Aiheittain

maanantai 20. toukokuuta 2013

Hankala/hyvä naapuri



Kevät on koittanut jälleen kerran pohjolaan ja suomalaiset ovat heränneet talviuniltaan, siirtyäkseen pihoille ja puutarhoihin. Unenpöpperöiset silmät ovat avautumassa ja näkevät yhtä ja toista.

No nyt on oikein tutkittu naapuruussuhteita ja todettu, että yleismaailmallisesti Suomessa menee kohtuullisen hyvin. Ongelmallisinta naapuruus on nuorille ikäpolville, vanhemmilla sen on pysynyt lähes vakiona. Mikä tekee naapurista hankalan tai hyvän?

Ääni ja sen voimakkuus on suurin riidan aiheuttaja. Musiikki, soitin, pesukone, lapset, vessanpytyn vetäminen, koiran haukunta, jne. Listaahan voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Vapaana olevat kissat taitavat päästä hopeamitalille ja pronssille hajut eli grillisavut, tupakka, ruuanlaittohajut, jne.
Seuraavat sijat taitavat vallata pihan hoito, yleinen eläminen.

Miksi naapuri ärsyttää tai miellyttää? Katson asiaa itse nähtynä/kuultuna ja muiden kokemana.

Aloitetaan grillaamisesta eli ruuanlaitosta. Haju jo kertoo sen mitä tehdään ja miellä tehdään. Onko kaasu-, hiili- vai puugrilli. Kokataanko makkaraa, pihviä, jne. Nämä ovat makuasioita ja kuten itse olen todennut, niin makuasia on kuin valkosipuli. Joko sitä rakastetaan täydellisesti tai inhotaan sydänjuuria myöten. Vegaanille liharuuan haju on vastenmielinen, toiselle kalan haju on inhottavinta maailmassa, jne. Tekeekö se naapurista inhottavan, että hän pitää savustetusta kalasta ja kalan ynnä savustuksen haju tunkeutuu pihallesi? Liekö kuitenkin syynä kateus? Tahtoisi itsekin savustaa, mutta yritykset ovat päättyneet jonkinasteiseen katastrofiin ja vielä ystävien silmien alla tai toisella on komea kaasugrilli keittolevyineen ja itsellä vain Lusifer pallogrilli hiilille ynnä kokkaustaidot. Minulle on illanistujaisissa tarjottu todella maistuvia grilliaterioita, mutta myös hiiltynyttä makkaraa, raakaa kalaa ja kasviksia sekä pihviä, joka oli kuin beduiinin sandaalinpohjaa.

Pihan hoito poikii oikeuskäsittelyjä säännöllisesti. Toinen haluaa pihansa olevan malli, jota voi puutarhalehtien palstoilla esitellä. Toiselle se taas on lepo ja virkistymispaikka, jonka nurmikko ei ole intin vaatima millin sänki. Itselläni on vanha omakotitalo ja hieman harmitti viime kesänä uuden naapurini lausunto, sillä hän sanoi vierailijalleen, että: "Toi naapuri ei pidä huolta pellostaan.". Minulla on pieni peltopalsta, mutta mitä sille viimevuonna pystyi tekemään. Savimaa ja vettä tulee taivaalta monsuunisateiden tavoin ja naapurin puolelta tuleva elämänlanka sai peltopalstan rehottamaan. Olisin toivonut naapurini ymmärtävän, että viime syksynä ei pellolle enää ollut asiaa, sillä saappaat upposivat siihen nilkkaa myöten.

Koneet ja laitteet aiheuttavat ääntä. Tyypillisin ääni on kesäisin ruohonleikkureiden katkeamaton ääni, kun yksi lopettaa, niin toinen aloittaa. Muistan tuosta viidentoista vuoden takaisen kirjoituksen lehden yleisönosastopalstalta, jossa kansalainen valitti moottorisahan äänestä  aamulla ja kertoi sen haittaavan häntä paljon, sillä hän teki yötyötä. Hassuinta kirjoituksen kirjoittajalta oli se, että hän teki työtä puhelintyttönä. Itsekin yötyötä tekevänä tiedän päiväaikaisen äänten määrän, joten nukun korvatulpat korvilla. Entinen naapurini tiesi työni ja tästä syystä hän ei koskaan käynnistänyt koneita ennen puoltapäivää ja ns. aamulehteä hakiessani pahoitteli: "En kai herättänyt sinua.". Sanoin hänelle aina, ettei se minua häiritse, sillä korvatulpilla torjun äänet. Oli toki hyvin ilahduttavaa, että naapurini huomioi minut.

Musiikki ja sen äänitaso on riitoja aiheuttavaa. Musiikkimaku on taas makuasia, mutta millä voimakkuudelle ja se on sitten toinen asia. Nuorten autoja kun kuuntelee, niin poppikone on nupit kaakossa ja bassot myös. Olenko naapureilleni mahdollisesti hankala, sillä yötyöni vuoksi perjantai-iltani on maanantai aamuna ja saatan rokettirollia kuunnella vähän kovemmalla ja lisäksi grillata aamulla. Tekeekö tämä minusta hankalan naapurin? Kun tulen aamulla töistä kotiin, niin minua ei koskaan ole häirinnyt naapurien juhlat. Pitäkää hauskaa, minä lähden maate. Se on periaatteeni. Toki olen puolisolleni sanonut muutaman kerran, että käännä nyt sitä volyymia hiukan pienemmälle, kuuluu näet liian suurelle alueelle.

Eläimet ovat seuraavat riidan aiheuttajat. Ton koira käy paskomassa portilleni ja ton kissa kusee hiekkalaatikkoon. Tässä kohtaa olisi lemmikin omistajan syytä katsoa peiliin. Itse en edesmenneen naapurini koirien vierailuja pitänyt häiritsevinä, kun aidan raosta luikahtivat ja tulivat tervehdyskännylle. Hyvin koulutettuja ja kohteliaita olivat. Tosin naapurini pahoitteli, että vanhempi koira osasi aukaista kääntöpotin rajaltamme. Kiva oli vierailu ja yleisesti päättyi pulinaan jommalle kummalle puolelle.

Talvikautena on sitten tuo lumenauraus, joka suututtaa. Tässäkin on syytä katsoa peiliin jälleen kerran. Toisen tontille ei lumia saa kärrätä ja käräjäoikeudessa taas neuvotellaan.

Ihminen on ihminen ja ajattelee omien arvojensa ja asenteidensa mukaan. Aina on näitä, jotka kyttäävät naapureitansa. Olisiko syytä hankkia jokin harrastus?

Mitä tehdä naapurille, joka ei edes tervehdi, vaikka itse tervehdit. Ovatko arvomaailmat niin kaukana toisistaan, ettei alkeellinen tervehdys saa vastakaikua vai liekö pelkoa? Olen itse vanha ja minulla on omat huvini ja harrastukseni sekä laaja ymmärrys. Naapurusto on muuttanut muotoaan, vanhat ovat poistuneet ja nuoret ovat tulleet tilalle. Ikävä kyllä sanoa, mutta uudet naapurit ovat itsekkäitä. Nuo vanhat naapurit ymmärsivät ja tervehtivät. Viimeiseen viiteen vuoteen tervehdyksen ovat sanoneet ainoastaan tuo naapurin vanha pariskunta, joka on viimeinen tällä alueella.

Naapurustoni on muuttunut paljon 25:n vuoden aikana. Korttelissamme on ainoastaan kolme vanhaa asukasta. Kolme kortteliimme muuttanutta tervehtii, mutta ikävä kyllä 20 ei ja he kaikki ovat nuoria. Tutkimuksen mukaan ongelmallisinta naapuruus on nuorille ja minun on ikävä kyllä todeta, että nuoret eivät tervehdi, vaikka itse heitä tervehdit.

Häiritseekö minua naapurit? No ei, pienen harmistuksen jälkeen ei. Miksi? Siksi, että he elävät omaa elämänsä ja se ei ole minun elämääni. Olisi kyllä hienoa, että joku uusita naapureista sanoisi edes "Hei".  Minun mielestäni uudet naapurit ovat hyviä ihmisiä. Toivoisin, että joku heistä sanoisi tuon sanan "Hei".  Yritän kuitenkin ymmärtää näitä nuoria, vaikka se on välillä vaikeaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti