Tuossa päivänä muutamana kaksi parivuotiasta lapsosta söivät suihinsa marjoja ja lasareettireissu oli molemmilla edessä. Toinen joutui vielä uudelleen sairaalaan, sillä marjoissa oli myös bakteereja tai viruksia ja mitä linnut sattuvat peräpäästään päästämään.
Juttua lukiessani tuli väkisinkin mieleen, että päiväkodin piha-alueen on suunnitellut puutarha-arkkitehti, joka on vain tonttipiirustusta katsonut ja sinne on tehty kaunis suunnitelma kasveineen ja leikkialueineen, mutta mieleensä ei vilahtanut ajatus, että kauniit kasvit saattavat olla pienelle lapselle pieninäkin annoksina myrkyllisiä ja linnut eivät niistä oireita saa.
Jäin miettimään mennyttä aikaa ja omaa pikkukouluani, johon suunnistin kuusi vuotiaana. Sen pihapiirissä kasvoi marjapensaita, omenapuita ja ruusuja, joiden kiulukat olivat syötäviä.
Miksi päiväkotien pihalle istuteta syötäviä kasveja ja peitetä ne kateharsoin, jotta linnut eivät marjoja syö tai niihin pääse ulostamaan. Näin tulisivat kasvit tutuiksi ja niitä voisi omassa päiväkodissa käyttää. Viinimarjoja, karviaisia, mansikoita, kirsikka-, luumu-, kriikuna ja omenapuita.
Hyvät päiväkodin työntekijät ja lasten vanhemmat, katsokaa päiväkodin piha-alue ja tunnistakaa kasvit, jotka voivat pientä vahingoittaa. Poistakaa ne ja korvatkaa syötävillä, turvallisilla kasveilla, puilla ja pensailla, sillä jokainen tietää, että pieni lapsi pistää kaiken suuhunsa ja vanhempien, ohjaajien ja muiden valvovat silmät eivät ehdi kaikkea huomaamaan.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti