Veroparasiitti

Aiheen otsikko oli kirjoitettu Nordean pankin eteen, kun sattui pieni työtapaturma, jossa ko. pankki paljastui veroja vältteleväksi pankiksi. Nyt en enää yhtään ihmettele, miksi Nalle saa muikeat tulot. Koska yksi tekee rötöksiä, niin uskon, että samaa ovat harrastaneet muutkin, mutta tieto on vielä piilossa.

Kauan aikaa sitten perustettiin Kansallis-Osake-Pankki eli KOP ja sen tunnuksena oli hieman tyylitelty orava ja säästöpossukin oli oravan muotoinen, kuten heidän jakamat heijastimet. Tuli 1990-luvun alun pankkiriisi, jonka kansalaiset maksoivat erilaisina veronkorotuksina. Minunkin KOP:n pankkikirja muuttui Meritan kirjaksi ja lopulta Nordeaksi. Näin vanha rikollinen pankki on saanut jatkaa toimintaansa.

Kun mietin tuota 1990-luvun alun pankkikriisiä ja sitä seurannutta taloudellista katastroofia ynnä nyt tullutta paljastusta sekä jatkuvasti kohoavia pankkien palvelumaksuja, niin ajatukseni siirtyvät Franklin Rooseveltin toimiin, jossa suuren lamakauden töpeksivät pankin pistettiin kuriin, järjestykseen ja Herran nuhteeseen. Epäterveiden annettiin kaatua ja saman teki Islanti 2008 ja molemmat toipuivat.

Suora lainaus vanhasta haastattelusta : " Kun muut pelastivat pankkiirinsa ja panivat kansan maksamaan, Islanti antoi pankkiensa kaatua ja jopa laajensi sosiaalista turvaverkkoaan, Nobelin muistopalkinnon taloustieteestä saanut Krugman vertaa.".

Lisäksi on paljastunut, että Nordean johto on valehdellut sekä suosittanut perustamaan postilaatikkoyrityksiä ja vain Luoja tietää mitä muuta vilunkipeliä. Tästä herää pieni kysymys eli miksi pankkien johto on näin suojattua? Meillä kyllä verottaja tutkiin yhtiöiden toimia ja ovat jopa avanneet vihjepuhelimen veronkierrosta ja tekevät säännöllisä verotarkastuksia yhtiöihin, toiminimiyrityksiin, jne., mutta kukaan ei lopsauta korviaan pankkien toimien kohdalla.

1990-luvun pankkikriisissä isoa osaa näytteli Nalle jälleen kerran eli eli Mandatumin suojissa yhdistettin KOP ja Suomen Yhdyspankki (SYP). Vanha Postipankki, joska myöhemmin Mandatumin yhteistyöllä muutettiin ensin Sampo-Leoniaksi, lopulta Leoniaksi ja sitten se myytiin Danske Bankille, joka mielestäni oli täydellinen vika tikki, sillä Sampopankin nettipankin sivut olivat tuolloin maamme parhaimmat ja kun siirryttiin Danske Bankin sivuille, niin niitähän ei alkuun auki saanut kuin winkkutoosalla. Tanskalaisten tulisi mielestäni pysyä ydinosaamisalueellaan eli voileipien teossa ja oluen panossa. Molemmat aivan loistavia kapineita (testattu).

Juu ja lisäksi Nalle-poika siirsi kirjansa Ruotsiin, jotta välttyy perintöverolta. Kuulostaa hyvin kunniallisesta toiminnalta vai mitä? Pitäisikö meidän vaatia julkisuutta toimistaan vai ehkä tehdä jopa halda kröfugöngu?