonna pystyi tekemään. Savimaa ja vettä
tulee taivaalta monsuunisateiden tavoin ja naapurin puolelta tuleva elämänlanka
sai peltopalstan rehottamaan. Olisin toivonut naapurini ymmärtävän, että viime
syksynä ei pellolle enää ollut asiaa, sillä saappaat upposivat siihen nilkkaa
myöten.
Koneet ja laitteet aiheuttavat ääntä. Tyypillisin ääni on
kesäisin ruohonleikkureiden katkeamaton ääni, kun yksi lopettaa, niin toinen
aloittaa. Muistan tuosta viidentoista vuoden takaisen kirjoituksen lehden
yleisönosastopalstalta, jossa kansalainen valitti moottorisahan äänestä aamulla ja kertoi sen haittaavan häntä paljon,
sillä hän teki yötyötä. Hassuinta kirjoituksen kirjoittajalta oli se, että hän
teki työtä puhelintyttönä. Itsekin yötyötä tekevänä tiedän päiväaikaisen äänten
määrän, joten nukun korvatulpat korvilla. Entinen naapurini tiesi työni ja
tästä syystä hän ei koskaan käynnistänyt koneita ennen puoltapäivää ja ns.
aamulehteä hakiessani pahoitteli: "En kai herättänyt sinua.". Sanoin
hänelle aina, ettei se minua häiritse, sillä korvatulpilla torjun äänet. Oli
toki hyvin ilahduttavaa, että naapurini huomioi minut.
Musiikki ja sen äänitaso on riitoja aiheuttavaa.
Musiikkimaku on taas makuasia, mutta millä voimakkuudelle ja se on sitten
toinen asia. Nuorten autoja kun kuuntelee, niin poppikone on nupit kaakossa ja
bassot myös. Olenko naapureilleni mahdollisesti hankala, sillä yötyöni vuoksi
perjantai-iltani on maanantai aamuna ja saatan rokettirollia kuunnella vähän
kovemmalla ja lisäksi grillata aamulla. Tekeekö tämä minusta hankalan naapurin?
Kun tulen aamulla töistä kotiin, niin minua ei koskaan ole häirinnyt naapurien
juhlat. Pitäkää hauskaa, minä lähden maate. Se on periaatteeni. Toki olen puolisolleni
sanonut muutaman kerran, että käännä nyt sitä volyymia hiukan pienemmälle,
kuuluu näet liian suurelle alueelle.
Eläimet ovat seuraavat riidan aiheuttajat. Ton koira käy
paskomassa portilleni ja ton kissa kusee hiekkalaatikkoon. Tässä kohtaa olisi
lemmikin omistajan syytä katsoa peiliin. Itse en edesmenneen naapurini koirien
vierailuja pitänyt häiritsevinä, kun aidan raosta luikahtivat ja tulivat
tervehdyskännylle. Hyvin koulutettuja ja kohteliaita olivat. Tosin naapurini
pahoitteli, että vanhempi koira osasi aukaista kääntöpotin rajaltamme. Kiva oli
vierailu ja yleisesti päättyi pulinaan jommalle kummalle puolelle.
Talvikautena on sitten tuo lumenauraus, joka suututtaa.
Tässäkin on syytä katsoa peiliin jälleen kerran. Toisen tontille ei lumia saa
kärrätä ja käräjäoikeudessa taas neuvotellaan.
Ihminen on ihminen ja ajattelee omien arvojensa ja
asenteidensa mukaan. Aina on näitä, jotka kyttäävät naapureitansa. Olisiko
syytä hankkia jokin harrastus?
Mitä tehdä naapurille, joka ei edes tervehdi, vaikka itse
tervehdit. Ovatko arvomaailmat niin kaukana toisistaan, ettei alkeellinen
tervehdys saa vastakaikua vai liekö pelkoa? Olen itse vanha ja minulla on omat
huvini ja harrastukseni sekä laaja ymmärrys. Naapurusto on muuttanut muotoaan,
vanhat ovat poistuneet ja nuoret ovat tulleet tilalle. Ikävä kyllä sanoa, mutta
uudet naapurit ovat itsekkäitä. Nuo vanhat naapurit ymmärsivät ja tervehtivät.
Viimeiseen viiteen vuoteen tervehdyksen ovat sanoneet ainoastaan tuo naapurin
vanha pariskunta, joka on viimeinen tällä alueella.
Naapurustoni on muuttunut paljon 25:n vuoden aikana.
Korttelissamme on ainoastaan kolme vanhaa asukasta. Kolme kortteliimme
muuttanutta tervehtii, mutta ikävä kyllä 20 ei ja he kaikki ovat nuoria.
Tutkimuksen mukaan ongelmallisinta naapuruus on nuorille ja minun on ikävä
kyllä todeta, että nuoret eivät tervehdi, vaikka itse heitä tervehdit.
Häiritseekö minua naapurit? No ei, pienen harmistuksen
jälkeen ei. Miksi? Siksi, että he elävät omaa elämänsä ja se ei ole minun
elämääni. Olisi kyllä hienoa, että joku uusita naapureista sanoisi edes
"Hei". Minun mielestäni uudet
naapurit ovat hyviä ihmisiä. Toivoisin, että joku heistä sanoisi tuon sanan
"Hei". Yritän kuitenkin
ymmärtää näitä nuoria, vaikka se on välillä vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti